Olen sairastanut anoreksiaa yli kaksi vuotta ja juuri kotiutunut kolmen kuukauden sairaalahoidosta. Ongelmana on, etten vieläkään näe itseäni alipainoisena vaan pullukkana, jolla kilot ovat kertyneet väärin paikkoihin kehossa.  
Peili ja vaaka ovat viholliseni ja pelkään, että mikäli ajattelutapani ei muutu, olen pian taas sairaalassa. Haluaisin jatkaa normaalia elämää työn parissa ja jättää koko sairauden taakseni lopullisesti, mikä oli tavoitteeni jo hoitojakson alussa.
Minusta tuntuu siltä, että vaikka painoa on kertynyt useampi kilo hoidon aikana, pääni on huomattavasti huonommassa kunnossa kuin ennen hoidon aloittamista. Olen yrittänyt satuttaa itseäni puoliksi tosissani, sillä en ole tuntenut saavani tarpeellista psyykkistä tukea kamppailussa anoreksiaa vastaan. Se olisi mielestäni edellytys täydelliselle toipumiselle.
Miten minun tulisi toimia minimoidakseni riskin, että paino jälleen lähtee laskuun? Terapiassa käyn säännöllisesti, mutta se ei tunnu riittävän muuttamaan ajattelu­tapaani.

Kiitos rehellisestä viestistä, jossa kerrot ristiriitaisista tunteistasi. Kerrot, että koet itsesi yhä pullukaksi, vaikka järjen tasolla tiedät olevasi yhä laiha. Näinhän se usein on, kehonkuva korjaantuu hitaasti. Luen viestistäsi paljon hyvää. Tiedät olevasi alipainoinen, tunnustat, että olet sairas, ja pidät pahana, että painosi laskisi uudelleen. Tavoitteesi siitä, että voisit unohtaa jo koko sairauden, oli ehkä liian iso yhdelle sairaalajaksolle.  

Sairaalahoidon tavoitteena ei ole voittaa koko psyykkistä taistelua vaan pelkästään pelastaa keho sen verran vahvaksi, että saat voimaa eikä kuolema välittömästi uhkaa. Psyykkinen työskentely voi alkaa vasta, kun kehossa on riittävästi energiaa käytettäväksi aivojen monipuoliseen toimintaan.

Ihminen on rakennettu niin, että kun tulee hätätilanne, kaikki energia suunnataan ylläpitämään tärkeimpiä toimintoja. Stressihormonit piiskaavat ihmistä jaksamaan. Niiden ansiosta anoreksiaa sairastavat jaksavat yllättävän pitkään energiavajeestaan huolimatta. Vaikka nälkiintyneet aivot voivat kyetä puhtaan älyllisiin suorituksiin, psyykkinen työskentely tunteiden kanssa voi olla ylivoimaista.  

Nyt, kun olet päässyt sairaalasta ja ilmeisesti kehollasi on paremmin energiaa ja muita tarveaineita, aivotyöskentely eli psyykkinen paraneminen voi edetä. Terapiassa käymisen lisäksi voisi olla hyvä opetella uusia rentouttavia tapoja ihan vain olla. Ehkä haluat kuunnella musiikkia, katsoa elokuvia, lukea kirjoja, tapailla ystäviäsi, hemmotella itseäsi? Ateriasuunnitteluun kannattaa pyytää tukea, niin ettei sinun tarvitse itse pohtia ruokavaliotasi eikä -rytmiäsi.  

Olet mahdollisesti jo huomannut, että terapiaprosessi etenee ajoittain tuskallisen hitaasti. Syömishäiriön taustalla on yksilöllisiä syitä, esimerkiksi stressaavia ajatuksia, ikäviä tapahtumia tai torjuttuja tunteita, tai vähän näitä kaikkia. Itsehillintää ja laihduttamista käytetään ikään kuin ratkaisukeinoina näihin. Hankalat asiat, tiedostamattomat ratkaisu­keinot ja kaikenlaiset asiaan kuuluvat ja kuulumattomat ainekset ovat päässä sikin sokin.

Terapia on ikään kuin matka oman pään sisälle. Sen kuluessa tehdään useita pieniä oivalluksia, välillä koetaan takapakkeja ja välillä vastaan tulee täysin ennakoimattomia esteitä, jotka pitää ylittää ennen kuin matka voi jatkua.

Terapiamatkaa voi tehdä vain omien voimavarojen mukaan, mutta se avaa näkökulmia, ja sen kuluessa opit hahmottamaan itseäsi uudella tavalla. Kun vähitellen löydät uutta tilalle, ajatuksesi eivät enää askartele laihduttamisen ympärillä.

Elina Hermanson
lastentautien erikoislääkäri ja nuorisolääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Vierailija

Eroon anoreksiasta?

En ole asiantuntija, mutta omiin kokemuksiini peilaten suosittelisin kaikenlaista toimintaa mistä tulee hyvä olo vaikka se ei mitenkään tuntuisi liittyvän ongelmaan. Eli: käy hierojalla, käy kylvyssä, käy kauneushoitolassa, rakastu. Opettele rentoutumaan vaikka rentoutusohjelmien avulla, loikoile piikkimatolla, ui, lue hömppää,masturboi,kävele metsässä, opettele mindfulnesia- siis mitä tahansa mistä tulee hyvä olo. Huomaat että vähä vähältä alat miettimään vähemmän ja vähemmän syömistä ja kuin...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.