Harrastukset pidentävät selvästi ikää. Mielekäs tekeminen tuo lisää elinvuosia varmemmin kuin kolesterolin alentaminen tai tupakoinnin lopettaminen. Harrastamisen pitää kuitenkin olla vapaaehtoista ja yhteisöllistä sanoo terveyden toisinajattelija, tutkija Markku T. Hyyppä.

Se, ettei harrasta yhtään mitään, tappaa yhtä varmasti kuin tupakka. Aktiivinen harrastaminen ja puuhakkuus pidentävät selvästi elinikää. Jopa niin paljon, että sosiaalinen tupakoitsija elää kauemmin kuin tupakoimaton syrjäänvetäytyjä.

Eli harrastamaan, vaikka hampaat irvessä, vai? Lähtisinkö lenkille, vaikka ei yhtään huvita? Psykosomatiikan ja terveyden tutkija Markku T. Hyyppä pudistaa päätään. Pelkkä kuntoliikunta ei pidennä elinikää.

Me-henkeä, ei stressiä

Markku T. Hyyppä on tutkimuksissaan havainnut, että kuolemanriski on kolminkertainen, jos ei harrasta mitään. Tukea väitteelle antavat kansainvälisten hankkeiden tulokset.

Elinikää lisää me-henki eli johonkin kuulumisen tunne. Harrastaminen ja puuhastelu yhdessä muiden kanssa luovat tätä tunnetta, Mutta ei millainen yhteistoiminta hyvänsä.

– Harrastamisen pitää olla vapaa-ajalla tapahtuvaa, vapaaehtoista, luottamuksesta syntyvää vuorovaikutusta, Hyyppä määrittää.

Yhteisöllisyys ei välttämättä tarkoita yhdessä tekemistä, mutta lenkille pitää lähteä stressittä. Lisäksi on hyvä, jos tuntee osallistuvansa johonkin yhteiseen ponnistukseen: Jos nyt harjoittelen, jaksan juosta ensi kuussa kaverin kanssa ja jutella samalla. Kesällä lähdetään jo porukalla maratonreissulle Tukholmaan.

Sellaiset harrastukset kuin ammattiyhdistystoiminta tai politiikka eivät lisää terveyttä. Niissä on liikaa stressiä ja kilpailua. Terveellistä puuhastelua sen sijaan ovat vaikkapa käsityöt. Kun mummo kutoo lapsenlapselleen sukat, hän tekee sen mielellään, koska hän saa lahjan saajalta palautetta. Molemmille tulee hyvä mieli, lapselle lahjasta ja mummolle antamisesta ja lapsenlapsensa elämään kuulumisesta.

Geenejä ja rasvoja liioitellaan

Hyypällä on yllättävä asenne paljon puhuttuihin terveysriskeihin.

– Geenit eivät määrää terveyttämme, vaan olosuhteet, jossa geenit ilmenevät, Hyyppä sanoo.

Hän ei usko hyvien rasvojen tai muun terveellisen ruoan lisäävän terveyttä. Kovien rasvojen ja sydänkuolemien pelättyä yhteyttä hän uskaltaa avoimesti epäillä. Hyyppä ei vastusta terveellistä ruokaa tai liikuntaa, sillä moni saa niistä hyvän olon. Hän itsekin kävelee mielellään neljän kilometrin työmatkansa ja pelaa tennistä säännöllisesti. Pitkän ja terveen elämän salaisuus ei hänen mukaansa kuitenkaan perustu liikuntaan ja terveelliseen ruokaan.

Alkoholin suurkuluttaja voi ennen pitkää kuolla viinaan, mutta sen ratkaisee pikemminkin tapa juoda kuin juodun alkoholin määrä. Saman määrän voi juoda ainakin kahdella tavalla. Päästään suomalaiseen mieheen.

Yksinäisyys ja stressi tappavat

Yksinäisyys ja stressi tappavat. Ne ovat Hyypän mielestä pahimmat kansantautimme. Suomalaismiehet ovat ryyppäämisen vuoksi vaarassa syrjäytyä jo nuorena. Miehelle paras tapa välttyä syrjäytymiseltä on kumppanin löytäminen. Se pidentää elinikää 2,5-kertaisesti.

Yksinelävillä naisilla on ystävyysverkostoja yleensä miehiä enemmän. Naisilla on monenlaisia ihmissuhteita, läheisempiä ja etäisempiä. Miehet eivät puhu asioistaan ja ystäviä on vähän, jos ollenkaan.

Asenne elämään ratkaisee

Markku T. Hyypän mukaan terveyttä edistävä yhteisöllisyys on väestön eikä yksilön ominaisuus. Ihmisen hyvinvointia selittää yhteisö ja sen elämäntavat, koko kulttuuri. Tämän huomaa hyvin tarkasteltaessa suomen- ja ruotsinkielisen väestömme terveys- ja kuolleisuuseroja: ne ovat hämmästyttävän suuret. Ruotsinkieliset elävät suomenkielisiä pidemmän ja terveemmän elämän. Tämä johtuu Hyypän mukaan nimenomaan ruotsinkielisestä yhteisöstä, jossa asukas- ja kyläyhdistykset ovat aktiivisia ja perheet juhlivat ja harrastavat yhdessä.

Terveellistä yhteisöllisyyttä voikin opetella, ei muutos koskaan tapahdu hetkessä. Hyypän varovainen arvio on, että me-hengen saavuttaminen vie noin kaksi sukupolvea siitä, kun sen eteen aletaan ponnistella.

Perusta on itsetunto, joka syntyy jo varhaislapsuudessa. Omasta perheyhteisöstä opitaan yhdessä elämisen malli. Lapsia pitääkin Hyypän mielestä kasvattaa halaamalla. Rakkautta ja kunnioitusta osoittamalla lapsi oppii luottamaan.

Onneksi yksinäiset aikuisetkin voivat opetella aktiivisemmiksi, eikä tarvitse odotella kahta sukupolvea. Hyyppä on joskus käynyt puhumassa miesporukoille ja huomannut, että heillä on motivaatiota. Esimerkiksi kansalaisopistojen puukäsityökurssit innoittavat monia, ja Hyyppä arveleekin, että kansalais- ja työväenopistojen kurssit voisivat olla monelle yksinäiselle väylä sosiaalisempaan elämään.

Puuhastelun ei tosin tarvitse olla järjestettyä toimintaa. Tiskaaminen ja puutarhanhoito ovat hyviä esimerkkejä stressittömistä kotipuuhista, joista on iloa ja hyötyä koko perheelle.

Hyyppä itse harrastaa hyvinkin yksinäisiä asioita, kuten kirjoittamista, lintujen tarkkailua, valokuvausta ja vihannesten istuttamista. Siis stressittömiä asioita.