Geenit voivat lisätä alttiutta lihomiseen. Sukurasitus ei kuitenkaan tarkoita, ettei lihomista pysty estämään. Lue lihavuustutkija Aila Rissanen neuvot.

Sukurasitteen lihomiseen tunnistaa katsomalla lähisukulaisiaan. Alttius lihomiseen ei kuitenkaan tarkoita, ettei painoonsa voisi vaikuttaa.

Geeneillä ei voi perustella lihomista. Ne kannattaa hyväksyä ja ottaa huomioon elämäntavoissa ja erityisesti ruokailutottumuksissa.

Laihan vai lihavan temperamentti?

Kaksi kolmasosaa ihmisistä lihoo hieman herkemmin kuin toiset, koska heillä on alttiutta lihomiseen. Geenit vaikuttavat yleensä ruokahaluun ja ihmisen luontaiseen aktiivisuuteen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Temperamentista riippuen toiset liikkuvat enemmän paikalla ollessaankin, koska he tekevät tahatonta liikettä käsillään ja kehollaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Geenit vaikuttavat myös jonkin verran kehon koostumukseen. Tulevaisuudessa on mahdollista, että joitakin geenejä voi sammuttaa ja toisia sytyttää.

Liikkumattomuus tuo kiloja

Sairaudet selittävät lihomista hyvin harvoin. Kilpirauhasen vajaatoimintaan tai kakkostyypin diabetekseen voi liittyä lievä alttius lihomiseen tai toisaalta vaikeus laihtua.

Sairautta voi syyttää omasta lihomisestaan lähinnä silloin, kun on kykenemätön liikkumaan vaikka nivelrikon takia. Liikalihavuus itsessään altistaa kroonisille sairauksille, kuten kakkostyypin diabetekselle.

Kroonisesti sairas jaksaa liikkua vähemmän. Liikkumattomuus taas pahentaa sairauksia. Myös erilaiset liikkumisen rajoitteet estävät liikuntaa, ja monet lihovat sen takia.

Lihominen on henkilökohtaisesti iso taakka ja vaikuttaa helposti mielialaan. Vanhemmilla ihmisillä liikkumattomuus voi edistää lihaksistoa surkastuttavan hauraus-raihnaisuusoireyhtymän syntyä.
 

Lue lisää:

Lihottaako ruoka vai perimä?
Laihdutus ja 5 muuta yllättävää syytä lihoa
Kilpirauhasen vajaatoiminta vie väsymystunneliin
Kakkostyypin diabetes - minullako?
Nivelrikko ja nivelreuma - mikä liikunta sopii minulle?

Ruokahalun ja energiatasapainon säätely on useiden hormonien, välittäjäaineiden ja geenien monimutkainen verkosto. Lihavuuteen johtavia yhden geenin virheitä on löydetty esimerkiksi ruokahalua säätelevässä järjestelmässä, mutta ne ovat harvinaisia.

Syömiseen vaikuttavat myös tavat ja tottumukset. Esimerkiksi joku voi syödä suruunsa, toinen iloonsa. Laihduttajan on hyvä tunnistaa liiallisen syömiseen johtavat riskitilanteet.

Uuden tieteenalan epigenetiikan mukaan ihminen voi vaikuttaa elintavoillaan geenien toimintaan.

 

Suomalainen elää leivällä, pastalla, puurolla, makaronilla, perunalla, sokerilla, prosessoiduilla kasviöljyillä (margariinit, kasvirasvakermat jne...) ja rasvattomilla sokeririkkailla maitotaloustuotteilla. Ja mikä on lopputulos?

 

lihavuusepidemia

diabetesepidemia

osteoporoosin jatkuva kasvu (joka viidennellä suomalaisella on heikentynyt luusto)

autoimmuunisairauksien jatkuva kasvu

vatsa- ja suolisto-ongelmien jatkuva kasvu

psyykkisten ongelmien jatkuva kasvu

suolistosairauksien jatkuva kasvu

allergioiden ja astman jatkuva lisääntyminen

neurologisten sairauksien jatkuva kasvu

syöpätautien jatkuva kasvu (joka kolmas suomalainen sairastuu syöpään)

jne...

 

Terveellisen ravinnon kivijalka koostuu kolmesta asiasta: proteiineista, väreistä ja rasvoista.

 

http://personal.inet.fi/koti/remeli/aitoa_ruokaa.htm

Sisältö jatkuu mainoksen alla