”Olen 18-vuotias nuori nainen ja kärsinyt jo yli kolme vuotta vakava-asteisesta bulimiasta. Oksennan päivittäin 5–10 kertaa, olen jatkuvasti masentunut ja surullinen, itken usein. Olen 166 cm pitkä ja ennen bulimiaa painoin 72 kg, nyt vain 52 kg ja yritän jatkuvalla oksentelulla estää epätoivoisesti painon nousun. Pelkään, että päädyn tekemään itselleni pahaa tai jopa itsemurhan. Mistä aloittaisin selvittämään tätä kaameaa solmua, jonka olen itseni ympärille kutonut?"

Kärsit jo pitkään kestäneestä bulimiasta ja masennuksesta aivan kuin itsekin toteat. Toivottomuus on vakavan masennuksen ominainen tunne, masentuneena me emme usko koskaan toipuvamme entisellemme tai löytävämme elämän mielekkyyttä. Kuitenkin valtaosa pitkäänkin vakavasti masentuneista ihmisistä toipuu depressiostaan.

Kuvauksesi perusteella en näe mitään syytä, ettetkö Sinäkin voi toipua masennuksestasi ja bulimiastasi. Lähettäessäsi tämän kysymyksen olet jo tavallaan aloittanut selvittää ”kaameaksi kokemaasi sotkua”.
Masennuksesi on kuitenkin kestänyt niin pitkään, että se korjaantuu paljon helpommin ja nopeammin, jos vain uskaltaudut kertomaan ongelmista omalle lääkärillesi tai otat yhteyttä paikalliseen psykiatriseen poliklinikkaan. Voit hyötyä paljonkin asianmukaisesta lääkehoidosta, sillä lääkkeistä voi olla suuri apu sekä masennuksen että bulimian hoidossa. Erityisen tärkeää on kuitenkin se, että löytäisit itsellesi psykiatriselta poliklinikalta työntekijän, jonka kanssa voisit läpikäydä elämääsi ja joka voisi tukea Sinua aina vaikeassa siirtymisessä nuoruudesta aikuisuuteen.

Lapsuuden perheellesi ominainen puhumattomuus voi hyvinkin olla tärkeä osatekijä niin masennuksessasi kuin bulimiassa. Joskus me ilmaisemme itseämme oireillamme, kun emme ole oppineet pelotta ilmaisemaan toiveita ja tunteitamme.

Matti Huttunen
psykiatri ja psykoterapeutti

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.