Kun anteeksiantaja päästää irti katkeruudesta, hän vapautuu jatkamaan elämäänsä yhtä taakaa kevyempänä. Unohtaa ei kuitenkaan tarvitse eikä aina anteeksianto ole edes mahdollista. Psykologi Kari Kiianmaa antaa neuvoja sekä anteeksiantajalle että -pyytäjälle.

"Minä annan sinulle anteeksi"

Aito anteeksianto on haastava tehtävä, korostaa psykologi ja parisuhdekouluttaja Kari Kiianmaa. Vaiva kannattaa kuitenkin nähdä.

Kiianmaa kuvailee pitkään jatkunutta kaunaa kahden ihmisen vankilaksi. Sekä vanki että anteeksiantoa panttaava vanginvartija ovat sidottuja tilanteeseen. Vasta anteeksianto vapauttaa molemmat päästämään menneisyydestä irti ja jatkamaan elämässä eteenpäin.

– Näen sen selvästi työssäni parisuhdekouluttajana. Joskus ihmiset kokevat anteeksiannon velvollisuutena tai heitä painostetaan siihen. Silloin anteeksi saatetaan pyytää, mutta sydämessä siihen ei pystytä. Todellinen anteeksianto on syvällinen asia ja uskon, että jokaisen pitää itse miettiä mitä se merkitsee, Kiianmaa toteaa.

1. Oletko valmis antamaan anteeksi?

Anteeksiantaminen on aina prosessi, joka vie aikaa. Väkisin ei anteeksi voi antaa ja tarvittava aika on henkilökohtaista. Yksi pystyy käsittelemään asian nopeasti, toinen tarvitsee enemmän aikaa. Pinnallista tasoa syvemmälle pääsemiseen ei juuri ole oikotietä.

Anteeksi on taikasana vain, jos todella olet valmis siirtymään eteenpäin.

2. Hyväksy voimakkaat tunteet

Muista, että loukatuksi, hylätyksi tai väärinkohdelluksi tulemiseen liittyy vahvoja tunteita, esimerkiksi vihaa ja kostonhimoa. Ne ovat täysin sallittuja tunteita, jotka ovat osa tilanteen käsittelyä, eikä niitä tule vaieta kuoliaaksi. Kun ymmärrät, mistä vahvat tunteet tulevat ja että niillä on oikeus olla olemassa, voit päästä niiden yli ja siirtyä eteenpäin, anteeksi antamiseen.

3. Päästä irti vihasta

Moni vannoo vihoissaan, ettei koskaan anna anteeksi, mutta vala sitoo vannojansa tiukasti menneeseen ja estää pääsemään yli tapahtuneesta. Antaja luopuu katkeruudesta ja vapauttaa ennen kaikkea itsensä.

Kun ymmärtää anteeksiannon huojentavan voiman, anteeksi voi joskus antaa myös niille, jotka eivät ole sitä pyytäneet. Toisen ihmisen vilpitön anteeksipyyntö ja erehdyksen myöntäminen helpottavat anteeksiantajan työtä, mutta aina ne eivät ole välttämättömiä tai edes mahdollisia.

4. Hae ammattiapua ajoissa

Ystävät ja tutut eivät aina ole parhaita auttajia. Yhdessä tilannetta saatetaan suurennella ja kostonajatuksia lietsoa tarpeettomasti. Myös omassa mielessä loputtomasti pyöritellyt tapahtumat saattavat kasvaa ulos mittasuhteistaan. Apua kannattaa ja tulee hakea ammattilaiselta, jos tie tuntuu omin voimin tyssäävän alkuunsa.

5. Vääryyttä ei tarvitse unohtaa

Anteeksianto muuttuu helpommaksi, kun ymmärtää, ettei se tarkoita unohtamista. Unohtaminen voi olla mahdotonta, mutta asiasta irti päästäminen auttaa voittamaan katkeruuden, joka sitoo omia voimavaroja.

6. Ota anteeksipyyntö vakavasti

Aina anteeksianto ei ole mahdollista tai et itse siihen ole vielä valmis, mutta kunnioita vilpitöntä anteeksipyyntöä ottamalla se vakavasti ja antamalla pyytäjälle mielessäsi mahdollisuus.

”Anna anteeksi, minä tein väärin”

Anteeksipyytäjän pitää olla valmis muuttamaan omaa käytöstä, mutta myös armahtaa itseään.

1. Oletko valmis muutokseen?

Kestävän anteeksipyynnön pohja on aito halu korjata omaa toimintaa tulevaisuudessa. Joskus anteeksi tulee pyydettyä, koska loukatun läheisen pahaa mieltä on vaikea kestää. Jos omaa toimintaa ei kuitenkaan ole valmis muuttamaan, ”anteeksi” jää vain tyhjäksi sanaksi.

2. Vältä anteeksipyyntöjen kierre

Kun anteeksipyyntöön on vilpitöntä halua, mutta pyytäjä palaa aina vanhaan käytökseensä, on aika viheltää peli poikki ja hakea ammattiapua. Aina omat voimat eivät riitä muutokseen. Loputtomien anteeksipyyntöjen kierre vie helposti ihmissuhteesta luottamuksen ja anteeksipyyntö, vilpitönkin, menettää lopulta merkityksensä.

3. Opettele hyväksymään itsesi

Loukatun lisäksi anteeksipyytäjä tarvitsee armahduksen myös itseltään. Ihmisenä kasvamiseen kuuluu omien vajavuuksien tunteminen ja hyväksyminen ja niiden kanssa elämään opettelu. Myös itseään tulee rakastaa niin paljon, ettei rankaise itseään täysin kohtuuttomasti.

4. Muista itsehoito

Itselleen anteeksianto on erityisen tärkeää, jos loukattu ei vilpittömästä anteeksipyynnöstä huolimatta ole valmis antamaan anteeksi. Silloin tie täytyy kulkea yksin ja muuttaa omaa käytöstä. Kun osaa antaa itselleen anteeksi, voi siirtyä elämässä eteenpäin.

5. Liika anelu on liikaa

Tunnetko ihmisen, joka pyytelee kaiken aikaa anteeksi? Loputon anteeksipyytely on rooli, jolla voi peittää todellista minää. Yleensä pahoitteluautomaatin roolin ottanut ihminen kärsii epävarmuudesta, joka syntyy tunteesta, ettei ole kelvollinen ja hyvä ihminen sellaisena kuin on. Omaa itsetuntoa vahvemmaksi rakentaessa häviää yleensä myös tarve alituiseen anteeksipyytelyyn.

Entä jos ei voi antaa anteeksi?

– Aina anteeksi ei voi antaa, eikä se ole oman olon helpottamiseksi ensi sijaista, muistuttaa traumaterapiakeskuksen johtaja ja psykologi Anne Suokas-Cunliffe, joka kohtaa työssään syvästi traumatisoituneita ihmisiä.

Joskus riittää, että voi siirtyä elämään tätä päivää sen sijaan, että eläisi menneisyyden vaikeita tapahtumia mielessään yhä uudelleen. Näin on erityisesti sellaisten ihmisten suhteen, jotka ovat kokeneet kaltoin kohtelua lapsena heitä lähimpinä olevien aikuisten, yleensä vanhempien, taholta. Silloin mahdollinen anteeksiannon prosessi on paljon tässä kuvattua monimutkaisempi ja vaatii usein ammattiapua.

Apua anteeksiantoon

  • Parisuhteen ongelmakohtiin apua löytyy esimerkiksi Väestöliitosta, p. (09) 228 050 tai seurakuntien perheneuvonnasta, kysy omasta seurakunnasta.
  • Suomen psykologiliiton kautta voi etsiä laillistettuja psykologeja. Kelan tukemaan psykoterapiaan tarvitaan psykiatrin lähete. Myös kunnallinen terveydenhuolto tarjoaa psykiatripalveluja.
  • Traumaterapiakeskuksesta Helsingistä ja Oulusta apua voi hakea vaikeisiin psyykkisiin traumoihin. Helsinki p. 09- 4356 8280, Oulu p. 045-1130 589

Lue lisää uskottomuudesta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.

Barbie-näyttelyn tulo Kansallismuseoon on herättänyt hirveästi muistoja ja keskustelua.

Minulle Barbeista tulee mieleen isä. Kerran 60-luvulla, kun olin pikku tyttö, isä oli Pariisissa työmatkalla ja lähetti sieltä kiiltävän postikortin minulle. Tärkein lause oli tämä: ”Menen huomenna katsomaan Barbien vaatteita.”

Isä oli ajatellut minua siellä Eiffel-tornin juurella. Isä tiesi, mikä minua kiinnostaa. Hienosti sanottuna: koin tulleeni nähdyksi.

Nyt olen 56-vuotias, enkä käännä Barbeille selkääni, vaikka niitä kuinka kritisoitaisiin.

Mitäs pahaa niissä Barbeissa taas olikaan? Entä mitä hyvää?

Onneksi feministikavereiden kanssa on helppo puhua barbeista. Hannele Harjunen on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Hän sanoo heti, että barbit ovat klassinen esimerkki niin sanotun epärealistisen naisvartaloihanteen pönkittämisestä. Vaikutteitahan saadaan populaarikulttuurin kuvastosta, johon kuuluvat myös muoti, mallit ja elokuvatähdet.

Mutta. Barbie on ollut myös parantamassa naisten ja tyttöjen asemaa. Se sai heti rooleja, jotka eivät olleet tytöille tyypillisiä, olihan se astronautti ja presidenttiehdokaskin jo kymmeniä vuosia sitten.

Sitä paitsi oikeasti tytöt ovat toimijoita, jotka leikkivät barbeilla ihan mitä huvittaa, eivätkä pysy tarjotuissa rooleissa. Hannelen Barbie oli Ursula, asianajaja, joka harrasti ampumista.

”Minähän rakastin Barbeja”, hän sanoo.

Vanha ystäväni Leena-Maija Rossi on sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa. Hän sanoo, että Barbiet ovat todella ristiriitainen juttu naisen elämässä. Niinpä.

Hämmentävää, että tytöille on tuotettu leluksi aikuinen nainen. Ja sitten lelun mahdoton ruumiinkuva on alkanut edustaa aikuisille naisille ihannetta.

Mutta. Ehkä Barbien kroppa on niin älyttömän karrikoitu, että sen ohittaa saamatta mitään ”ruumisvaatimuksia”. Lapsena Barbien käsittämättömälle vyötärölle naurettiin, sanoo Leena-Maija.

En minä halunnut näyttää barbilta. Kun nyt hypistelin isän Pariisista tuomaa Barbien iltapukua, yllätyin. Tajusin, että 2000-luvun alussa, kun pääsin Linnan juhliin, olin teettänyt itselleni saman mallisen puvun.

Barbie-leikeissä sai täysillä nauttia vaatteiden yliampuvasta estetiikasta, sanoo Leena-Maija. Hänen räätälimummunsa teki barbeille vaatteita ja selvisi pienistä saumoista helposti.

Meillä molemmilla oli myös musta barbi. Olihan sitä moninaisuutta. ”Lapsikin ymmärsi, ettei kauneusihanteen tarvitse olla valkoinen”, sanoo Leena-Maija.

Barbien aikuisuus on mainio pointti. Vauvanuket vasta sitovatkin tytöt tiettyyn rooliin. Aikuista naista ei ole pakko hoivata. Päinvastoin.

Facebookissa Kasia Babisin sarjakuvaan tuli satoja kommentteja, joissa muistellaan leikkejä. Barbeilla on sodittu, niitä on pudotettu portailta (turistit tippuivat kalliolta), hirtetty rikoksista, haudattu kompostiin, josta ne nousivat zombeina, pehmoeläimet ovat raadelleen niitä... Ja tietysti Barbeilla on ollut villiä seksiä.

Minulta löytyy Barbien irtopää, jolle on kuulakärkikynällä tehty Kissanaisen naamio.

Pyssyleikkejä paheksutaan. Barbileikkien väkivaltaisuutta ei ole edes huomattu. Se vähän hymyilyttää.