Olen sairastanut anoreksiaa yli kaksi vuotta ja juuri kotiutunut kolmen kuukauden sairaalahoidosta. Ongelmana on, etten vieläkään näe itseäni alipainoisena vaan pullukkana, jolla kilot ovat kertyneet väärin paikkoihin kehossa.  
Peili ja vaaka ovat viholliseni ja pelkään, että mikäli ajattelutapani ei muutu, olen pian taas sairaalassa. Haluaisin jatkaa normaalia elämää työn parissa ja jättää koko sairauden taakseni lopullisesti, mikä oli tavoitteeni jo hoitojakson alussa.
Minusta tuntuu siltä, että vaikka painoa on kertynyt useampi kilo hoidon aikana, pääni on huomattavasti huonommassa kunnossa kuin ennen hoidon aloittamista. Olen yrittänyt satuttaa itseäni puoliksi tosissani, sillä en ole tuntenut saavani tarpeellista psyykkistä tukea kamppailussa anoreksiaa vastaan. Se olisi mielestäni edellytys täydelliselle toipumiselle.
Miten minun tulisi toimia minimoidakseni riskin, että paino jälleen lähtee laskuun? Terapiassa käyn säännöllisesti, mutta se ei tunnu riittävän muuttamaan ajattelu­tapaani.

Kiitos rehellisestä viestistä, jossa kerrot ristiriitaisista tunteistasi. Kerrot, että koet itsesi yhä pullukaksi, vaikka järjen tasolla tiedät olevasi yhä laiha. Näinhän se usein on, kehonkuva korjaantuu hitaasti. Luen viestistäsi paljon hyvää. Tiedät olevasi alipainoinen, tunnustat, että olet sairas, ja pidät pahana, että painosi laskisi uudelleen. Tavoitteesi siitä, että voisit unohtaa jo koko sairauden, oli ehkä liian iso yhdelle sairaalajaksolle.  

Sairaalahoidon tavoitteena ei ole voittaa koko psyykkistä taistelua vaan pelkästään pelastaa keho sen verran vahvaksi, että saat voimaa eikä kuolema välittömästi uhkaa. Psyykkinen työskentely voi alkaa vasta, kun kehossa on riittävästi energiaa käytettäväksi aivojen monipuoliseen toimintaan.

Ihminen on rakennettu niin, että kun tulee hätätilanne, kaikki energia suunnataan ylläpitämään tärkeimpiä toimintoja. Stressihormonit piiskaavat ihmistä jaksamaan. Niiden ansiosta anoreksiaa sairastavat jaksavat yllättävän pitkään energiavajeestaan huolimatta. Vaikka nälkiintyneet aivot voivat kyetä puhtaan älyllisiin suorituksiin, psyykkinen työskentely tunteiden kanssa voi olla ylivoimaista.  

Nyt, kun olet päässyt sairaalasta ja ilmeisesti kehollasi on paremmin energiaa ja muita tarveaineita, aivotyöskentely eli psyykkinen paraneminen voi edetä. Terapiassa käymisen lisäksi voisi olla hyvä opetella uusia rentouttavia tapoja ihan vain olla. Ehkä haluat kuunnella musiikkia, katsoa elokuvia, lukea kirjoja, tapailla ystäviäsi, hemmotella itseäsi? Ateriasuunnitteluun kannattaa pyytää tukea, niin ettei sinun tarvitse itse pohtia ruokavaliotasi eikä -rytmiäsi.  

Olet mahdollisesti jo huomannut, että terapiaprosessi etenee ajoittain tuskallisen hitaasti. Syömishäiriön taustalla on yksilöllisiä syitä, esimerkiksi stressaavia ajatuksia, ikäviä tapahtumia tai torjuttuja tunteita, tai vähän näitä kaikkia. Itsehillintää ja laihduttamista käytetään ikään kuin ratkaisukeinoina näihin. Hankalat asiat, tiedostamattomat ratkaisu­keinot ja kaikenlaiset asiaan kuuluvat ja kuulumattomat ainekset ovat päässä sikin sokin.

Terapia on ikään kuin matka oman pään sisälle. Sen kuluessa tehdään useita pieniä oivalluksia, välillä koetaan takapakkeja ja välillä vastaan tulee täysin ennakoimattomia esteitä, jotka pitää ylittää ennen kuin matka voi jatkua.

Terapiamatkaa voi tehdä vain omien voimavarojen mukaan, mutta se avaa näkökulmia, ja sen kuluessa opit hahmottamaan itseäsi uudella tavalla. Kun vähitellen löydät uutta tilalle, ajatuksesi eivät enää askartele laihduttamisen ympärillä.

Elina Hermanson
lastentautien erikoislääkäri ja nuorisolääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Eroon anoreksiasta?

En ole asiantuntija, mutta omiin kokemuksiini peilaten suosittelisin kaikenlaista toimintaa mistä tulee hyvä olo vaikka se ei mitenkään tuntuisi liittyvän ongelmaan. Eli: käy hierojalla, käy kylvyssä, käy kauneushoitolassa, rakastu. Opettele rentoutumaan vaikka rentoutusohjelmien avulla, loikoile piikkimatolla, ui, lue hömppää,masturboi,kävele metsässä, opettele mindfulnesia- siis mitä tahansa mistä tulee hyvä olo. Huomaat että vähä vähältä alat miettimään vähemmän ja vähemmän syömistä ja kuin...
Lue kommentti