Bulimia eli ahmimishäiriö on paitsi syömishäiriö, myös mielenterveyden ongelma.

Bulimikko saa toistuvia, hallitsemattomia ahmimiskohtauksia, jonka jälkeen hän yrittää päästä eroon ruoasta. Useimmiten tämä tapahtuu oksentamalla, joskus myös ulostus- tai nesteenpoistolääkkeiden avulla. Lihomista saatetaan yrittää estää myös liikkumalla paljon. Bulimikko voi saada ahmimiskohtauksia päivittäin tai vain silloin tällöin. Yleensä kohtauksia hävetään ja ne pyritään salaamaan muilta.

Bulimia on yleisempi ilmiö kuin anoreksia. Varsinainen bulimia on todettavissa muutamalla prosentilla naisista, mutta sairauden tiettyjä piirteitä on huomattavasti useammilla. Ahmimishäiriö alkaa usein nuoruusiän loppuvaiheessa. Se ei välttämättä näy liiallisena laihuutena, vaan paino voi vaihdella alipainosta ylipainoon. Aikuinen nainenkin voi sairastua syömishäiriöön alettuaan laihduttaa. Aikuisen sairaus on yleensä vaikeampi hoitaa ja ennuste huonompi kuin nuorella.

Riskit
Ahmimishäiriössä syöminen ja lihavuuden pelko hallitsevat ajattelua. Bulimikoilla esiintyy usein mielenterveysongelmia, kuten masennusta ja ahdistuneisuutta. Oksentelu johtaa herkästi itseinhon tunteisiin ja itsetuhoinen käyttäytyminen on bulimikoilla muita yleisempää.

Koska bulimikko pyrkii peittelemään oksentamistaan, ei sairautta ole välttämättä helppo huomata. Bulimiasta kielivät kuitenkin muun muassa turvonneet posket ja hampaiden kiillevauriot.

Jatkuva oksentelu voi aiheuttaa monenlaisia fyysisiä häiriöitä. Näistä yleisimpiä ovat hammasvaivat, anemia, ruokatorven refluksitauti ja elimistön kuivuminen. Kuukautiset saattavat jäädä pois ja hedelmällisyys heiketä. Oksentelu voi aiheuttaa myös elimistön suolatasapainon järkkymisen, joka pahimmillaan voi johtaa sydämen rytmihäiriöihin. Lisäksi bulimia kasvattaa kallonsisäistä painetta.

Hoito
Bulimian takia hoitoon hakeutuva haluaa yleensä päästä oireistaan ja siksi avohoito usein riittää. Vaikea masennus, psykoottiset oireet, ja itsemurhavaara ovat kuitenkin syy akuuttiin sairaalahoitoon.

Hoidon tavoitteena on laihduttamisen lopettaminen ja tottuminen säännölliseen ruokailurytmiin.
Tärkeitä hoitomuotoja ovat psykoterapia ja ravitsemusterapia. Yksilöterapian ohella ahmimishäiriöisille saattaa olla hyötyä ryhmäterapiasta. Hoito on sitä tehokkaampaa, mitä varhaisemmassa vaiheessa sairaus havaitaan ja sitä aletaan hoitaa.

Bulimiaa sairastavan olisi tärkeää väljentää jäykkiä ruokasäännöksiä sekä korjata painoa ja ulkomuotoa koskevia ajatusvääristymiä. Yleensä itsetunnon kohetessa bulimiaoireet vähenevät. Noin puolet pääsee bulimiasta ajan myötä eroon. Viidenneksellä sairaus jää pitkäaikaiseksi.

Lähde: Käypä hoito

Lue myös:
Mitkä ovat bulimian seuraukset?
Bulimia pitää pakkoajatuksissa
Anoreksia alkaa usein nuoruusiässä
Lasten ja nuorten syömishäiriöt