Lähes jokaisella yli kuusikymmentävuotiaalla on univaikeuksia kenellä enemmän, kenellä vähemmän. Onko syy siinä, että ikäihmisillä on liian paljon elämän tuomaa painolastia, mikä estää unen saannin, vai vähentyykö unentarve iän myötä? Voiko unettomuuteen olla perinnöllisiä taipumuksia? Lehdet ovat kyllä pullollaan ohjeita unen saamiseksi, mutta mitä sitten kun kaikki keinot on kokeilu. Mikä on vaihtoehto: valvominen, väsymys, kiukkuisuus ja käyttäytymishäiriöt, jotka kohdistuvat myös lähimpien ihmisten elämään vaiko alistuminen unilääkeriippuvuuteen kuten niin moni tekee?

Nukahtamislääkkeiden käyttöä salaillaan ja pidetään häpeällisenä. On vaikea ymmärtää, mistä tämä syyllistäminen johtuu. Sehän aiheuttaa vielä enemmän ahdistusta niille, joiden ainoa tapa selvitä uudesta päivästä on taata itselleen levollinen yöuni.
Kysymyksesi tiivistää hienolla tavalla kaikki ne kysymykset ja huolet, jotka vuosikausia unettomuudesta kärsivät ovat kokeneet ja kokevat. Yritän vastata lyhyesti, perusteellinen vastaus kaikkiin esittämiisi kysymyksiin edellyttäisi katsauksen kirjoittamista.

Iän myötä unen tarve todella vähenee. Tämä luonnollinen ilmiö voi kuitenkin monelle olla ongelma, koska aamuyön tunnit voivat olla kovinkin ahdistavia. Moni yrittääkin pidentää ikävuosien lyhentämää untaan lääkkeiden avulla. Tällöin tuloksena voi olla päiväväsymys ja muut unilääkkeiden haittavaikutukset. Entisessä elämässä maaseudulla isovanhempien herääminen aamuyöstä ei ollut ongelma, koska maatalossa riitti aina mielekästä askaretta.

Nykyelämän vaatimus säännöllisestä 6–8 tunnin yksinäisestä yöunesta on varmasti omiaan pahentamaan unettomuutta. Kaupunkien asuvien voi olla viisasta lukea iltaisin kirjoja, katsella televisiota tai kuunnella radiota ja siirtää siten nukahtamista keskiyöhön niin, että unta riittää aamuun asti.
Oikean unirytmin löytämien ja säilyttäminen on ehkä tärkein tekijä unettomuuden hoidossa. Tässä suhteessa säännöllinen aamuherääminen on tärkein asia.

Jos unen tarve on iän myötä lyhentynyt vaikkapa kuuteen tuntiin, niin keskiyöllä nukahtava herää aamulla kello kuusi. Mutta jos hän menee vuoteeseen ja nukahtaa illalla kello 10, niin hän herää kello 4.

Unettomuus voi olla ainakin osin perinnöllistä tai synnynnäistä. Ainakin joka kymmenes ihminen kärsii nk. primaarisesta unettomuudesta, jolloin hänellä on ollut vaikeuksia saada unen päästä kiinni jo lapsena. Tällainen primaarinen unettomuus ei johdu psyykkisistä ongelmista tai häiriöistä, vaan on rakenteellinen tai temperamentin ominaisuus. Melatoniini on joillekin primaarisesta unettomuudesta kärsiville hyvä lääke etenkin, jos unettomuuteen ei liity muita unettomuutta lisääviä rasitustekijöitä.

Jatkuva ja pitkäaikainen unettomuus on etenkin työssä vielä käyville vaiva, jonka kiusallisuuteen hyvin nukkuvat ihmiset eivät useinkaan saa mitään kosketusta. Eivätkä läheskään kaikki itsepäisestä unettomuudesta kärsivät saa apua hyvää tarkoittavista ”lampaiden laskemisesta” tai muista unihygieenisistä ohjeista. Unen saanti niin iltaisin kuin yöllisten heräämisten yhteydessä häiriintyy tavattoman herkästi arjen ongelmiin tai yksinäisyyteen liittyvistä ahdistavista kehäajatuksista. Kaikki eivät kykene vaihtamaan hankalaa työtään, kurjaa puolisoaan tai olemaan välittämättä konkurssin uhasta. Ikäihmisillä ajatus uudesta sydäninfarktista tai edessä olevasta kuolemasta hiipii mieleen illan pimeänä hetkenä.

Olen samaa mieltä kanssasi, että moni jatkuvasta unettomuudesta kärsivä saa osakseen vain vaivaansa vähättelyä, arjessa tehottomia ohjeita ja saarnoja unilääkkeiden käytön vaaroista. Ongelmaa pahentaa kovin erilailla suhtautuvien lääkärien jatkuva vaihtuminen.
Toki turha lääkkeiden käyttö ja etenkin tarpeettoman suuret annokset voivat aiheuttaa ongelmia – kuten muistin tai tarkkaavuuden heikentymistä tai alttiutta kaatua yöllisillä WC-käynneillä. Toki jokainen unettomuudesta kärsivä olisi iloinen, jos ongelma ratkeaa ilman jatkuvaa lääkkeen käyttöä.

Mutta suurella joukolla niin ikäihmisiä kuin vielä työelämässä käyviä unilääkkeiden käyttö on ainoa käytännössä toimiva keino hoitaa tämä usein tavattoman kiusallinen vaiva.
Unettomuus voi joskus olla myös lopetus- tai vierotusoire, joka seuraa pitkään käytettyjen lääkkeiden lopettamista. Tällaisia ohimeneviä lopetusoireita ilmenee sekä tavanomaisten unilääkkeiden että niiden asemasta usein käytettyjen unettomuutta lievittävien masennuslääkkeiden lopettamisen yhteydessä.

Tällainen vain ohimenevänä lopetusoireena ilmenevä ”lääkeriippuvuus” ei kuitenkaan ole ”humalahakuisen” lääkeriippuvuuden oire, vaikka se usein ylläpitääkin tarpeettomaksi käynyttä lääkkeen käyttöä.
Tästä huolimatta säännöllinen uni- tai muiden lääkkeiden käyttö on monen kohdalla ainoa käytännössä toimiva keino hoitaa elämää hankaloittavaa unettomuutta. Unilääkkeiden asemasta usein käytetyt masennus- tai muut lääkkeet eivät sivuvaikutustensa vuoksi myöskään sovi kaikille. Pitkäaikainenkin unilääkkeiden käyttö on siis joskus hyvin perusteltua eikä siinä ole mitään hävettävää. Käytetäänhän verenpaine- ja kipulääkkeitäkin säännöllisesti verenpaineen tai kroonisen kivun hoidossa.

Matti Huttunen
psykiatri ja psykoterapeutti

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.