Kumpi sinulle on tärkeämpi: rakkauden vai vapauden tarve? Vai kenties saamasi arvostus? Kun tiedostat omat tarpeesi, osaat ohjailla elämääsi viisaammin.

Mielenkiintoisen näkökulman omien valintojen punnitsemiseen antaa niin sanottu realiteettiterapia, jota sovelletaan muun muassa riippuvuuksien hoitoon.

Siinä lähtökohtana on tarpeittemme tyydyttäminen. Jos ydintarpeet eivät saa ravintoa, ihminen saattaa etsiä tyydytystä tuhoisasta suunnasta, kuten päihteistä tai ylensyönnistä.

Käyttäytymisemme perustuu tarpeiden tyydyttämiseen. Jos perustarve jää tyydyttämättä, se heijastuu kaikkeen. Voimme hyvin, kun osaamme kuunnella tarpeidemme vaatimuksia.

Tarpeista tärkeimmät ovat tarve rakastaa ja tulla rakastetuksi sekä tarve kuulua johonkin - vain muutama prosentti ihmisistä ei halua kuulua perheeseen tai yhteisöön. Toiseksi suurin on arvostuksen tarve. Kun ihminen arvostaa itseään, riittää itselleen ja voi hyvin itsensä kanssa, moni asiaa loksahtaa paikoilleen.

Toiseksi suurin on arvostuksen tarve. Kun ihminen arvostaa itseään, riittää itselleen ja voi hyvin itsensä kanssa, moni asia loksahtaa kohdilleen. Jos ihminen kokee olevansa huono, eivät ihmissuhteetkaan suju.

Perustarpeita ovat myös vapauden tarve, tarve nauttia ja iloita elämästä sekä tarve olla terve ja pysyä hengissä. Myös elämän merkityksen ja tarkoituksen tiedostaminen on keskeinen tarve.

Ajatuksiinsa voi vaikuttaa

Realiteettiterapia pohjautuu valinnan teoriaan. Siinä puhutaan kokonaiskäyttäytymisestä, johon kuuluvat toiminta, ajattelu, tunteet ja fysiologia. Näistä toiminta ja ajattelu ovat keskeisiä sikäli, että niihin voimme itse vaikuttaa. Valinta on itsellä.

Ajatukset me voimme pysäyttää ja muuttaa – ja samalla voimme muuttaa toimintaammekin. Kun ajatukset ja toiminta muuttuvat parempaan kurssiin, myös tunteet ja kehon reaktiot muuttuvat.

– Minulle arvostuksen tarve on tärkeää. Haluan saada työssä ja kotona palautetta siitä, että teen paljon asioita. Jos en saa kaipaamaani kiitosta, mietin, miten voin toimia saadakseni sitä, konkretitsoi realiteettiterapiaa opiskellut terapeutti Heidi Härkönen.

Hän kertoo, että parisuhteessa ja perhe-elämässä realiteettiterapian opeista on hyötyä. Kun tietää, mitkä tarpeet ovat itselle ja mitkä kumppanille ne tärkeimmät, osaa toimia paremmin. Jos kumppanille keskeistä on tarve kuulua johonkin, hän todennäköisesti käyttää paljon aikaansa ihmisten parissa.

Älä juutu menneisyyteen

Terapiassa ei mennä kauaksi menneisyyteen, vaan mietitään, miten tänään voi tehdä toisin. Menneisyyteen juuttumalla ei välttämättä saavuteta parempaa huomista. Vastuu on oma; äitiä tai ex-puolisoa ei jäädä syyttelemään, siitä ei hyödy kukaan.

Parisuhteessa puolisojen tulisi sitoutua sekä toisiinsa että suhteeseen ja miettiä, mitä he voivat itse tehdä sen hyväksi.

– Realiteettiterapia opettaa miettimään omien tekojen seurauksia. Jos nalkutan miehelle, mitä siitä seuraa? Jos harmistun siitä, että lomasuunnitelma muuttuu, kannattaako jäädä kiukun tunteeseen kiinni vai yrittää luoda kuitenkin hyvä loma? Jos tuntuu siltä, että elämä on jatkuvasti tylsää, voi pohtia, milloin viimeksi oli kivaa ja miksi? Omista tunteista ja teoista pitää ottaa vastuu, Härkönen kertoo.

On tärkeää miettiä, mikä on sopiva ajankohta asioiden käsittelemiseen. Ihmissuhteen ongelmia ei pidä ratkaista vihaisena. Uusia sääntöjä murrosikäiselle ei kannata ladella vihaisena, vaan vastuista ja vapauksista on järkevää jutella rauhallisessa tilanteessa.

–Ristiriitatilanteessa on parempi kysyä itseltään onko tehnyt voitavansa sen sijaan, että uhkailee, kiristää tai syyttää muita.

Lue lisää:

Positiiviseen ajatteluun työkalupakki

Viha kääntyy voimaksi

Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.
Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.

Olen 15-vuotias tyttö, jolle alkoi tulla outoja oireita reilu kuukausi sitten. Ymmärsin heti, että tämä ei ole normaalia. En pysty keskittymään kunnolla oikein mihinkään, kun minun pitää sulkea kaappeja, harjata hiuksia, lukea samaa, katsoa tiettyyn paikkaan ja paljon muuta. En haluaisi kertoa vanhemmilleni, häpeän ja haluaisin yrittää päästä näistä irti omin voimin. Tuntuu, että oireet hallitsevat elämääni ja että kohta räjähdän. Mitä voin tehdä?

Kuvaamiesi oireiden perusteella kärsit pakko-oireisesta häiriölle tyypillisistä oireista. Pakko-oireinen häiriö ilmenee pakonomaisina ajatusmalleina tai toimintoina, joiden tarkoituksena on suojella ihmistä oletetulta uhkalta.

Monilla nuorilla ilmenee ajoittain tällaisia pakonomaisia ajatuksia tai toimintoja, mutta häiriöksi ne muodostuvat, kun niihin menee runsaasti aikaa tai ne häiritsevät elämää. Pakko-oireinen häiriö on yleinen, sillä ainakin 2-3 % ihmisistä kärsii siitä. Oireilun alku liittyy usein ahdistavaan tai stressaavaan elämäntilanteeseen.

Etenkin lieväasteisina pakkoajatuksia tai -toimintoja voidaan vähentää itsehoito-ohjelmilla. Esimerkiksi HUSin ylläpitämiltä nettisivuilta mielenterveystalo.fi löytyy pakko-oireiden omahoito-ohjelma. Voit tutustua mielenterveystalon tarjontaan tästä.

Myös Edna Foan ja Reid Wilsonin opas Kerrasta poikki - vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista voi auttaa.

Itsehoito-ohjelmissa hyödynnetään samoja periaatteita kuin pakko-oireisen häiriön käyttäytymisterapiassa tai kognitiivisessa terapiassa. Jos itsehoito-ohjelma ei auta, on viisasta kääntyä joko pakko-oireiden psykoterapiaan perehtyneen psykologin tai psykiatrin puoleen. Hankalampia pakko-oireita voidaan lievittää myös serotoninergisillä masennuslääkkeillä.
 

Matti Huttunen
psykiatri, psykoterapeutti

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Näetkö itsessäsi paljon hyvää – vai paljon virheitä? Itsetunto vahvistuu, kun kääntää katseen tietoisesti omiin vahvuuksiin ja heittäytyy epämukavuusalueelle.

1. Listaa hyvät ja huonot puolesi – ja lue ääneen

Terve itsetunto on kuin vaaka, jossa omat hyvät ja huonot puolet ovat tasapainossa. Onnistumisia ei tarvitse ylikorostaa, mutta myös vähemmän mairittelevat piirteet kestävät päivänvaloa.

Psykoterapeutti Maarit Lassander neuvoo listaamaan omat vahvuudet ja heikkoudet paperille: yhtä paljon molempia. Aina, kun mieleen nousee uusi kielteinen piirre, vastapainoksi pitää kirjata yksi hyvä puoli: Jätän projektit usein puolitiehen enkä jaksa keskittyä, mutta toisaalta olen helposti innostuva ja osaan innostaa muita.

Jos ei ole tottunut ajattelemaan itsestään hyvää, voi kysyä mielipidettä läheiseltä: mitkä kolme asiaa minussa ovat rakastettavimpia? Myös vanhoja kohteliaisuuksia kannattaa kirjata.

– Huomion kääntäminen vahvuuksiin tietoisesti auttaa. Kyse on ennen kaikkea siitä, mihin kiinnittää huomiota, Maarit Lassander sanoo.

Valmista listaa hän neuvoo lukemaan ääneen, mielellään joka päivä.

2. Selvitä arvosi

Onnellisimmat eivät yritä taipua muiden muottiin vaan rakentavat itse oman elämänsä tärkeysjärjestyksen. Jos minäkuva on hatara, omat ja muiden tarpeet sotkeentuvat herkästi toisiinsa. Ydinarvojensa pohtimiseen kannattaa käyttää aikaa. Mistä haaveilen tai inspiroidun?

Millaiset ihmiset, ajanvietteet ja paikat tekevät minut onnelliseksi?

Avuksi voi ottaa paperin, jossa on kolme saraketta. Ensimmäiseen kirjataan erilaisia arvoja, kuten perhe, ystävyys ja terveys. Toiseen sarakkeeseen merkitään jokaisen arvon tärkeys itselle asteikolla yhdestä kymmeneen. Kolmanteen sarakkeeseen tulee samalla asteikolla oma arvio siitä, kuinka tyytyväinen tällä hetkellä on tuohon osa-alueeseen omassa elämässään. Jos kakkos- ja kolmossarakkeen välillä on ristiriitoja, niihin on hyvä kiinnittää erityishuomiota.

– Seuraava askel on pohtia, miten oma toiminta edistää arvojen toteutumista. Jos esimerkiksi todella perhekeskeinen ihminen viettää kaiken aikansa töissä, siinä on ristiriita, Maarit Lassander toteaa.

Arvojen pohtimisen kautta vertailun ja suorittamisen tarve vähenee, kun päämäärät kirkastuvat.

3. Lepää hetki

Vaaditko itseltäsi aina kymppiä vai riittääkö välillä seiska? Suorituskeskeinen itsetunto uuvuttaa, sillä se kaipaa loputtomasti pönkittämistä. Jos itsearvostus on kokonaan kiinni onnistumisista, pienikin moka kasvaa mielessä suhteettomaksi.

Jokaiseen päivään kannattaa mahduttaa ainakin yksi lepohetki suorittamisesta. Se voi olla mitä tahansa rentouttavaa tekemistä, kuten meditointia tai kahvihetki ystävän kanssa. Oleellista on pyrkiä tietoisesti eroon itsekritiikistä. Silloin mieli saa tilaa pohtia, millaisista asioista oikeasti nauttii.

– Vaativa persoona asettaa itselleen usein mittareita, jotka tulevat ulkopuolelta. Silloin voi menettää kosketuksen siihen, mikä juuri minulle tekee elämästä hyvän, Maarit Lassander sanoo.

Hän muistuttaa, että suorittaminen ei itsessään ole pahasta. Muutoksen paikka on silloin, kun suorittaminen estää elämästä täydesti.

4. Hyppää uuteen

Olemme ahkeria liimailemaan otsaamme nimilappuja: olen harkitsematon, temperamenttinen, tuppisuu. Usein määritelmät tulevat ulkopuolelta. Herkkä saattaa painaa yhden kommentin mieleensä vuosikymmeniksi.

Toisinaan omia uskomuksia on hyvä koetella tekemällä jotain täysin niiden vastaisesti. Varaa siis laulutunti, vaikka uskot laulavasi nuotin vierestä tai ota puheenvuoro, vaikka olet yleensä se hiljaisin. Epämukavuusalueelle heittäytyminen on parhaita keinoja itsearvostuksen rakentamiseen. Kun löytää itsestään uusia puolia ja taitoja, minäkuva vahvistuu vähä vähältä.

Isoimman pelon kimppuun ei kannata hypätä lämmittelemättä. Siirry helposta vaikeampaan aina sitä mukaa, kun rohkeus kasvaa.

– Heittäytyminen vaatii uteliasta asennetta. Ole avoin uudelle, jotta voit muodostaa myönteisiä kokemuksia itsestäsi, Lassander sanoo.

5. Uskalla pyytää muilta apua

Kun liukastut talvikeleillä ja tuntematon tarjoaa kättään, tukeudutko apuun vai kieltäydytkö lähes loukkaantuneena? Häpeilyllä on kulttuurinen perusta.

– Suomalainen mieluummin puree hampaat yhteen ja kärsii kuin kertoo omasta hädästään. Tämä on onneksi muuttumassa. Meillä kasvaa uusi sukupolvi, joka jakaa enemmän ja avoimemmin.

Pyynnön pukeminen kysymykseksi voi auttaa: Osaatko neuvoa, miten minun pitäisi edetä? Avun pyytäminen ei tarkoita uhriksi heittäytymistä, heikkoutta tai epäonnistumista.

– Pikemminkin päinvastoin. Vaatii hyvää itsetuntoa pyytää apua ja tunnustaa, ettei osaa tai jaksa

yksin. Mitä enemmän kontaktia uskallamme ottaa toisiin, sitä helpommaksi elämämme muuttuu, Lassander sanoo.

6. Ymmärrä tunteitasi – ja päästä niistä irti

Millaisissa tilanteissa riittämättömyyden tunne pulpahtaa esiin? Töissä, ystävien kanssa, harrastuksissa? Päiväkirjan pitäminen omista tunteista auttaa ymmärtämään, mistä vaativuus on peräisin.

–Jos kokee, ettei saa ystäväpiirissä hyväksyntää, voi tuntea itsensä epäonnistuneeksi. Myös yksinäisyyden tunteet vaikuttavat, samoin lapsuudessa hylkäämiskokemukset tai toisaalta ylisuojelu. Herkille ja temperamenttisille voi kehittyä heikko itsetunto ilman vaikeita kokemuksiakin, sillä he reagoivat ympäristön vaatimuksiin muita voimakkaammin, Maarit Lassander sanoo.

Menneisyyden ymmärtäminen auttaa, mutta tarkoitus ei ole jäädä vellomaan vanhaan. Ennemminkin tavoitteena on vapauttava oivallus: Olen nyt aikuinen ja uudessa elämäntilanteessa. Miksen siis luopuisi vanhoista ajatusmalleista?

–Jos sivuuttaa vaikeat tunteet vuodesta toiseen, alkaa helposti vain vaatia itseltään enemmän ja enemmän. Tunteiden kohtaaminen auttaa hyväksymään ne ja päästämään niistä irti.

Asiantuntija: Maarit Lassander, psykoterapeutti, psykologi, Suomen Mielenterveysseura.