Parikymppisellä nuorella on diagnoosi selektiivinen mutismi. Nyt myös kotona puhuminen vähenee. Päivät hän nukkuu, yöt valvoo. Kotoa hän poistuu vain vanhempien saattamana iltalukion tentteihin. Mitään taloudellista tai hoidollista tukea hän ei saa. Mitä me vanhemmat voimme tehdä? Alamme olla jo tosi väsyneitä.

Selektiivisellä mutismilla tarkoitetaan valikoivaa vaikenemista. Potilas ymmärtää puhetta, osaa puhua ja tietyissä tilanteissa puhuukin – toisissa systemaattisesti vaikenee. Selektiivinen mutismi on ns. oirediagnoosi, ei sairaus. Mutismi liittyy usein tavalla tai toisella häiriintyneeseen tunne-elämään, mutta taustalla voi olla hyvinkin erilaisia pulmia – ahdistuneisuutta, vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa tai traumaattisia kokemuksia. Monet mutistit ovat ujoja ja herkkiä. Mutismi voi joskus myös liittyä laaja-alaisempaan psykiatriseen sairauteen, kuten skitsofreniaan.

Kun en nuortanne tunne, voin pohtia vain teoriatasolla. Voisiko olla, että ehkä hänen oireilunsa – vaikenemisensa ja se että hän elää päinvastaisessa vuorokausirytmeissä kuin te – jollain tapaa suojelee häntä? Niin kauan kun hän tarvitsee tukeanne esimerkiksi lukion suorittamiseen, ja lukio on kesken, te ette voi häntä hylätä ja hän on turvassa joiltain uhkaavalta. Ehkä hän kokee aikuistumisen ja itsenäistymisen alitajuisesti hyvin pelottavana?

En ihan ymmärtänyt mitä tarkoitatte sillä, ettei lapsenne saa hoidollista tukea. Jos diagnoosina on selektiivinen mutismi, hän kuuluu kyllä psykiatriseen erikoissairaanhoitoon. Eri asia on sitten, jos hän kieltäytyy hoidosta. Tilanne on silloin vaikea, koska tahdonvastainen hoito ei yleensä onnistu. Lain mukaan tahdosta riippumattomaan hoitoon voidaan ohjata vain henkilö, jonka epäillään olevan sekä mielisairas että mielisairautensa takia vaaraksi itselleen tai muille, eivätkä muut keinot ole käytettävissä.

Jos lapsenne on psykiatrien hoidossa, teidän kannattaa kysyä heiltä, miten teidän pitäisi toimia. Luultavasti psykiatrit haluavatkin tavata teidät, koska perhenäkökulma on mutismin tutkimisessa ja hoidossa tärkeä. Vaikka nuori kieltäisi tietojensa antamisen, psykiatri pystynee kuulemaan teitä ja hän voi antaa neuvoja, jotka sopivat tilanteeseenne.

Jos nuori ei suostu hoitoon, tilanne on teidän vanhempien kannalta todella rankka. Lain näkökulmasta 18 vuotta täyttänyt on täysi-ikäinen, eikä teillä ole oikeutta puuttua hänen yksityisasioihinsa. Toisaalta teillä ei ole velvollisuutta elättää lastanne.

Ilman muuta ymmärrän, että ette voi hylätä lastanne. Vaikuttaa siltä, ettei hän kykene vielä elättämään itseään, ja lukiokin on kesken. Te selvästi rakastatte häntä. Ilmeisesti myös tarjoatte hänelle asunnon, ruoan ja sen elintason, joka hänellä on. Eihän tuota kaikkea voi noin vain lopettaa.

Jos tilanne on se, ettei lapsenne ole missään hoidossa, toivon että te haette itsellenne apua. On hyvin tärkeää, että te itse pysytte tasapainossa ja kunnossa, myös lapsenne kannalta. Voisitte hakeutua esimerkiksi terveyskeskuspsykologin vastaanotolle pohtimaan tilannettanne. 


Elina Hermanson
lastentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.