Seksi ei ole suoritus

Nuoret leijonat ovat vastanneet haasteisiin ja hukanneet itsensä.

– Työelämä ja markkinavoimat vahvistavat uskoamme siihen, että työ on pyhää ja sen edessä on myönnyttävä mihin tahansa, oululainen seksologi, psykoterapeutti Päivi Minkkinen pohtii.

Parisuhteessa elävät nuoret suorittajat eivät kaipaa seksiniksejä vaan tilaa ja mahdollisuutta tulla nähdyiksi ja hyväksytyiksi sellaisina kuin he ovat.

– Alkujaan hyvin rakastunut pari on saattanut sinnitellä suoristuselämän paineissa ja läheisyyden puutteessa vuosikymmenen ajan ennen kuin uskaltautuu hakemaan apua.

Ongelma on usein nimetty haluttomuudeksi ja sille on etsitty ensin lääketieteellistä selitystä gynekologilta tai urologilta. Terapeutti on tavallisesti viimeinen oljenkorsi, johon turvaudutaan äärimmäisessä hädässä.
Kun haluttomuudelle löytyy konkreettisia syitä arkielämästä, kuten uuvuttava työtaakka, päästään eteenpäin – ei seksiniksien vaan vuorovaikutuksen avulla.

Haluttomuus on oire

Terapeutin kohtaamat parit elävät niin monien haasteiden keskellä, että elämän rikkaus on muuttunut kaaokseksi: On opiskeltu unelma-ammattiin. Työt ovat palkitsevia mutta vievät kaiken ajan ja energian. Ja se mitä jää kulutetaan harrastuksiin.

– He ovat samaistuneet menestyviin nuoriin aikuisiin ja tunteneet pystyvänsä mihin tahansa. Haluttomuus on alkanut hyvin usein perheen perustamisesta ja ensimmäisen lapsen syntymästä, jolloin koti- ja työelämän vaatimusten yhteensovittaminen ei olekaan onnistunutk.

Ihmiset kysyvät usein, miksi elämän huonot puolet näkyvät ensimmäisenä seksissä.

– Vertaan seksuaalisuutta syvään lampeen, jonka pinnassa heijastuvat kaikki elämäntapahtumat: yli kulkevat pilvet ja ympäröivät puut. Kun elämässä ei mene hyvin, lammenpinta jäätyy ja ihminen menettää kosketuksen sisimpäänsä. Seksuaalisuus on poikkileikkaus ihmisen elämästä, se on kietoutunut kaikkiin elämänalueisiin, Minkkinen pohtii.

Se, mitä ihmiset nimittävät haluttomuudeksi, näyttäytyy terapeutille aina elämän epäkohtina. Seksuaalinen haluttomuus on selkeä teema, josta terapiassa on luontevaa lähteä liikkeelle. Pian alkaa hahmottua syitä siihen, miksi menestyvän parin elämän käsikirjoitus ei tunnu heidän omaltaan.

Mieskään ei halua aina

Päivi Minkkinen painottaa, että haluttomuus on hänen vastaanotolleen hakeutuvilla naisilla ja miehillä yhtä yleinen ongelma. Miehet vain verhoavat sen usein erektiohäiriö-nimikkeen taakse.

Miehen maailmassa näyttää olevan vierasta myöntää olevansa haluton. Naiselle haluttomuus sallitaan ainakin jossain määrin, esimerkiksi kuukautisten takia, mutta vastaavassa tilanteessa kolmekymppinen mies hakee herkästi erektiolääkereseptin.

– Mainokset ja monet nettisivustot pönkittävät uskomusta, jonka mukaan kunnon mies haluaa aina. Mies on kokonaisuus aivan samalla lailla kuin nainenkin. En edes halua tietää, mitä mieskunnolla tarkoitetaan, seksologi parahtaa.

Kun mies uskaltaa irrottautua suorituskeskeisestä seksimyytistä, todellinen vuorovaikutus voi viritä.

Työ hautaa oman tahdon

Etenkin kolmekymppisten rakastavaisten lammenpinta jäätyy usein työelämän paineista. Työ hautaa alleen varsinkin kiltin ja tunnollisen persoonan. Hän menestyy urallaan mutta ajautuu yhä kauemmaksi itsestään. Oman yksityisyyden rajat hämärtyvät.

– Ihmiset alistuvat työssä heille esitettyihin vaatimuksiin aivan eri tavalla kuin muilla elämänaloilla. Minulla nousee hiki pintaan, kun kuulen, kuinka perheelliset miehet joutuvat lentämään tämän tästä lyhyellä varoituksella kahdeksi viikoksi Kaukoitään.

– Naiset taas kohtaavat seksistisesti värittynyttä aliarvostusta. Esimerkiksi terveydenhoitoalalla joutuu nielemään vaikka mitä vain siksi, että on nuori, nätti ja vastavalmistunut nainen, Minkkinen kertoo.

Seksologi sanoo huomanneensa, että varsinkin monet naiset noudattavat elämässään käsikirjoitusta, joka on jonkun muun kuin heidän itsensä sanelema. Ammatinvalintaa ovat ohjanneet vanhempien toiveet tai perinteiset rooliodotukset.

– Ihmisyyteen kuuluu vapaus valita ja miettiä vaihtoehtoja. Samasta syystä seksuaaliterapia ei saa olla ohjeiden antamista vaan ajatusten selkiyttämistä. Se auttaa ihmistä näkemään, mikä on omaa ja mikä lähtöisin toisesta.

Valtapeliä ja uskottomuutta

Kun ongelmat astuvat makuuhuoneeseen, siellä on jo vallinnut vallankäytön epätasapaino. Toisen nautinto on noussut aikaa sitten tärkeämmäksi kuin toisen. Jos suhteessa on fyysistä väkivaltaa tai henkistä alistamista, seksistä on mahdotonta edes puhua terapian alussa.

Sama pätee uskottomuuteen. Se on Päivi Minkkisen mielestä niin suuri hätätila, että aluksi on haettava ensiapua perheneuvottelukeskuksesta, niin kuin useimmat tekevätkin.

Ennen terapiaan tuloa perheessä eletään vaarallisia aikoja: ihmisen tuntosarvet kasvavat ja hän alkaa etsiä ulkopuolista ymmärtäjää, vaikka ei haluaisi pettää kumppaniaan.

Toisinaan Minkkinen on aavistanut, että parin toisella puoliskolla on jo väkevä elämä toisaalla. Jos sivusuhde on ehtinyt syntyä ja uskoton osapuoli salaa sen, terapia ajautuu nopeasti umpikujaan.

– Seksuaaliterapiasta ei ole hyötyä, jos lähtee käsittelemään vain jotain kapeaa siivua elämässään. Kun uskottomuudesta uskaltaa puhua rehellisesti, parisuhdetta on mahdollista parantaa. On vain muistettava, että loukatuksi tulleen asema on heikko vielä kauan uskottomuuden jälkeen. Vapaan, luottamuksellisen ilmapiirin rakentaminen vie aikaa.

Luopuja löytää mielihyvän

Vaikka seksuaaliterapia vahvistaisikin parin vuorovaikutusta ja itsetuntemusta, työelämän vaativuus pysyy. Jos suhteen tyhjiin puristaneesta suorittamisesta haluaa irti, onko ainoa vaihtoehto tyytyä alhaisempaan elintasoon?

Päivi Minkkinen vastaa osittain myöntävästi.

– Ihmisen on opittava arvostamaan itseään, asettamaan rajoja muiden vaateille. Jos hän ei kerta kaikkiaan mahdu työympäristöönsä, siitä on syytä lähteä pois. Seksuaalisuus vaatii yksityisyyttä, oman pyhän alueensa. Vaikka omia rajoja rikkova työ ei veisikään seksuaalista kyvykkyyttä, se vie usein halun ja kyvyn tuntea mielihyvää.

Elämäntyylin muuttamisessa vaikeinta on usein se, että vtaloudellisen hyvinvoinnin merkitys on ylikorostunut. Itsearvostuksen ja vuorovaikutuksen palaaminen kuitenkin herättävät unelmoimaan uudella tavalla. Se saattaa johtaa onnistuneisiin muutoksiin myös työssä.

Voisiko matkan nautinnollisempaan seksuaalisuuteen taittaa rivakammin vaikka tiedon avulla? Päivi Minkkinen pitää ihmisen anatomiaa sen verran ihmeellisenä, että sitä on hyvä kerrata silloin tällöin.

– Seksuaaliterapiaan hakeutuvat parit ovat usein valistaneet itseään seksitutkimuksilla ja saaneet niistä aavistuksia seksuaalisen nautinnon ydinasioista, mutta sittenkään he eivät ole kokeneet teosten kertovan heistä itsestään.

Siksi terapeutti neuvoo täsmätiedon hakemisen sijaan olemaan avoin elämän rikkaudelle: luonnolle, taiteelle, musiikille ja filosofialle. Nautinnot ruokkivat toisiaan, eikä seksi ei ole vain seksiä.