Hyvä arki yhdistää. Kotityöt kannattaa jakaa tasapuolisesti, sillä riidat niistä johtavat usein valtataisteluun. Puolisoilla pitäisi kuitenkin olla muutakin yhteistä tekemistä kuin siivoaminen.

– Parisuhteessa on oltava muutakin jaettavaa kuin rutiininomainen ja usein raivostuttavakin arki, sanoo pari- ja perheterapeutti Ann-Mari Hintikka, joka työskentelee Espoon seurakunnan perheasiainkeskuksessa ja Kirkkohallituksessa.

Jos yhteiselämä on pelkkää rutiinien jakamista, alkavat molemmat pian aloittaa lauseensa toisilleen: Sä et koskaan... tai Aina sä...

Joka päivä on oltava aikaa kysyä puolison kuulumisia. Toista voi katsoa, ja sanoa moi, miten sun päivä meni.

– Suhteessa oleminen perustuu hyvin usein 80 prosenttisesti oletuksiin. Mitä luulee toisen odottavan ja ajattelevan, Hintikka kertoo.

Siksi on sille tutulle kumppanillekin sanottava, mitä toivoo ja ajattelee. Muuten tulkinnat ottavat vallan ja vahvistuvat. Sä et ole ollenkaan sellainen isä, mies, vaimo tai äiti kuin mitä odotin.

– Aikaa puolisolle voi ottaa vaikka allakan kanssa, jotta toinen mahtuu siihen omaan arkeen.

Vältä arjen valtapeliä

Pariskunnat riitelevät eniten kotitöistä. Toiseksi tulee lastenhoito.

– Riidat alkavat pienistä, mitättömistä asioista, mutta kun niitä on paljon, niistä tulee parisuhdeongelmia, Hintikka kertoo.

Jos toinen haluaa määrätä miten siivotaan, sisustetaan, hoidetaan puutarhaa ja mitä syödään, jää sille toiselle aika vähän tilaa arjessa.

– Toisen erilainen tapa tehdä kotitöitä pitää hyväksyä, ei toista voi ruveta muuttamaan.

Ann-Mari Hintikka ehdottaa selkeää jakoa. Toinen hoitaa pyykit ja toinen vaikkapa tiskit. Mies ei voi olettaa, että vaimo hoitaa kotia niin kuin omassa lapsuudenkodissa oli tapana tai toisinpäin. Kun pedantti ja boheemi persoona rakastuvat, voi tapojen erilaisuus olla aluksi viehättävää. Arjen tullessa vastaan saatetaan ärsyyntyä erilaisuudesta. Silloin pitää neuvotella ja tehdä kompromisseja.

Riidat kotitöistä johtavat myös usein valtataisteluun. Aletaan kilpailla kumman ystävät, työ ja harrastukset ovat tärkeämpiä. Ethän sinä sen kanssa kovin hyvä ystävä ole ollutkaan, miksi sitä on yhtäkkiä niin tärkeää nähdä.

– Jos lähtee arvottamaan asioita, alkaa helposti alistaa toista.

Arkisilla asioilla voi käydä kauppaa, jos se pysyy humoristisella tasolla ja yhdistää parisuhdetta. Minä voin silittää paitasi, jos imuroit tänään.

Hintikan mielestä vaihtokaupassa pitää kuitenkin sanoa, mitä oikeasti tarkoittaa. Jos luovut illasta ystäviesi kanssa, silitän paitasi, on jo kiristystä, ja siinä ei oikeasti kerrota huolta siitä, miksei kumppani voisi lähteä ulos. Palkitseminen on aina tehokkaampaa kuin uhkailu. Mä en viitsi tehdä mitään kun sä aina huudat, aiheuttaa varmasti vastahyökkäyksen. Seksillä ei saisi käydä kauppaa, koska se on niin herkästi haavoittuva alue.

Hintikan mukaan on rakentavampaa riidellä kertomalla, miltä minusta tuntuu tai mitä mieltä minä olen kuin syytellä toista.

Aikaa meille kahdelle

Elämä muuttuu usein totaalisesti, kun perheeseen tulee lapsia. Keskitytään kodin rutiineihin ja lapsenhoitoon. Jos toinen käy töissä kodin ulkopuolella, pariskunnan arki rakentuu hyvin erilaisista asioista. Silloin täytyy Hintikan mukaan muistaa, mikä parisuhdetta yhdisti ennen lapsia. Mistä puhuttiin?

Mitä tehtiin? Ja on otettava myös kahdenkeskistä aikaa.

Toinen suuri haaste parisuhteelle perheessä on viimeistään sitten, kun lapset muuttavat omilleen.

– Jos on kovin vieraantunut puolisostaan, takertuu usein lapsiinsa ja näiden poismuutto voi olla kova paikka, Ann-Mari Hintikka sanoo.

Uuden elämäntilanteensa voi ottaa myös mahdollisuutena. Parisuhteelle jää uudella tavalla aikaa, voidaan alkaa rakentaa uusia kahdenkeskisiä perinteitä. Ottaisimmeko tavaksi lähteä kaupunkilomalle kaksin joka kevät, tai hankkisimmeko pienen mummonmökin jostain maaseudulta?

Lue lisää:

Mykkäkoulu seis

Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.
Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.

Olen 15-vuotias tyttö, jolle alkoi tulla outoja oireita reilu kuukausi sitten. Ymmärsin heti, että tämä ei ole normaalia. En pysty keskittymään kunnolla oikein mihinkään, kun minun pitää sulkea kaappeja, harjata hiuksia, lukea samaa, katsoa tiettyyn paikkaan ja paljon muuta. En haluaisi kertoa vanhemmilleni, häpeän ja haluaisin yrittää päästä näistä irti omin voimin. Tuntuu, että oireet hallitsevat elämääni ja että kohta räjähdän. Mitä voin tehdä?

Kuvaamiesi oireiden perusteella kärsit pakko-oireisesta häiriölle tyypillisistä oireista. Pakko-oireinen häiriö ilmenee pakonomaisina ajatusmalleina tai toimintoina, joiden tarkoituksena on suojella ihmistä oletetulta uhkalta.

Monilla nuorilla ilmenee ajoittain tällaisia pakonomaisia ajatuksia tai toimintoja, mutta häiriöksi ne muodostuvat, kun niihin menee runsaasti aikaa tai ne häiritsevät elämää. Pakko-oireinen häiriö on yleinen, sillä ainakin 2-3 % ihmisistä kärsii siitä. Oireilun alku liittyy usein ahdistavaan tai stressaavaan elämäntilanteeseen.

Etenkin lieväasteisina pakkoajatuksia tai -toimintoja voidaan vähentää itsehoito-ohjelmilla. Esimerkiksi HUSin ylläpitämiltä nettisivuilta mielenterveystalo.fi löytyy pakko-oireiden omahoito-ohjelma. Voit tutustua mielenterveystalon tarjontaan tästä.

Myös Edna Foan ja Reid Wilsonin opas Kerrasta poikki - vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista voi auttaa.

Itsehoito-ohjelmissa hyödynnetään samoja periaatteita kuin pakko-oireisen häiriön käyttäytymisterapiassa tai kognitiivisessa terapiassa. Jos itsehoito-ohjelma ei auta, on viisasta kääntyä joko pakko-oireiden psykoterapiaan perehtyneen psykologin tai psykiatrin puoleen. Hankalampia pakko-oireita voidaan lievittää myös serotoninergisillä masennuslääkkeillä.
 

Matti Huttunen
psykiatri, psykoterapeutti

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Näetkö itsessäsi paljon hyvää – vai paljon virheitä? Itsetunto vahvistuu, kun kääntää katseen tietoisesti omiin vahvuuksiin ja heittäytyy epämukavuusalueelle.

1. Listaa hyvät ja huonot puolesi – ja lue ääneen

Terve itsetunto on kuin vaaka, jossa omat hyvät ja huonot puolet ovat tasapainossa. Onnistumisia ei tarvitse ylikorostaa, mutta myös vähemmän mairittelevat piirteet kestävät päivänvaloa.

Psykoterapeutti Maarit Lassander neuvoo listaamaan omat vahvuudet ja heikkoudet paperille: yhtä paljon molempia. Aina, kun mieleen nousee uusi kielteinen piirre, vastapainoksi pitää kirjata yksi hyvä puoli: Jätän projektit usein puolitiehen enkä jaksa keskittyä, mutta toisaalta olen helposti innostuva ja osaan innostaa muita.

Jos ei ole tottunut ajattelemaan itsestään hyvää, voi kysyä mielipidettä läheiseltä: mitkä kolme asiaa minussa ovat rakastettavimpia? Myös vanhoja kohteliaisuuksia kannattaa kirjata.

– Huomion kääntäminen vahvuuksiin tietoisesti auttaa. Kyse on ennen kaikkea siitä, mihin kiinnittää huomiota, Maarit Lassander sanoo.

Valmista listaa hän neuvoo lukemaan ääneen, mielellään joka päivä.

2. Selvitä arvosi

Onnellisimmat eivät yritä taipua muiden muottiin vaan rakentavat itse oman elämänsä tärkeysjärjestyksen. Jos minäkuva on hatara, omat ja muiden tarpeet sotkeentuvat herkästi toisiinsa. Ydinarvojensa pohtimiseen kannattaa käyttää aikaa. Mistä haaveilen tai inspiroidun?

Millaiset ihmiset, ajanvietteet ja paikat tekevät minut onnelliseksi?

Avuksi voi ottaa paperin, jossa on kolme saraketta. Ensimmäiseen kirjataan erilaisia arvoja, kuten perhe, ystävyys ja terveys. Toiseen sarakkeeseen merkitään jokaisen arvon tärkeys itselle asteikolla yhdestä kymmeneen. Kolmanteen sarakkeeseen tulee samalla asteikolla oma arvio siitä, kuinka tyytyväinen tällä hetkellä on tuohon osa-alueeseen omassa elämässään. Jos kakkos- ja kolmossarakkeen välillä on ristiriitoja, niihin on hyvä kiinnittää erityishuomiota.

– Seuraava askel on pohtia, miten oma toiminta edistää arvojen toteutumista. Jos esimerkiksi todella perhekeskeinen ihminen viettää kaiken aikansa töissä, siinä on ristiriita, Maarit Lassander toteaa.

Arvojen pohtimisen kautta vertailun ja suorittamisen tarve vähenee, kun päämäärät kirkastuvat.

3. Lepää hetki

Vaaditko itseltäsi aina kymppiä vai riittääkö välillä seiska? Suorituskeskeinen itsetunto uuvuttaa, sillä se kaipaa loputtomasti pönkittämistä. Jos itsearvostus on kokonaan kiinni onnistumisista, pienikin moka kasvaa mielessä suhteettomaksi.

Jokaiseen päivään kannattaa mahduttaa ainakin yksi lepohetki suorittamisesta. Se voi olla mitä tahansa rentouttavaa tekemistä, kuten meditointia tai kahvihetki ystävän kanssa. Oleellista on pyrkiä tietoisesti eroon itsekritiikistä. Silloin mieli saa tilaa pohtia, millaisista asioista oikeasti nauttii.

– Vaativa persoona asettaa itselleen usein mittareita, jotka tulevat ulkopuolelta. Silloin voi menettää kosketuksen siihen, mikä juuri minulle tekee elämästä hyvän, Maarit Lassander sanoo.

Hän muistuttaa, että suorittaminen ei itsessään ole pahasta. Muutoksen paikka on silloin, kun suorittaminen estää elämästä täydesti.

4. Hyppää uuteen

Olemme ahkeria liimailemaan otsaamme nimilappuja: olen harkitsematon, temperamenttinen, tuppisuu. Usein määritelmät tulevat ulkopuolelta. Herkkä saattaa painaa yhden kommentin mieleensä vuosikymmeniksi.

Toisinaan omia uskomuksia on hyvä koetella tekemällä jotain täysin niiden vastaisesti. Varaa siis laulutunti, vaikka uskot laulavasi nuotin vierestä tai ota puheenvuoro, vaikka olet yleensä se hiljaisin. Epämukavuusalueelle heittäytyminen on parhaita keinoja itsearvostuksen rakentamiseen. Kun löytää itsestään uusia puolia ja taitoja, minäkuva vahvistuu vähä vähältä.

Isoimman pelon kimppuun ei kannata hypätä lämmittelemättä. Siirry helposta vaikeampaan aina sitä mukaa, kun rohkeus kasvaa.

– Heittäytyminen vaatii uteliasta asennetta. Ole avoin uudelle, jotta voit muodostaa myönteisiä kokemuksia itsestäsi, Lassander sanoo.

5. Uskalla pyytää muilta apua

Kun liukastut talvikeleillä ja tuntematon tarjoaa kättään, tukeudutko apuun vai kieltäydytkö lähes loukkaantuneena? Häpeilyllä on kulttuurinen perusta.

– Suomalainen mieluummin puree hampaat yhteen ja kärsii kuin kertoo omasta hädästään. Tämä on onneksi muuttumassa. Meillä kasvaa uusi sukupolvi, joka jakaa enemmän ja avoimemmin.

Pyynnön pukeminen kysymykseksi voi auttaa: Osaatko neuvoa, miten minun pitäisi edetä? Avun pyytäminen ei tarkoita uhriksi heittäytymistä, heikkoutta tai epäonnistumista.

– Pikemminkin päinvastoin. Vaatii hyvää itsetuntoa pyytää apua ja tunnustaa, ettei osaa tai jaksa

yksin. Mitä enemmän kontaktia uskallamme ottaa toisiin, sitä helpommaksi elämämme muuttuu, Lassander sanoo.

6. Ymmärrä tunteitasi – ja päästä niistä irti

Millaisissa tilanteissa riittämättömyyden tunne pulpahtaa esiin? Töissä, ystävien kanssa, harrastuksissa? Päiväkirjan pitäminen omista tunteista auttaa ymmärtämään, mistä vaativuus on peräisin.

–Jos kokee, ettei saa ystäväpiirissä hyväksyntää, voi tuntea itsensä epäonnistuneeksi. Myös yksinäisyyden tunteet vaikuttavat, samoin lapsuudessa hylkäämiskokemukset tai toisaalta ylisuojelu. Herkille ja temperamenttisille voi kehittyä heikko itsetunto ilman vaikeita kokemuksiakin, sillä he reagoivat ympäristön vaatimuksiin muita voimakkaammin, Maarit Lassander sanoo.

Menneisyyden ymmärtäminen auttaa, mutta tarkoitus ei ole jäädä vellomaan vanhaan. Ennemminkin tavoitteena on vapauttava oivallus: Olen nyt aikuinen ja uudessa elämäntilanteessa. Miksen siis luopuisi vanhoista ajatusmalleista?

–Jos sivuuttaa vaikeat tunteet vuodesta toiseen, alkaa helposti vain vaatia itseltään enemmän ja enemmän. Tunteiden kohtaaminen auttaa hyväksymään ne ja päästämään niistä irti.

Asiantuntija: Maarit Lassander, psykoterapeutti, psykologi, Suomen Mielenterveysseura.