Kuva Jaakko Lukumaa
Kuva Jaakko Lukumaa

Keittiön pöydälle oli kertynyt pino lehtiä. Jokaisen kannessa oli kaunis nainen, totta kai, paitsi yhden, jonka kannessa oli komea mies.
Puhkesin jyrisevään palopuheeseen:
— Millään muulla ei ole enää merkitystä kuin ulkonäöllä! Se ratkaisee aivan kaiken. Ulkonäkö määrää koko ihmisen elämän. Kattokaa nyt näitäkin lehtiä. Ei tämmösiin mitkään rumat kaljuuntuvat äijät pääse vaikka me tehtäisiin mitä.
— Meneekö se nyt ihan noinkaan, sanoi vaimo sovittelevaan tapaansa.
— Sitä paitsi olithan säkin iskä kerran lehden kannessa, tyttö huomautti.
— Niin muuten olitkin, vaimo innostui, — mikä se lehti nyt taas olikaan?
— Kyllä olin joo ja se oli Mielenterveyslehti.

Älkää käsittäkö väärin, tarkoitukseni ei ole sanoa, että haluaisin lehden kanteen. Tarkoitukseni on sanoa, että haluaisin olla komea.
Tai hetkinen, jos olisin komea, haluaisin sen lisäksi lehden kanteen.

Kun nuoriso oli noussut ruokapöydästä, jatkoin avautumistani: kerroin vaimolle, että tunnen fyysistä kipua aina kun näen George Clooneyn kuvan. Minuun sattuu, että joku saa olla niin komea ja minä en. Se on
epäreilua.

Vaimo, joka on siis luonteeltaan sovitteleva, sanoi:
— Höpöhöpö, minusta jokainen joka uskaltaa olla oma itsensä, on komea.
Ajatus kuulosti kieltämättä hyvältä. Mutta vielä paremmalta minusta olisi kuulostanut: Höpöhöpö, sinä olet yhtä komea kuin Clooney.

Saattaa tietenkin olla, että asenne ratkaisee. Sain siitä kerran oppitunninkin. Olen kertonut jutun jo toisaalla, mutta se ansaitsee paikkansa edelleen.

Outi Nyytäjä, suorapuheisen ilmaisun poikkeuslahjakkuus, kehui kirjamessuilla ulkomuotoani. Olin kuulemma komea ja vaatteenikin olivat tyylikkäät. (Nyytäjä on kertonut näkökykynsä heikkenemisestä avoimesti julkisuudessa.)
Minä punastuin ja tuijotin kengänkärkiäni. Silloin paikalle osui Antti Tuuri, jolle Nyytäjä lausui samansuuntaisen kohteliaisuuden. Mitä teki Etelä-Pohjanmaan mies? Hän levitti kätensä ja sanoi:

— Niin, minua on aina pidetty hyvin komeana miehenä.
Sillä hetkellä päätin, että omaksun Tuurin asenteen. Minäkin rupeaisin komeaksi mieheksi ja astuisin maailman juhlasaleihin kuin saluunan ovista.
Päätös ei pitänyt. Asenne hukkui heti. Sivusta omaksutut asenteet hukkuvat aina. Päättelin, että Tuuri on onnistunut säilyttämään oman asenteensa siksi, että häntä on pidetty aina hyvin komeana miehenä.

Noin 15-vuotiaasta lähtien olen ajatellut jokaisen peilin  ja heijastavan näyteikkunan edessä, että olen vääränlainen, väärän­näköinen.
Asian tunnustaminen nolostuttaa. Ulkonäöstä ja siihen liittyvistä riittämättömyyden tunteista ja epävarmuuksista ei pitäisi puhua, ei ainakaan miehen eikä ainakaan julkisesti.

Tai kenties minun olisi pitänyt puhua ulkonäöstäni paljon enemmän ja paljon aikaisemmin. Niin kuin nykynuoret. Joilla on kummallinen tapa laittaa kuviaan Facebookiin ja Instagramiin ja pyytää arvioita ulkonäöstään.
”Sä oot ehkä kasimiikka.”

Aina kun jostakin sivusta huomaan tuollaisen ulkonäkökeskustelun, säikähdän sekä kysyjän että vastaajan puolesta. Ikään kuin he olisivat kajonneet tulenarkaan aiheeseen. En voi ymmärtää, kuinka nuoret kehtaavat kysellä tuollaisia.

Vai onko heillä tässä jokin nerokas suunnitelma? Aikooko uusi sukupolvi puhua ulkonäköpaineista ilmat pois ja kommentoida omaa ja toistensa ulkonäköä niin paljon ja niin suoraan, että koko tämä piinaava aihe kärsii lopulta inflaation.

Lue lisää Tammisia

Petri Tamminen on vääksyläinen kirjailija, joka tekee taidetta nolostelustaan.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.