13- vuotias poikani jäi auton alle 9-vuotiaana. Polkupyöräkypärä pelasti hänet mutta kypärä halkesi ja aivotärähdys tuli. 7 kk kuluttua kolarista hakeuduimme hoitoon käsien vapinan takia. Lastenneurologian polilta saimme diagnooosin: essentiaalinen vapina, määrittämätön vapina. Pojalle tehtiin aivojen magneettikuvaus, jossa ei todettu muuta poikkeavaa kuin se, että pikkuaivot ovat hiukan normaalia alempana. Pojalle määrättiin Propral-lääkitys, josta ei kuitenkaan ole ollut mitään apua. Neurologi totesi meille, että tämä on nyt vain tällainen vaiva, jonka kanssa täytyy oppia elämään. Onko tosiaan näin, että mitään muuta hoitokeinoa ei ole? Poika itsekin kärsii tästä vaivasta ja harmittelee kun apua ei ole saatavilla. On paljon sellaista tarkkaakin tekemistä, jota ikävä vapina haittaa suuresti. Viime aikoina pojassa on alkanut näkyä myös lievää ylävartalon vapinaa hänen tehdessään tiettyjä liikkeitä. Olen usein ajatellut ja pelännyt, että koska tulee ensimmäiset epäilyt siitä, että mitä huumeita poika käyttää, kun kädet niin vapisevat. Ja sen verran olen asiaan perehtynytkin, että alkoholi tuo kuulemma hetkellisen avun, mutta jokainen tietää, miten suhtautua tällaiseen apuun.

Essentiaalinen vapina on perinnöllinen vapinataipumus ja eräs yleisimpiä aikuisväestön vapinan syitä. Ei ole tutkimustietoa siitä, kuinka yleinen tämä on lapsilla. Vaiva periytyy vallitsevasti, joten suvussa on yleensä muitakin tapauksia. Tämä ei aina tule haastattelussa esiin, koska sairaus voi ilmetä vasta korkeassa iässä ja sitä pidetään vanhuuteen kuuluvana tai koska lievät tapaukset jäävät usein ilman diagnoosia.

Essentiaaliselle vapinalle on tyypillistä sekä levossa että toiminnassa ilmenevä pään vapina, joka ilmenee joko pään kiertoliikkeenä (ei-ei-vapina) tai nyökkäysliikkeenä (kyllä-kyllä-vapina). Usein myös kädet vapisevat. Jostain syystä pieni määrä alkoholia saa vapinan lyhytaikaisesti loppumaan. Tieto on hyödyllinen diagnoosia mietittäessä mutta ei tietenkään käy hoitokeinoksi. Essentiaaliseen vapinaan käytetään propranololin lisäksi eräitä epilepsialääkkeitä (pregabaliini, primidoni).
Kysyjä mainitsee pään kuvissa todetun, että pikkuaivot ovat epätavallisen alhaalla. Suurin osa potilaista, joilla tällainen kuvalöydös havaitaan, ovat oireettomia.

Häiriö johtuu siitä, että kallonpohjassa oleva selkäytimen aukko on epätavallisen laaja. Jos pikkuaivojen alaosa työntyy väljään aukkoon, se voi joutua puristukseen, jolloin seuraa niskakipua, motoriikan koordinaatiohäiriöitä tai huimausta. Tällöin puhutaan Arnold-Chiarin oireyhtymästä. Vapina ei kuulu tämän häiriön oirekuvaan. Useimmat potilaat eivät tarvitse hoitoa, mutta vaikeissa tapauksissa harkitaan leikkausta.

Vapinan alkaminen aivovamman jälkeen on mahdollista, jos liikkeiden säätelystä vastaavat hermosolukeskukset (tyvitumakkeet, pikkuaivot, eräät aivorungon keskukset) tai näitä yhdistävät hermoradat ovat vaurioituneet. Tavanomainen magneettitutkimus osoittaa herkästi pienetkin hermosolukeskusten vauriot mutta ei välttämättä radastojen muutoksia. Näiden toteamiseksi on hiljattain saatu käyttöön erikoistekniikka, joka tunnetaan nimellä diffuusiotensorikuvaus. On hyvin mahdollista, että tätä menetelmää ei vielä käytetty onnettomuuden tapahtuman aikoihin.

Harvinainen vapinan syy on dystonia, aivoperäinen lihasjänteyden säätelyhäiriö. Tämän toteamisessa laitetutkimuksista ei ole muuta apua, kuin muiden syiden poissulkeminen. Liikehäiriöihin erikoistunut neurologi tekee diagnoosin taustatietojen ja omien havaintojensa pohjalta.

Seppo Soinila
neurologian professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.