Olen 55-vuotias ja jo muutaman vuoden ajan silmieni alla on olleet rumat pussit. En juo enkä polta ja liikun paljon. Saako silmäpusseja millään pois?

Helsingin silmäklinikan erikoislääkäri Tero Kivelä kertoo, ettei silmäpusseilla ole mitään lääketieteellistä merkitystä. Ne eivät siis ole merkki mistään sairaudesta. Silmäluomien iho on alun perin ohut ja ihon alla oleva kudos löysää. Tämä ilmenee esimerkiksi silmän seudun vamman jälkeisessä mustassa silmässä. Ihon alla purkautuva veri ei muodosta paikallista mustelmaa vaan leviää löyhässä kudoksessa laajalle.

Vuosien kuluessa silmäluomien jo alun perin ohuen ihon joustavuus vähenee, iho kuivuu ja venyy. Alaluomen ihon veltostuminen näkyy silmäpusseina. Aluksi alaluomet ovat turvoksissa vain aamuisin, sitten yhä suuremman osan päivästä. Taipumus saada silmäpusseja vaihtelee suuresti eri ihmisillä. Riippuen syntyessä saaduista geeneistä ja ihon laadusta luomien iho voi alkaa roikkua jopa 20–30 vuoden iässä, mutta tavallisemmin silmäpussit ilmaantuvat 35–40-vuotiaana ja syvenevät 50–60-vuotiaana.

Perimän lisäksi silmäpussien syntyyn vaikuttavat elintavat, jotka ennenaikaisesti vanhentavat ihoa. Näitä ovat tupakointi ja runsas alkoholinkäyttö. Vielä suurempi vaikutus on liiallisella auringonotolla tai muulla altistumisella ultraviolettivalolle.

Ainoa tepsivä silmäpussien hoito on leikkaus. Koska alaluomen silmäpussit eivät vaikuta näköön eivätkä muutenkaan aiheuta terveysongelmia, niiden leikkaushoito katsotaan kosmeettiseksi kirurgiaksi. Siksi yhteiskunta ei niiden hoitoa korvaa. Leikkaushoito on mahdollinen, eritoten jos silmäpusseissa on rasvatyrä.

Leikkauksessa alaluomen ihoa poistetaan varovasti. Silmäluomet ovat herkkää aluetta, minkä vuoksi pienikin liiallinen ihon poisto voi muuttaa luomen asentoa haitallisesti. Siksi Kivelä suosittelee, ettei leikkaukseen kannata rynnistää, elleivät pussit ole todella häiritsevät.

Joskus löystyminen ja ihon roikkuminen näkyy enemmän yläluomessa. Roikkuvia yläluomia sanotaan ”koiranluomiksi”. Jos luomet valuvat silmien eteen ja haittaavat näköä, hoito voidaan tehdään yleisessä sairaalassa tai KELA korvaa itse maksetusta leikkauksesta osan.

Pertti Mustajoki
professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.