Hän liihottaa kriisistä kriisiin. Varastaa huomion, kokee huutavia vääryyksiä ja paisuttelee onneaan. Vieläkö jaksat draamakuningatarta?

1. Kuuntele viilipyttynä

Draamakuningattarelle mikään ei ole pientä, sattumanvaraista tai arkista. Hän roihuaa aina tunteidensa äärirajoilla. Surullisena hän syöksyy syvimpään rotkoon, iloisena räjähtää riemusta. Hän näkee elämänsä jännityskertomuksena ja itsensä tapahtumien keskipisteenä, sankariroolissa.

Jos draamakuningattarelle siis sattuu jotain järisyttävää, vaikkapa kampaaja töpeksii hänen tukkansa, kuuntele tyynesti. Vähättely ei kannata, sillä ystäväsi hätä on paitsi liioiteltua, myös aitoa, ja tuhahtelusi tuikkaa vain bensaa liekkeihin. Tartuta rentoutesi. Vaikka puheesi myötäilisivät vouhotusta, rauhallinen kehonkielesi viestittää, että moinen tukkakriisi on lopulta selätettävissä.

Kuninkaallinen käytös voi johtua siitä, että ystäväsi on kasvatettu lapsesta asti prinsessaksi, jonka ei tarvitse huomioida muita. Vakavimmillaan kyse on persoonallisuushäiriöstä: huomionhakuisesta tai epävakaasta persoonallisuudesta. Huomionhakuisella ihmisellä on pakonomainen tarve tehdä vaikutus muihin, kerätä kamuja ja testata viehätysvoimaansa. Epävakaa horjahtaa pienistäkin vastoinkäymisistä.     

2. Tökkäise hellästi

Draamakuningattaren suurin ongelma on suhteellisuudentajun puute. Hänellä on luontainen kyky nähdä maailma mustavalkoisesti, vain omasta vinkkelistään. Vaikka neuvojen kuunteleminen ei ole hänen vahvimpia puoliaan, voit tyrkätä häntä oikeaan suuntaan – hänen oman napansa ulkopuolelle.

Jos kuningatar voihki eilen, että kaikki vihaavat häntä, ja julistaa tänään, että muiden ylenpalttinen rakkaus on hänelle taakka, kysy rauhallisesti: ”Putosin kärryiltä – onko ongelmasi siis se eilinen, että sinusta ei tykätä, vai se palvominen, josta mainitsit tänään?” Kun rinnastat puheen ristiriitaisuudet, hän saattaa oppia näkemään tilanteen itsensä ulkopuolelta.

Draamakuningatar ei kestä arkea. Mieluummin hän tempoilee lemmen-tuskassa kuin tylsistyy. Hän hyppää päättäväisesti samaan karuselliin kerta toisensa jälkeen: valitsee aina samantyyppisen miehen, jonka kanssa suhde myrskyää aina saman kaavan mukaan ja ajautuu työpaikkoihin, joissa joutuu mystisiin kahnauksiin.

Kuningattaren voi havahduttaa lempeällä ihmettelyllä. Jos hän vaikertaa olevansa renttumagneetti, kysy viattomasti: ”Miten niin? Vaikka Kale on vähän kaljaan kallellaan, olihan Make pahempi.” Tai jos hän on menettänyt taas työpaikkansa temppuilunsa vuoksi, voit rauhoitella: ”Tämähän oli vasta neljäs työpaikka jonka menetit. Mikähän voisi olla näitä tapauksia yhdistävä tekijä?” 

3. Käännä katse itseesi

Draamakuningatar kuvittelee, että hänellä on velvollisuus viihdyttää muita, itseään tylsempiä alamaisiaan. Usein hän jopa onnistuu ja tempaisee tyhjästäkin mitä hulvattomimman shown.

Jos hän saa sinut raivon partaalle, mieti miksi. Haluaisitko sittenkin olla itse se magneetti, jonka olemus valtaa puolet huoneesta? Mikä on haavasi, johon draamakuningatar suolaa ripottelee? Suhtaudu ystävääsi kuin arvokkaaseen opettajaan. Vaikket voi muuttaa toista, voit aina miettiä, mitä voit itse muuttaa.

4. Pakene

Pahimmillaan draamakuningatar näännyttää sinut. Hän purskauttaa tunnekuohunsa päällesi muttei kysy sinun elämästäsi mitään. Hän pyörii karuseillessaan, sinä katsot sivusta kun viides kierros alkaa – ja lohdutat taas kiltisti jälkeenpäin.

Jos vastavuoroisuus puuttuu suhteesta täysin, suojele itseäsi ja häivy. Paikalta liukeneminen on useimmiten helppoa, sillä draamakuningatar on niin keskittynyt itseensä, ettei edes huomaa jos katoat. Ja koska hän osaa myös hurmata, hän löytää uuden kuuntelijan hetkessä.

Asiantuntijana psykologi Tuija Matikka

Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.
Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.

Olen 15-vuotias tyttö, jolle alkoi tulla outoja oireita reilu kuukausi sitten. Ymmärsin heti, että tämä ei ole normaalia. En pysty keskittymään kunnolla oikein mihinkään, kun minun pitää sulkea kaappeja, harjata hiuksia, lukea samaa, katsoa tiettyyn paikkaan ja paljon muuta. En haluaisi kertoa vanhemmilleni, häpeän ja haluaisin yrittää päästä näistä irti omin voimin. Tuntuu, että oireet hallitsevat elämääni ja että kohta räjähdän. Mitä voin tehdä?

Kuvaamiesi oireiden perusteella kärsit pakko-oireisesta häiriölle tyypillisistä oireista. Pakko-oireinen häiriö ilmenee pakonomaisina ajatusmalleina tai toimintoina, joiden tarkoituksena on suojella ihmistä oletetulta uhkalta.

Monilla nuorilla ilmenee ajoittain tällaisia pakonomaisia ajatuksia tai toimintoja, mutta häiriöksi ne muodostuvat, kun niihin menee runsaasti aikaa tai ne häiritsevät elämää. Pakko-oireinen häiriö on yleinen, sillä ainakin 2-3 % ihmisistä kärsii siitä. Oireilun alku liittyy usein ahdistavaan tai stressaavaan elämäntilanteeseen.

Etenkin lieväasteisina pakkoajatuksia tai -toimintoja voidaan vähentää itsehoito-ohjelmilla. Esimerkiksi HUSin ylläpitämiltä nettisivuilta mielenterveystalo.fi löytyy pakko-oireiden omahoito-ohjelma. Voit tutustua mielenterveystalon tarjontaan tästä.

Myös Edna Foan ja Reid Wilsonin opas Kerrasta poikki - vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista voi auttaa.

Itsehoito-ohjelmissa hyödynnetään samoja periaatteita kuin pakko-oireisen häiriön käyttäytymisterapiassa tai kognitiivisessa terapiassa. Jos itsehoito-ohjelma ei auta, on viisasta kääntyä joko pakko-oireiden psykoterapiaan perehtyneen psykologin tai psykiatrin puoleen. Hankalampia pakko-oireita voidaan lievittää myös serotoninergisillä masennuslääkkeillä.
 

Matti Huttunen
psykiatri, psykoterapeutti

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Näetkö itsessäsi paljon hyvää – vai paljon virheitä? Itsetunto vahvistuu, kun kääntää katseen tietoisesti omiin vahvuuksiin ja heittäytyy epämukavuusalueelle.

1. Listaa hyvät ja huonot puolesi – ja lue ääneen

Terve itsetunto on kuin vaaka, jossa omat hyvät ja huonot puolet ovat tasapainossa. Onnistumisia ei tarvitse ylikorostaa, mutta myös vähemmän mairittelevat piirteet kestävät päivänvaloa.

Psykoterapeutti Maarit Lassander neuvoo listaamaan omat vahvuudet ja heikkoudet paperille: yhtä paljon molempia. Aina, kun mieleen nousee uusi kielteinen piirre, vastapainoksi pitää kirjata yksi hyvä puoli: Jätän projektit usein puolitiehen enkä jaksa keskittyä, mutta toisaalta olen helposti innostuva ja osaan innostaa muita.

Jos ei ole tottunut ajattelemaan itsestään hyvää, voi kysyä mielipidettä läheiseltä: mitkä kolme asiaa minussa ovat rakastettavimpia? Myös vanhoja kohteliaisuuksia kannattaa kirjata.

– Huomion kääntäminen vahvuuksiin tietoisesti auttaa. Kyse on ennen kaikkea siitä, mihin kiinnittää huomiota, Maarit Lassander sanoo.

Valmista listaa hän neuvoo lukemaan ääneen, mielellään joka päivä.

2. Selvitä arvosi

Onnellisimmat eivät yritä taipua muiden muottiin vaan rakentavat itse oman elämänsä tärkeysjärjestyksen. Jos minäkuva on hatara, omat ja muiden tarpeet sotkeentuvat herkästi toisiinsa. Ydinarvojensa pohtimiseen kannattaa käyttää aikaa. Mistä haaveilen tai inspiroidun?

Millaiset ihmiset, ajanvietteet ja paikat tekevät minut onnelliseksi?

Avuksi voi ottaa paperin, jossa on kolme saraketta. Ensimmäiseen kirjataan erilaisia arvoja, kuten perhe, ystävyys ja terveys. Toiseen sarakkeeseen merkitään jokaisen arvon tärkeys itselle asteikolla yhdestä kymmeneen. Kolmanteen sarakkeeseen tulee samalla asteikolla oma arvio siitä, kuinka tyytyväinen tällä hetkellä on tuohon osa-alueeseen omassa elämässään. Jos kakkos- ja kolmossarakkeen välillä on ristiriitoja, niihin on hyvä kiinnittää erityishuomiota.

– Seuraava askel on pohtia, miten oma toiminta edistää arvojen toteutumista. Jos esimerkiksi todella perhekeskeinen ihminen viettää kaiken aikansa töissä, siinä on ristiriita, Maarit Lassander toteaa.

Arvojen pohtimisen kautta vertailun ja suorittamisen tarve vähenee, kun päämäärät kirkastuvat.

3. Lepää hetki

Vaaditko itseltäsi aina kymppiä vai riittääkö välillä seiska? Suorituskeskeinen itsetunto uuvuttaa, sillä se kaipaa loputtomasti pönkittämistä. Jos itsearvostus on kokonaan kiinni onnistumisista, pienikin moka kasvaa mielessä suhteettomaksi.

Jokaiseen päivään kannattaa mahduttaa ainakin yksi lepohetki suorittamisesta. Se voi olla mitä tahansa rentouttavaa tekemistä, kuten meditointia tai kahvihetki ystävän kanssa. Oleellista on pyrkiä tietoisesti eroon itsekritiikistä. Silloin mieli saa tilaa pohtia, millaisista asioista oikeasti nauttii.

– Vaativa persoona asettaa itselleen usein mittareita, jotka tulevat ulkopuolelta. Silloin voi menettää kosketuksen siihen, mikä juuri minulle tekee elämästä hyvän, Maarit Lassander sanoo.

Hän muistuttaa, että suorittaminen ei itsessään ole pahasta. Muutoksen paikka on silloin, kun suorittaminen estää elämästä täydesti.

4. Hyppää uuteen

Olemme ahkeria liimailemaan otsaamme nimilappuja: olen harkitsematon, temperamenttinen, tuppisuu. Usein määritelmät tulevat ulkopuolelta. Herkkä saattaa painaa yhden kommentin mieleensä vuosikymmeniksi.

Toisinaan omia uskomuksia on hyvä koetella tekemällä jotain täysin niiden vastaisesti. Varaa siis laulutunti, vaikka uskot laulavasi nuotin vierestä tai ota puheenvuoro, vaikka olet yleensä se hiljaisin. Epämukavuusalueelle heittäytyminen on parhaita keinoja itsearvostuksen rakentamiseen. Kun löytää itsestään uusia puolia ja taitoja, minäkuva vahvistuu vähä vähältä.

Isoimman pelon kimppuun ei kannata hypätä lämmittelemättä. Siirry helposta vaikeampaan aina sitä mukaa, kun rohkeus kasvaa.

– Heittäytyminen vaatii uteliasta asennetta. Ole avoin uudelle, jotta voit muodostaa myönteisiä kokemuksia itsestäsi, Lassander sanoo.

5. Uskalla pyytää muilta apua

Kun liukastut talvikeleillä ja tuntematon tarjoaa kättään, tukeudutko apuun vai kieltäydytkö lähes loukkaantuneena? Häpeilyllä on kulttuurinen perusta.

– Suomalainen mieluummin puree hampaat yhteen ja kärsii kuin kertoo omasta hädästään. Tämä on onneksi muuttumassa. Meillä kasvaa uusi sukupolvi, joka jakaa enemmän ja avoimemmin.

Pyynnön pukeminen kysymykseksi voi auttaa: Osaatko neuvoa, miten minun pitäisi edetä? Avun pyytäminen ei tarkoita uhriksi heittäytymistä, heikkoutta tai epäonnistumista.

– Pikemminkin päinvastoin. Vaatii hyvää itsetuntoa pyytää apua ja tunnustaa, ettei osaa tai jaksa

yksin. Mitä enemmän kontaktia uskallamme ottaa toisiin, sitä helpommaksi elämämme muuttuu, Lassander sanoo.

6. Ymmärrä tunteitasi – ja päästä niistä irti

Millaisissa tilanteissa riittämättömyyden tunne pulpahtaa esiin? Töissä, ystävien kanssa, harrastuksissa? Päiväkirjan pitäminen omista tunteista auttaa ymmärtämään, mistä vaativuus on peräisin.

–Jos kokee, ettei saa ystäväpiirissä hyväksyntää, voi tuntea itsensä epäonnistuneeksi. Myös yksinäisyyden tunteet vaikuttavat, samoin lapsuudessa hylkäämiskokemukset tai toisaalta ylisuojelu. Herkille ja temperamenttisille voi kehittyä heikko itsetunto ilman vaikeita kokemuksiakin, sillä he reagoivat ympäristön vaatimuksiin muita voimakkaammin, Maarit Lassander sanoo.

Menneisyyden ymmärtäminen auttaa, mutta tarkoitus ei ole jäädä vellomaan vanhaan. Ennemminkin tavoitteena on vapauttava oivallus: Olen nyt aikuinen ja uudessa elämäntilanteessa. Miksen siis luopuisi vanhoista ajatusmalleista?

–Jos sivuuttaa vaikeat tunteet vuodesta toiseen, alkaa helposti vain vaatia itseltään enemmän ja enemmän. Tunteiden kohtaaminen auttaa hyväksymään ne ja päästämään niistä irti.

Asiantuntija: Maarit Lassander, psykoterapeutti, psykologi, Suomen Mielenterveysseura.