Kiihdyttääkö jokainen keksimäsi katastrofiajatus kehomielesi taistele-pakene-tilaan vai vaihtoehtoisesti tilaan, jossa se ei reagoi silloinkaan, kun pitäisi. Tässä harjoitus, joka rauhoittaa ja näyttää polun kehoyhteyteen.
Osa tunnistaa itsekin sen, että kehokokemukset ovat vieraita, kertoo psykologi ja psykoterapeutti Minna Martin, joka on erikoistunut psykofyysiseen psykoterapiaan.
– He saattavat kutsua itseään järki-ihmiseksi tai ”puhuvaksi pääksi”. Kaikki kehon kokemukset ovat outoja tai ne ohitetaan.
Toisessa ääripäässä ovat ihmiset, jotka tarkkailevat huolestuneesti koko ajan kaikkia tuntemuksiaan.
– He saattavat pelätä sairauksia tai olla vakuuttuneita olevansa vaarassa. Oudoilta tuntuvat tuntemukset nostavat ahdistuksen pintaan.
Tällaiset tuntemukset ja oireet voivat johtua ”liiasta herkkyydestä”
- kutinaa, pistelyä, puutumista,
- kipua, särkyä,
- huimausta, heikotusta,
- sydämen tykyttämistä, kurkun kuristamista,
- ruoansulatusoireita.
Pelokas ihminen alkaa herkästi maalata pirua seinälle ja toistaa kehosuhteessaan varhain opittuja malleja.
– Laiminlyömme itseämme aikuisena juuri samoin kuin meidän tarpeemme on lapsena ohitettu. Silloin esimerkiksi stressi pääsee pitkittymään, vaikka keho olisi lähettänyt hälytysmerkkejä jo pitkään, Martin sanoo.
Pysähdy kuuntelemaan kehoa
Kehon kuuntelua ja oman olemisen tiedostamista voi onneksi oppia milloin vain.
– Asian tiedostaminen edellyttää pysähtymistä, huomion suuntaamista sisäänpäin.
– Moni on löytänyt itsensä äärelle mindfulnessin, hengitysterapian, joogan, pilateksen, asahin, kehoterapian, psykofyysisten terapioiden tai muiden vastaavien metodien avulla, Martin kertoo.
Sisäinen kohina kuriin
Tietoinen läsnäolo on osoittautunut yhdeksi tehokkaimmista näyttöön perustuvista keinoista kehotietoisuuden lisäämisessä.
Kun ihminen tiedostaa kehonsa ja sen tapahtumat, hänellä on mahdollisuus tulla sellaiseksi kuin on, ensisijassa itselleen eikä niinkään muille.
Sen sijaan liiallinen ripustautuminen mielen sisäiseen ”kohinaan” voi merkittävästi rajoittaa kykyämme kytkeytyä itseemme ja sitä kautta toisiimme.
Jos taas kehosuhde jää ulkokohtaiseksi, saattaa jumiutua ajatukseen, että pitäisi olla muiden toiveiden tai kauneusihanteiden mukainen.
– Elävyyden kokemus tulee aina sisältä päin, ei ulkoa, esimerkiksi peilikuvan kautta, Minna Martin valaisee. ◆
Kokeile harjoitusta: MITÄ MINULLE KUULUU?
- Istu jalat tukevasti lattialla ja sulje hetkeksi silmäsi. Kädet voivat levätä sylissä.
- Aloita kuuntelemalla tuntemuksia kasvoilla, hellitä lihasjännityksiä otsalta, silmien ympäriltä, poskilta ja leuoista.
- Jokaisella uloshengityksellä voit hellittää uudelleen. Jatka samaa hellittämistä rintakehän yläosan alueella ja anna vähitellen koko vartalon etupuolen rauhoittua. Ei tarvitse tehdä tai osata mitään, olla vain.
- Pane merkille erilaisia kehon aistimuksia ja tuntemuksia, ja anna niiden vain olla. Jos mieli alkaa hätääntyä jostain tuntemuksesta tai ajatuksesta, voit rauhoittaa itseäsi sanomalla mielessä ”ei ole mitään hätää”.
- Kuuntele hetki hengityksen rytmiä tai painon tunnetta jalkapohjien päällä. Pienen hetken jälkeen voi liikutella sormia ja varpaita, kiskotella ja haukotella.
- Näin voit vähitellen oppia kuulostelemaan omia olotiloja ja tuntemuksia: kuin pysähtyisit sen äärelle, mitä itselle oikeastaan kuuluu.
Asiantuntija: Minna Martin, psykologi ja psykoterapeutti.
Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
