Rentoutuessasi siirryt toiseen tajunnantilaan, jossa huolet väistyvät. Harjoittele sitä säännöllisesti!

 Rentoutuminen on taitoa olla tekemättä mitään, vaikka vain puoli tuntia tai kaksi minuuttia päivässä. Osaamme rentoutua luonnostaan, kunhan annamme itsellemme siihen luvan. Rentoudumme luonnon helmassa, saunassa, kirjaa lukiessa, musiikkia kuunnellessa tai toisen ihmisen pyyteettömässä, rauhallisessa kosketuksessa. Väkisin emme kuitenkaan pysty rentoutumaan.

– Itämaisten filosofioiden mukaan ihmisen tulisi tehdä tekemättä, yrittää yrittämättä ja harjoitella harjoittelematta. Kun avaudut rentoutumiselle, se tapahtuu itsestään niin kuin vesi virtaa luonnostaan, Kuntoutus Ortonin psykologi Taru Leppänen sanoo.

Rentoutumisen taitoa on tarpeen erikseen harjoitella, jos se on päässyt katoamaan kiivaassa elämänrytmissä. Kun olet tarpeeksi harjoitellut, voit käyttää taitoasi haastavissakin tilanteissa ja juuri silloin kun itse tarvitset – vaikka kesken kiireen.

Ota mukava asento, sulje silmäsi, hengitä syvään ja rauhallisesti. Kuvittele samalla rintakehällesi perhonen, joka avaa ja sulkee siipensä hengityksesi mukaan. Hetken päästä avaa silmäsi. Rentoutustuokio voi siivittää työnteon sujuvaksi juuri silloin, kun kiireen paine on kaikkein kovin.

– Yksi meditaatio ruuhkaisessa paikassa on arvokkaampi kuin tuhat meditaatiota rauhallisessa paikassa, Taru Leppänen vakuuttaa.

Toiseen tajunnantilaan

Rentoutuessaan ihminen siirtyy toiseen tajunnantilaan, jossa kiire ja huolet väistyvät, mieli rauhoittuu ja tasapainottuu.

Tajunnantilana syvä rentous on valveen ja unen välimaastossa. Sellaisessa tilassa olet aamulla, kun heräät hyvin levänneenä: osittain vielä unen maassa, osittain jo kuulet, haistat ja tunnet valvemaailman.

– Ihminen tarvitsee monenlaisia tajunnantiloja: pientä kiirettä ja suorittamisen painetta ja sen vastapainoksi joutenoloa, lepoa ja rentoutumista. Olennaista on löytää tasapaino. Ihanne on se, että rentous olisi mukana kaikessa toiminnassamme, Leppänen sanoo.

Moneen tarpeeseen

Rentoutumista voi harjoitella moneen erilaiseen tarpeeseen. Rentoutumalla voi kasvattaa stressinsietoa, rauhoittua tai virkistyä, parantaa oppimis- ja keskittymiskykyä, aktivoida luovuutta, vahvistaa omia voimavaroja tai oppia paremmin ymmärtämään omaa kehoa ja mieltä. Rentoutumisen vaikutukset tuntuvat sitä selvemmin mitä säännöllisemmin ja toistuvammin rentoutumista harjoittelee.

Rentoutuminen lisää fyysistä terveyttä ja on osa hoitoa monissa sairauksissa, kuten masennuksessa, fibromyalgiassa ja syöpä- ja reumasairauksissa. Rentoutuminen laukaisee lihasjännityksiä, mikä helpottaa kroonista kipua.

– Rentoutumalla ja käyttämällä suggestiivisia mielikuvia ihminen voi myös parantaa vastustuskykyään sairauksia vastaan, Taru Leppänen kertoo.

Menetelmissä valinnan varaa

Rentoutumisen alkutaipaleella monet kokevat helpoksi rentoutua aktiivisen menetelmän avulla. Niitä ovat esimerkiksi jännitä–rentouta, lihasten venyttely, jooga tai taiji. Useimmille ihmisille aktiiviset menetelmät sopivat aamuun, koska ne virkistävät ja energisoivat. Iltaan sopivat keskittymisen ja rauhoittumisen menetelmät, joissa käytetään mielikuvia tai suggestiota, toistuvia myönteisiä viestejä, kuten: ”Tunne, kuinka hartiat rentoutuvat yhä enemmän ja enemmän.”

Rauhallinen, keskittynyt hengitys on tärkeää kaikissa menetelmissä. Hengitykseen keskittyminen rentouttaa sinänsä. Esimerkiksi perhosmielikuva auttaa pääsemään syvään, rauhalliseen hengityksen rytmiin. Voit myös toistaa sanaa, joka rentouttaa, kuten: tyyni, rauhallinen, lämpö, virta. Hengitä sisään nenän kautta, täytä ensin vatsanseutu ja keuhkot, pidätä hengitystä ja hengitä ulos hitaasti.

Jännitä ja rentouta

Jännitä–rentouta -menetelmä perustuu kehon eri lihasryhmien jännittämiselle 2–6 sekunnin ajan, jonka jälkeen lihakset päästetään rennoiksi. Menetelmä auttaa tunnistamaan jännittyneisyyden ja rentouden eron niin kehossa kuin mielessäkin.
Etenkin kivuliaassa kehonosassa lihakset ovat voineet olla jännittyneinä niin pitkään, että tuntuma rentouteen on kadonnut. Jännitä–rentouta -menetelmä vapauttaa myös ärtyneestä mielentilasta.

Asettaudu mukavaan istuma- tai makuuasentoon. Voit sulkea silmät tai pitää ne auki. Yhdistä harjoitukseen tasainen, rauhallinen hengitys: jännitä, kun hengität sisään, päästä rennoksi, kun hengität ulos. Jännitä ja rentouta vasen käsi, oikea käsi, molemmat kädet, vasen jalka, oikea jalka, molemmat jalat, vatsa, rintakehä, selkä, hartiat, niska, kaula ja leuka sekä kasvot. Herättele itsesi venyttelemällä.

Keskity ja rauhoitu

Keskittymisen ja rauhoittumisen menetelmissä voit keskittyä musiikkiin, hengitykseen, rauhoittaviin sanoihin tai mielikuviin. Mielikuvat ovat tehokkaita suggestioita, jotka vaikuttavat ajatteluun, tunteisiin ja käyttäytymiseen. Niiden avulla aktivoituvat kaikki aistit ja ne voivat aiheuttaa yhtä voimakkaita reaktioita kehossamme kuin todelliset kokemukset.

– Voimme itse luoda mielikuvia, jotka parantavat ja tuovat hyvää oloa. Niissä voimme keskittyä hyvän olon muistoihin ja huippukokemuksiin, Taru Leppänen toteaa.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Amerikkalaista tautiluokitusta käytetään Suomessa vain harvoin, mutta se kuvaa hyvin narsismiin kuuluvia piirteitä. Vähintään viisi näistä vaaditaan:

  • Suuret käsitykset itsestä, saavutusten liioittelu.
  • Keskittyminen mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta.
  • Usko omasta ainutlaatuisuudesta, jota vain muut huomattavat henkilöt tai tahot voivat ymmärtää.
  • Jatkuva ihailun vaatiminen.
  • Koettu oikeus erityiskohteluun.
  • Muiden hyväksikäyttö.
  • Empatian puute.
  • Kateus tai uskomus muiden kateellisuudesta.
  • Ylimielisyys ja röyhkeys.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Narsisti - suuri ja hauras
Mieli
Narsisti - suuri ja hauras

 

Varo näitä!

1. NARSISTITARKASTUS

Jos työyhteisössä on ilmapiiriongelmia, paikalle saatetaan kutsua ”ammattilainen” tunnistamaan sen myrkyttäjä, joka sitten irtisanotaan. Näillä tarkastuksilla ei näytä olevan mitään tieteellistä pohjaa, joten periaatteessa kuka tahansa on vaarassa joutua leimatuiksi ja jäädä ilman työtä.

2. NARSISTILEIMA

Joskus oikeusprosessissa luodaan illuusio toisen osapuolen narsistisuudesta. Se voi heikentää tämän uskottavuutta oikeuden edessä. Narsistin tai psykopaatin leima voi ohjata oikeuden päätöksiä ja johtaa leimatun kannalta epäsuotuisaan ratkaisuun.

Asiantuntija: Hannu Lauerma, vastaava ylilääkäri, Psykiatrinen vankisairaala.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Tunteet äitiä kohtaan saattavat piinata tytärtä pitkälle aikuisuuteen. Miten vapautua vihasta, syyllisyydestä ja häpeästä?

”Olen kuusivuotias ja seison jakkaralla keittiön peilin edessä. Äiti on nyrhinyt otsatukkani niin että se jököttää piikkisuorana ja liian lyhyenä. Äiti sanoi, että tukka meni pilalle. Mutta ei se ole mikään pillittämisen aihe, iso tyttö. Kampaan hiuksiani kylppärin peilin ääressä, olen 48. En osaa päättää, laittaisinko ne kiinni vai jättäisinkö auki. Äiti sanoi, ettei vanhalle naiselle sovi pitkät hiukset ainakaan valtoimenaan auki. Hän taitaa olla oikeassa. Ei minusta saa nättiä, olivatpa hiukseni millä mallilla tahansa.” Nainen, 48

Miksi äiti herättää niin voimakkaita tunteita tyttäressä? Syyllisyyttä, ahdistusta, häpeää, voimattomuutta?

Sekä rakkautta että vihaa?

– Äiti on ainutlaatuisin ihminen jokaisen elämässä: ensimmäinen hoitaja, ensimmäinen rakkauden ja halun kohde. Jo se luo pohjaa voimakkaille tunteille, psykoanalyytikko Elina Reenkola sanoo.

Lapsi odottaa äidiltä enemmän kuin keneltäkään muulta. Äidin pitäisi olla kaikkivoipa, suojella kaikelta pahalta ja auttaa kaikessa.

Nautinto vai pettymys?

Jokainen lapsi joutuu väistämättä pettymään odotuksissaan. Rakkauden ja vihan ristiriitaiset tunteet heräävät, koska äiti, josta lapsi on riippuvainen, tuottaa hänelle pettymyksiä.

Lisäksi äidin ja tyttären suhde on erityislaatuinen. Tyttärelle äiti on sekä psyykkinen että fyysinen samastumisen kohde. Reenkolan mukaan samuuden ja läheisyyden kokemus äidin ja tyttären välillä on parhaimmillaan nautinnollinen. Aikuisena nainen haluaa kokea saman paratiisin oman vauvansa kanssa.

Huonoimmillaan suhde äitiin voi olla kylmä, etäinen ja pettymysten täyttämä.

– Lapsena koettu tunteiden ketju (pettymys-viha-syyllisyys-häpeä) äitiä kohtaan saattaa herätä aikuisessa tyttäressä: miten voin sanoa omalle äidille noin rumasti, miten äiti kestää, Elina Reenkola kuvailee.

Enkö kelpaa tällaisena?

Pieninä annoksina pettymykset auttavat irtaantumaan äidistä terveellä tavalla.

– Ennen kaikkea lapsen pitäisi saada kokea, että hän kelpaa vanhemmilleen sellaisena kuin on. Kasvaakseen hän tarvitsee kannustusta ja ihailua.

Tyttären ruumiinkuvaa – käsitystä itsestä – muokkaa se, millä tavoin äiti suhtautuu tytön kehoon, sen hoitamiseen ja miten äiti opastaa tytärtään suojelemaan ruumistaan huonolta kohtelulta.

Äiti saattaa olla tyytymätön tyttärensä ulkonäköön – samoin kuin omaansa – jolloin tytär kokee, ettei hän kelpaa. Etenkin, jos äiti kohtelee tytärtään kylmästi ja pilkallisesti.

– Silloin lapsi häpeää itseään ja kokee syyllisyyttä tunteistaan. Hän syyttää mieluummin itseään ja on solidaarinen äidille, koska äiti on hänelle elintärkeä, Elina Reenkola sanoo.

– Ruoka, vaatteet, laukut, alkoholi, huumeet, shoppailu, vaihtuvat miessuhteet tai kauneusleikkaukset voivat olla aikuisen tyttären yrityksiä paikata tunnetta oman ruumiinsa kelpaamattomuudesta.

Elina Reenkolan mukaan motiivina silikonirintojen hankkimiselle on usein tarve saada täydellinen vartalo ja tukahduttaa sietämättömät epätäydellisyyden tunteet.

– Syvää psyykkistä huonommuuden tunnetta tällaiset ratkaisuyritykset eivät lievitä, vaan hauras ruumiinkuva palaa, Elina Reenkola sanoo.

Vihasta ja katkeruudesta eteenpäin?

– Ensin on saatava kosketus oman lapsuuden satuttaviin kokemuksiin ja omaan vihaan. Sen jälkeen helpottaa, jos voi itkeä ja surra. Omaa historiaa ei voi muuttaa, mutta sen voi suremalla jättää taakseen, Elina Reenkola sanoo.

Jos nainen onnistuu tässä, hän ei enää siirrä huomaamatta haavoittavia kokemuksia omille lapsilleen.

Korjaavia kokemuksia tarjoaa myös hyvä rakkaussuhde ja ystävyyssuhteet, joissa tulee kuulluksi, nähdyksi ja arvostetuksi omana itsenään.