Tytär tuntee, että äiti hylkäsi lapsena, ja kostaa aikuisena. Kuinka suhteen voisi korjata, psykologi Sanna Aulankoski?

Olen 60-vuotias, 15 vuotta sitten eronnut äiti, jolla on kolme aikuista tytärtä. Tulin avioliitossani hylätyksi, tuolloin nuorin lapseni oli 10-vuotias, muut murrosikäisiä. Olin heidän yksinhuoltajansa neljä vuotta, kunnes sairastuin masennukseen. Minulla ei enää ollut voimia pyörittää arkea, joten lapseni menivät heidän isälleen.
Nuorin tytöistäni ei halua olla tekemisissä minun kanssani. Hän on sanonut, ettei hänellä ole ollut äitiä koskaan. Enhän ollut silloin läsnä, kun hän äitiä olisi tarvinnut. Olen aina välillä laittanut viestiä hänelle, mutta vas­tausta en ole saanut. Raskasta tässä on se, että poden kovaa syyllisyyttä ja pidän tapahtunutta yksistään omana syynäni.
Nyt kun tilanteeni on kunnossa, haluaisin hyvittää sen, mikä jäi kesken. Haluaisin näyttää, että onhan hänellä äiti, jos hän vain suostuisi ottamaan rakkauteni ja huolen­pitoni vastaan. Kahteen muuhun tyttäreen välit on kunnossa. Toivon, että saisin asiantuntijalta apua ja neuvoa tähän ongelmaan.
HUOLESTUNUT ÄITI

Kiitos kirjeestäsi. Se herättää monen­laisia ajatuksia niin masennuksesta, eläytymisen taidosta kuin lasten ja vanhempien suhteesta.

Masennus on ihmissuhteiden kannalta ongelmallinen mielenterveyshäiriö. Se aiheuttaa usein ärtymystä muissa. Toisten on vaikea käsittää, ettei masentunut voi vaikuttaa pelkin päätöksin olotilaansa: mitä syvempää depressio on, sitä etäämpänä ihminen omasta tahdonvoimastaan on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Alakuloon kuuluu ihmissuhteissa olemisen vaikeus. Masentunut ei aina jaksa kiinnostua muista eikä kykene normaaliin vuorovaikutukseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hyvissäkin ihmissuhteissa voi syntyä väärinkäsityksiä. Läheiset saattavat kuvitella, ettei masennuksesta kärsivä välitä heistä, ja masentunut voi aidosti uskoa, että muiden olisi parempi elää ilman häntä.

Ymmärrys masennuksen luonteesta ja kyky luovia sen aiheuttamien rajoitteiden kanssa auttavat jaksamaan vaikeiden aikojen yli. Mikäli alakuloisuus heikentää merkittävästi toimintakykyä, saatetaan tarvita myös muita menettelyjä — kuten teidänkin kohdallanne kävi. Lasten muutto isänsä luokse oli elämäntilanteessanne todennäköisesti järkevä ratkaisu.

kyky eläytyä toisen kokemukseen on tärkeä taito ihmissuhteissa. Sitä vaaditaan nyt teiltä molemmilta. Sinun on tarpeen ymmärtää tytärtäsi. Hän
on ilmeisesti kokenut toimintasi torjunnaksi ja hylkäämiseksi. Kokemukset ovat voineet olla hänelle hyvin raskaita.

Samalla on eduksi, ettet ymmärrä tytärtäsi liikaa.

Nyt aikuisena myös häneltä voidaan odottaa asettumista sinun asemaasi. Et kuvaa tapahtumia tarkasti — pelkkien kirjeessä mainitsemiesi seikkojen valossa hänen suhtautumisensa on jokseenkin kovaa ja se viestii vähintäänkin empatian vaikeudesta.
suhteenne nostaakin esiin aiheen, josta puhuminen on liki tabu — sen, että myös lapset voivat kohdella vanhempiaan huonosti. Ilmiön käsittely on vaikeaa yksisuuntaisen syyllistämisen vuoksi. Lapsen kohdellessa vanhempaansa kaltoin syyn ajatellaan olevan automaattisesti kasvattajassa itsessään. Tällöin tavoitetaan vain puolet totuudesta.

Kasvatus vaikuttaa moneen asiaan. Toisaalta ihmisessä on aina myös olosuhteista riippumatonta ajatteluvaltaa. Lapsen ja vanhemman välisen suhteen ongelmia ei voida sälyttää vain toisen osapuolen harteille — viimeistään aikuisina molemmat kantavat niistä vastuun.

kerrot tilanteesi olevan nyt kunnossa. On hyvä, ettet syyllisyydentunteistasi huolimatta ole juuttunut menneisyyteen. Tytärtäsi et voi pakottaa irtautumaan siitä, mutta voit yrittää vaikuttaa asiaan.

Mikäli keskusteluyhteyttä ei muilla keinoin synny, kirjoita tyttärellesi kirje, jossa kerrot, mitä aikoinaan tapahtui, miten tapahtuneen koit ja mitä hän sinulle merkitsee. Voi olla hyödyksi kertoa myös yleisesti masennuksesta — asiat, jotka eivät oman kokemuksen kautta avaudu, saattavat näyttäytyä ymmärrettävinä yleispätevän tiedon valossa.

Kirjeen jälkeen sinun voi olla helpompi jättää välinne tyttäresi kontolle. On mahdollista, että ajan oloon hän pystyy ottamaan etäisyyttä kokemuksiinsa ja tuntemaan myös kiitollisuutta siitä, mitä on sinulta saanut.

 

Hyvän terveyden psykologit Sanna Aulankoski ja Mikael Saarinen vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Voit lähettää kysymyksesti tästä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla