Hyvin moni kysyjä on huolissaan kolesterolistaan ja kysyy ohjeita mielestään korkeiden arvojen alentamiseksi. Esimerkiksi 29-vuotiasta naista huolestuttaa kolesteroliarvonsa 5,7, josta ”hyvä kolesteroli” (HDL) oli 1,8 ja ”huono” (LDL) 3,2. Kysyjän pituus on 168 cm, paino 79 kg, siis painoindeksi on 28, joten hänellä on lievästi ylipainoa. Lääkäri ei ollut katsonut tarpeelliseksi aloittaa lääkitystä, mutta kysyjä on aloittanut omega-3-kapseleiden syönnin. Voinko näillä kapseleista olla apua? Miten voisi lukemat saada alenemaan? Mikä osuus perimällä on? Kuinka usein kolesteroliarvoja voisi mittauttaa?

Voidaan pitää selvänä, että korkeilla veren kolesteroliarvoilla on yhteys riskiin sairastua verisuonisairauksiin. Riski lisääntyy jo melko alhaisista lukemista alkaen ja sitä enemmän, mitä korkeammat lukemat ovat. On myös osoitettu, että riskiään voi vähentää laskemalla kolesteroliarvoaan.

Usein tuskaillaan, että ravitsemukseen liittyvät käsitykset ja suositukset muuttuvat vähän päästä. Tämä ei itse asiassa pidä paikkaansa. Tietyt perusasiat ovat jo kymmeniä vuosia pitäneet paikkansa, vaikka ne joiltakin osin ovat tarkentuneet. Ravinnon tulee olla monipuolista eli sisältää hiilihydraatteja, rasvaa ja valkuaista sellaisissa muodoissa, että tulee nautituksi myös kuituja sekä vitamiineja ja hivenaineita.

Käytännössä tämä merkitsee esimerkiksi mieluummin kokojyvätuotteita kuin puhdistettuja hiilihydraatteja sekä mahdollisimman vähän kovia rasvoja, joita nykyisin eniten saadaan juustoista, liharuoista, leivonnaisista ja erityyppisistä ravintorasvoista. Vihanneksia ja hedelmiä tulisi nauttia 5–7 annosta vuorokaudessa. Kovien rasvojen käytön vähentämisen lisäksi kolesteroliarvoja voi pienentää käyttämällä kasvistanoleita (esimerkiksi Benecol). Kalaöljyt ovat myös hyväksi verisuonisairauksien ehkäisyssä.

Ravinnon laadusta riippumatta kokonaisenergian saannin tulee olla oikeassa suhteessa kulutukseen. Nyky-yhteiskunnassa tämä tarkoittaa yleensä ravinnon sekä energiamäärän vähentämistä että liikunnan lisäämistä niin, että vähintään 3 kertaa viikossa liikutaan ainakin 30 minuuttia niin, että syketaso nousee selvästi. Melko yksinkertainen tapa seurata omaa vähimmäisliikkumistaan on hankkia askelmittari ja katsoa, että päivässä tulee vähintään 10000 askelta otetuksi. Nykyihmiselle se on yllättävän paljon!

Kaikki edellä oleva siis pätee, olivatpa kolesterolilukemat mitä hyvänsä. Niin kauan kuin liikutaan suhteellisen tavallisissa lukemissa (kokonaiskolestroli 5–6,5 tai LDL-kolesteroli 2,5–4) ja suvussa ei ole erityistä taipumusta verisuonisairauksiin, päähuomio tulee olla noiden yleistenperiaatteiden lisäksi tupakoinnin ja ylipainon välttämisessä sekä riittävässä liikunnassa. Kolesteroliarvojen toistuvassa seuraamisessa ei ole mitään mieltä, eiväthän ne mittaamalla miksikään muutu. Kysyjän tapauksessa ei myöskään ole mitään aihetta kolesteroliarvojen vähentämiseen lääkkeillä.

Tarkempia tietoja tasapainoisesta ravitsemuksesta ja ruoka-aineiden ravintosisällöstä saa esimerkiksi Valtion ravitsemusneuvottelukunnan verkkosivuilta tai Kansanterveyslaitoksen ylläpitämästä elintarvikkeiden koostumustietopankista.

Osmo Saarelma
yleislääketieteen erikoislääkäri

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.