Parikymppisellä nuorella on diagnoosi selektiivinen mutismi. Nyt myös kotona puhuminen vähenee. Päivät hän nukkuu, yöt valvoo. Kotoa hän poistuu vain vanhempien saattamana iltalukion tentteihin. Mitään taloudellista tai hoidollista tukea hän ei saa. Mitä me vanhemmat voimme tehdä? Alamme olla jo tosi väsyneitä.

Selektiivisellä mutismilla tarkoitetaan valikoivaa vaikenemista. Potilas ymmärtää puhetta, osaa puhua ja tietyissä tilanteissa puhuukin – toisissa systemaattisesti vaikenee. Selektiivinen mutismi on ns. oirediagnoosi, ei sairaus. Mutismi liittyy usein tavalla tai toisella häiriintyneeseen tunne-elämään, mutta taustalla voi olla hyvinkin erilaisia pulmia – ahdistuneisuutta, vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa tai traumaattisia kokemuksia. Monet mutistit ovat ujoja ja herkkiä. Mutismi voi joskus myös liittyä laaja-alaisempaan psykiatriseen sairauteen, kuten skitsofreniaan.

Kun en nuortanne tunne, voin pohtia vain teoriatasolla. Voisiko olla, että ehkä hänen oireilunsa – vaikenemisensa ja se että hän elää päinvastaisessa vuorokausirytmeissä kuin te – jollain tapaa suojelee häntä? Niin kauan kun hän tarvitsee tukeanne esimerkiksi lukion suorittamiseen, ja lukio on kesken, te ette voi häntä hylätä ja hän on turvassa joiltain uhkaavalta. Ehkä hän kokee aikuistumisen ja itsenäistymisen alitajuisesti hyvin pelottavana?

En ihan ymmärtänyt mitä tarkoitatte sillä, ettei lapsenne saa hoidollista tukea. Jos diagnoosina on selektiivinen mutismi, hän kuuluu kyllä psykiatriseen erikoissairaanhoitoon. Eri asia on sitten, jos hän kieltäytyy hoidosta. Tilanne on silloin vaikea, koska tahdonvastainen hoito ei yleensä onnistu. Lain mukaan tahdosta riippumattomaan hoitoon voidaan ohjata vain henkilö, jonka epäillään olevan sekä mielisairas että mielisairautensa takia vaaraksi itselleen tai muille, eivätkä muut keinot ole käytettävissä.

Jos lapsenne on psykiatrien hoidossa, teidän kannattaa kysyä heiltä, miten teidän pitäisi toimia. Luultavasti psykiatrit haluavatkin tavata teidät, koska perhenäkökulma on mutismin tutkimisessa ja hoidossa tärkeä. Vaikka nuori kieltäisi tietojensa antamisen, psykiatri pystynee kuulemaan teitä ja hän voi antaa neuvoja, jotka sopivat tilanteeseenne.

Jos nuori ei suostu hoitoon, tilanne on teidän vanhempien kannalta todella rankka. Lain näkökulmasta 18 vuotta täyttänyt on täysi-ikäinen, eikä teillä ole oikeutta puuttua hänen yksityisasioihinsa. Toisaalta teillä ei ole velvollisuutta elättää lastanne.

Ilman muuta ymmärrän, että ette voi hylätä lastanne. Vaikuttaa siltä, ettei hän kykene vielä elättämään itseään, ja lukiokin on kesken. Te selvästi rakastatte häntä. Ilmeisesti myös tarjoatte hänelle asunnon, ruoan ja sen elintason, joka hänellä on. Eihän tuota kaikkea voi noin vain lopettaa.

Jos tilanne on se, ettei lapsenne ole missään hoidossa, toivon että te haette itsellenne apua. On hyvin tärkeää, että te itse pysytte tasapainossa ja kunnossa, myös lapsenne kannalta. Voisitte hakeutua esimerkiksi terveyskeskuspsykologin vastaanotolle pohtimaan tilannettanne. 


Elina Hermanson
lastentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.