Kuva Jaakko Lukumaa
Kuva Jaakko Lukumaa

Epäluuloisuus kalvaa parisuhdetta. Mitä voi tehdä ennen kuin rakkaus on lentänyt ovesta ulos, psykologi Mikael Saarinen?

Olemme viisikymppinen pariskunta ja mieheni on aina ollut vähän mustasukkainen. Esimerkiksi vanhoista heiloista ei ole saanut puhua. Mustasukkaisuus on vain lisääntynyt, vaikka mitään todellista syytä siihen ei ole. Jos puhun ohimennen jostakin miehestä töissä, hän saattaa kysyä, että onko minulla ollut ”juttuja” tuon miehen kanssa. Myös menemisiäni hän on alkanut vahtia. Järkipuhe ei häntä vakuuta, koska mieheni on ikään kuin juuttunut ajatukseen minun petollisuudestani. Syytökset myös muuttuvat koko ajan mieli­kuvituksellisemmiksi, sillä pitkästä yhteisestä historiasta on helppo kaivaa epäilyttäviä tyyppejä.
Yhteiselämämme on muuttunut painostavaksi. Lämpö ja huumori ovat kadonneet, sillä turvallista on puhua vain käytännön asioista.
Näen, että hänelläkin on paha olla, mutta mihinkään terapiaan hän ei halua lähteä ”manipuloitavaksi”. Mitä meidän pitäisi tehdä?
Avuton vaimo

Kuten kuvauksestasi käy ilmi, mustasukkaisuus on raju ja monimutkainen tunne, joka on irti päässeenä huono isäntä. Rengin roolissa se voi sen sijaan luoda myönteistä kipinää suhteeseen ja sitouttaa pariskuntia. Ilmeisesti näin on ollut suhteenne alkuaikoina. Viime vuosina tilanne on kroonistunut. Se on vaarallista, sillä tutkimusten mukaan kolmannes pari­terapiaan hakeutuneista on tässä loukussa.

Jokainen meistä on tuntenut mustasukkaisuutta joskus ja tulee tuntemaan. Mustasukkaisuus on kuitenkin ns. toissijainen tunne, jonka taakse kätkeytyy tunteita, joista henkilö ei ole eikä halua olla tietoinen. Näitä tunteita ovat mm. pelko (toisen menettämisestä), viha (siitä että joku toinen vie rakkaan), turvattomuus (tulee hylätyksi) ja riittämättömyys (ei olekaan rakastettava ja arvokas).

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kaikkien tunteiden kanssa työskentely lähtee niiden tunnistamisesta ja hyväksymistä: ”minä tunnen mustasukkaisuutta ja tämä on minusta lähtöisin oleva tunne”. Jos ei tunnista omaa kokemustaan, sitä on mahdotonta muuttaa. Seurauksena tästä on usein tunteen täydellinen kieltäminen, verhoaminen toisten tunteiden alle tai siirtäminen toiseen ihmiseen, niin kuin teidän suhteessanne on käynyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Miehesi kääntää ongelman sinun epäluotettavuudeksi oman mustasukkaisuutensa tunnustamisen sijaan.

Mustasukkaisuus onkin luonteeltaan sosiaalinen tunne, jolla pyritään vaikuttamaan toisiin. Siitä kärsivä kontrolloi kumppaniaan ja tämä taas yrittää parhaansa mukaan toimia niin, että aihetta epäilyksille ei tulisi. Tämä luonnollisesti vain pahentaa tilannetta. On selvää, että tunnelma käy näin painostavaksi ja lämpö, huumori ja hellyys katoavat. Tilalle tulee tanssi, jota kumpikaan ei haluaisi tanssia, mutta muitakaan askeleita ei ole tarjolla ilman toisen varpaille astumista.

Mitä sitten tehdä? Ilmeisesti miehesi häpeää tunnettaan ja käytöstään niin paljon ettei halua jakaa sitä kenenkään vieraan ihmisen kanssa. Siinä tapauksessa teidän täytyy yrittää käsitellä sitä kahdestaan. Ehkä voisitte katsoa vaikka Väestöliiton nettisivuja yhdessä. Siellä annetaan pareille esimerkiksi tunnekeskeistä terapiaa ja lyhyempääkin neuvontaa kuten lähiseurakunnissakin.

Toinen vaihtoehto on lähteä rakentamaan kadonnutta luottamusta. Aiheesta löytyy tietoa ja materiaalia esimerkiksi sivustolta parisuhteenpalikat.fi. Itse pidän enemmän amerikkalaisen John Gottmanin parisuhdetalon mallista (Sound Relationship House).

Yksi keino saada muutosta suhteeseenne voisi olla jokin toiminnallinen, miestäsi kiinnostava yhteinen tekeminen. Sellainen, jossa toiseen olisi pakko luottaa, esimerkiksi uusi urheilulaji tms. Jos löytäisitte tällaisen toiminnan kautta yhteyden, sitä kautta aukeaisi mahdollisuus rakentaa hellyyttä ja luottamusta takaisin suhteeseen.

Elokuvien kautta voi tutkia tätäkin teemaa. Suurin osa niistä tarjoaa vain kriisejä ja harva onnellisia loppuja. Minua on viime aikoina koskettanut esimerkiksi Vuosi elämästä (2010), jossa kuvataan toimivaa pitkää suhdetta. Kotimainen 21 tapaa pilata avioliitto (2013) kuvaa komedian keinoin vaikeutta rakentaa suhteita. Pelotteeksi miten käy, jos asioita ei käsitellä, voi katsoa Bergmanin maratonelokuvan Kohtauksia eräästä avioliitosta (1973).

Lisää psykologin vastauksia löydät täältä.

Hyvän terveyden psykologit Sanna Aulankoski ja Mikael Saarinen vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Voit lähettää kysymyksesti tästä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla