Hyvä arki yhdistää. Kotityöt kannattaa jakaa tasapuolisesti, sillä riidat niistä johtavat usein valtataisteluun. Puolisoilla pitäisi kuitenkin olla muutakin yhteistä tekemistä kuin siivoaminen.

– Parisuhteessa on oltava muutakin jaettavaa kuin rutiininomainen ja usein raivostuttavakin arki, sanoo pari- ja perheterapeutti Ann-Mari Hintikka, joka työskentelee Espoon seurakunnan perheasiainkeskuksessa ja Kirkkohallituksessa.

Jos yhteiselämä on pelkkää rutiinien jakamista, alkavat molemmat pian aloittaa lauseensa toisilleen: Sä et koskaan... tai Aina sä...

Joka päivä on oltava aikaa kysyä puolison kuulumisia. Toista voi katsoa, ja sanoa moi, miten sun päivä meni.

– Suhteessa oleminen perustuu hyvin usein 80 prosenttisesti oletuksiin. Mitä luulee toisen odottavan ja ajattelevan, Hintikka kertoo.

Siksi on sille tutulle kumppanillekin sanottava, mitä toivoo ja ajattelee. Muuten tulkinnat ottavat vallan ja vahvistuvat. Sä et ole ollenkaan sellainen isä, mies, vaimo tai äiti kuin mitä odotin.

– Aikaa puolisolle voi ottaa vaikka allakan kanssa, jotta toinen mahtuu siihen omaan arkeen.

Vältä arjen valtapeliä

Pariskunnat riitelevät eniten kotitöistä. Toiseksi tulee lastenhoito.

– Riidat alkavat pienistä, mitättömistä asioista, mutta kun niitä on paljon, niistä tulee parisuhdeongelmia, Hintikka kertoo.

Jos toinen haluaa määrätä miten siivotaan, sisustetaan, hoidetaan puutarhaa ja mitä syödään, jää sille toiselle aika vähän tilaa arjessa.

– Toisen erilainen tapa tehdä kotitöitä pitää hyväksyä, ei toista voi ruveta muuttamaan.

Ann-Mari Hintikka ehdottaa selkeää jakoa. Toinen hoitaa pyykit ja toinen vaikkapa tiskit. Mies ei voi olettaa, että vaimo hoitaa kotia niin kuin omassa lapsuudenkodissa oli tapana tai toisinpäin. Kun pedantti ja boheemi persoona rakastuvat, voi tapojen erilaisuus olla aluksi viehättävää. Arjen tullessa vastaan saatetaan ärsyyntyä erilaisuudesta. Silloin pitää neuvotella ja tehdä kompromisseja.

Riidat kotitöistä johtavat myös usein valtataisteluun. Aletaan kilpailla kumman ystävät, työ ja harrastukset ovat tärkeämpiä. Ethän sinä sen kanssa kovin hyvä ystävä ole ollutkaan, miksi sitä on yhtäkkiä niin tärkeää nähdä.

– Jos lähtee arvottamaan asioita, alkaa helposti alistaa toista.

Arkisilla asioilla voi käydä kauppaa, jos se pysyy humoristisella tasolla ja yhdistää parisuhdetta. Minä voin silittää paitasi, jos imuroit tänään.

Hintikan mielestä vaihtokaupassa pitää kuitenkin sanoa, mitä oikeasti tarkoittaa. Jos luovut illasta ystäviesi kanssa, silitän paitasi, on jo kiristystä, ja siinä ei oikeasti kerrota huolta siitä, miksei kumppani voisi lähteä ulos. Palkitseminen on aina tehokkaampaa kuin uhkailu. Mä en viitsi tehdä mitään kun sä aina huudat, aiheuttaa varmasti vastahyökkäyksen. Seksillä ei saisi käydä kauppaa, koska se on niin herkästi haavoittuva alue.

Hintikan mukaan on rakentavampaa riidellä kertomalla, miltä minusta tuntuu tai mitä mieltä minä olen kuin syytellä toista.

Aikaa meille kahdelle

Elämä muuttuu usein totaalisesti, kun perheeseen tulee lapsia. Keskitytään kodin rutiineihin ja lapsenhoitoon. Jos toinen käy töissä kodin ulkopuolella, pariskunnan arki rakentuu hyvin erilaisista asioista. Silloin täytyy Hintikan mukaan muistaa, mikä parisuhdetta yhdisti ennen lapsia. Mistä puhuttiin?

Mitä tehtiin? Ja on otettava myös kahdenkeskistä aikaa.

Toinen suuri haaste parisuhteelle perheessä on viimeistään sitten, kun lapset muuttavat omilleen.

– Jos on kovin vieraantunut puolisostaan, takertuu usein lapsiinsa ja näiden poismuutto voi olla kova paikka, Ann-Mari Hintikka sanoo.

Uuden elämäntilanteensa voi ottaa myös mahdollisuutena. Parisuhteelle jää uudella tavalla aikaa, voidaan alkaa rakentaa uusia kahdenkeskisiä perinteitä. Ottaisimmeko tavaksi lähteä kaupunkilomalle kaksin joka kevät, tai hankkisimmeko pienen mummonmökin jostain maaseudulta?

Lue lisää:

Mykkäkoulu seis

Kirjailija Kati Tervon uusin kirja sai innoituksen oman suvun vaietusta salaisuudesta.

"Neljäs kirjani Iltalaulaja (Otava 2017) kertoo taiteilija Ellen Thesleffistä ja maalaistyttö Taimista, joka haluaisi myös osata taiteilla, mutta taustansa vuoksi ei voi.

Löysin romaanin aiheen peratessani tätini kuolinpesää. Tätini ihaili Thesleffiä ja olisi tahtonut taiteilijaksi, mutta perhe vaati häntä opiskelemaan kunnon ammatin. Täti sairastui skitsofreniaan alle kolmikymppisenä.

Psyykkinen sairaus oli tabu. Sitä hävettiin perheessäni. En vielä 11-vuotiaanakaan tiennyt, että mummulassa seinänvieruksia pitkin hiljaa kulkeva ihminen on tätini. Hän oli laitoshoidossa lukuisia kertoja, mutta välillä oli myös parempia jaksoja. Minulla on tädistä myös valoisia muistoja, kun syömme yhdessä ja nauramme.

Harrastin itsekin kuvataiteita nuorena, kunnes isä sanoi, että nyt on taiteilut taiteiltu. Oli mentävä töihin. Katkera en ole, sillä työelämän opit ovat olleet hyväksi ja opettaneet vastuunottoa elämästä.

Nykyään minulla on työhuone kirjailijatalo Villa Kivessä. On mahtavaa, kun on paikka, minne voi mennä ja vetää oven kiinni. Ennen kirjoitin kotona, missä mieheni työskentelee ja poikani soittaa sähkökitaraa.

Näin on parempi, sillä kestän hälinää huonosti. En juurikaan katso telkkaria, sillä korvani väsyvät tv:n ääniin ja maailman melskeisiin. Jari hemmottelee minua kotona niin, että jalkapalloa katsoessaan hän laittaa kuulokkeet korville, jotta minun ei tarvitse kuunnella urheiluselostuksia.”

Lue lisää Kati Tervon terveystunnustuksia Hyvä terveys 12/2017. Tilaajana voit luke lehden ilmaiseksi digilehdet.fi-palvelusta.

Näyttelijä Outi Mäenpää on oppinut paljon uusperheen haasteista. Enää hän ei etsisi kiihkeästi ratkaisuja. Molempia puolisoita tyydyttävää ratkaisua ei aina ole.


Näyttelijä Outi Mäenpää, 55, kertoo, kuinka hän yritti toisen aviomiehensä kanssa tehdä uusperheestä ydinperhettä.

–Selviydyimme muutaman vuoden hyvin ottaen huomioon, että naimisiin mennessä perheeseen kuuluivat neljä teini-iän kynnyksellä olevaa poikaani ja miehen kaksi isompaa lasta sekä hänen kaksivuotiaat kaksosensa, sanoo Mäenpää.

Erosta on nyt kaksi vuotta.

–Rakastuminen lienee jonkinlainen aivojen häiriötila, näin aivotutkijat sanovat. Ilman yhteistä osoitetta meidän olisi kuitenkin ollut melko mahdotonta edes tavata. Yritimme saada arjen kaikkine uusperhesäätöineen toimimaan, mutta se ei onnistunut.

Jos Mäenpää nyt lähtisi samaan kuvioon, hän ottaisi vastaan tulevat haasteet iisimmin. Ei yrittäisi niin kovasti ratkaista vaativia tilanteita, sillä ehkä niihin ei edes ole ratkaisua.

–Pitäisi vain osata nähdä, kuinka aika auttaa ja tilanne pian muuttuu. Jo vuoden kuluttua arki on toisenlaista, kun lapset ovat isompia, Mäenpää toteaa.

Parisuhteesta hän oppi muun muassa, että on turha yrittää pelastaa toista hänen omilta kipuiluiltaan. Vasta jos puoliso pyytää apua, sitä voi yrittää tarjota.

–En yrittäisi operoida toista, en opettaa, en puuttua vaan keskittyisin itseeni ja omaan kehitykseeni. Omat tarpeensa on muistettava sanoittaa toiselle. Ei hän voi niitä muuten tietää.

Mäenpää sanoo olevansa ehdottomasti parisuhdeihminen. Niinpä hän voisi hyvinkin mennä naimisiin kolmannen kerran. Jos hän tekisi toiveittensa parisuhteesta aarrekartan, hän olisi siinä mukana itsekin.

 –Olisin aarrekartassa mukana iloisena siitä, että olen ymmärtänyt, miten minun nimenomaan ei kannata parisuhteessa toimia.

Lue lisää Outi Mäenpään hyvän olon oivalluksista: Hyvä terveys 12/2017. Tilaajana voit lukea koko lehden ilmaiseksi digilehdet.fi-palvelusta.