Minulla oli kaksi viikkoa sitten oikean jalan nilkassa aikamoinen laskimosuonen tulehdus ja jalka on vieläkin kipeä. Olen liikkunut kovasti ja voidellut nilkkaa lääkärin määräämällä rasvalla. Syksyllä olen lähdössä pitkälle lennolle ja kysyn, miten voisi parhaiten varustautua lentomatkalle?

Laskimosuonen tulehduksella voidaan puhekielessä tarkoittaa monenlaisia tiloja, joille vielä voi olla erilaisia syitä. Oletan, että tässä on ollut kyse nilkan pinnallisen laskimon tukoksesta ja siihen usein liittyvästä tulehduksesta, jota hoidetaan hepariininkaltaisia aineita sisältävillä voiteilla (Hirudoid, Trombosol) sekä antamalla jalalle liikettä.

Jos laskimotukos on nilkassa, se mitä ilmeisimmin on vain paikallinen ja paranee hyvin paikallishoidolla muutamassa viikossa. Tosin suoni voi tuntua aralta usean kuukaudenkin ajan. Samanlainen pinnallinen ja vähänkään laajempi laskimotulehdus ylempänä sääressä ja reidessä usein edellyttää syvällä sijaitsevan laskimotukoksen mahdollisuuden selvittämistä, ja tällöin olisikin kyse jo eri­laisia toimia vaativasta sairaudesta.

Pinnallisen laskimotukoksen syntyä voivat edesauttaa monenlaiset seikat, ja siksi jälkihoito ja ehkäisy riippuvat siitä, onko tällaisia tekijöitä (esimerkiksi paikallinen tulehdus, raskaus, suonikohjut, laskimoon annettu injektio, hyytymishäiriö tai hormonihoito) ollut vaikuttamassa vaivan syntyyn. Luonnollisesti, jos syy on edelleen olemassa, uuden laskimotukoksen riski on suuri.

Tarkkoja ohjeita pitkän lentomatkan välttämisestä pinnallisen laskimotukoksen jälkeen ei ole, mutta runsaan kuukauden väli tulehduksen alkamisesta lentoon riittänee tavallisissa tapauksissa. Yleisiä laskimotukoksen esto-ohjeita lentomatkan aikana on joka tapauksessa syytä noudattaa. Lennolle kannattaa pukea nilkkaa ja säätä puristavat lentosukat. Istumapaikkaa varatessa on hyvä hakeutua käytäväpaikalle, josta pääsee helposti puolen tunnin välein liikkumaan käytävällä. Väliaikanakin pohjelihaksia on syytä jumpata. Juominen (ei alkoholia) on hyödyksi, jotta verenkierrossa oleva nestemäärä ei vähene. Sen sijaan valtimoahtaumapotilailla tukosten ehkäisemiseksi käytettävästä aspiriinista ei ole hyötyä. 

Osmo Saarelma
yleislääketieteen erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.