Ihminen ei ole kone, vaan hän tarvitsee aika ajoin vain olemista. Miten jatkuvasta suorittamisesta pääsee irti? Psykoterapeutti Tommy Hellsten neuvoo.

Koko länsimainen kulttuuri on viritetty suorittamaan. Ihmisen arvo on liitetty tiukasti siihen, mitä hän tekee. Ihminen, joka ei näe omaa inhimillistä arvoaan ilman jatkuvaa suorittamista, on valmis sinnittelemään loppuun eli sairastumiseen tai eläkkeelle saakka, sanoo terapeutti ja kouluttaja Tommy Hellsten.

Suorittamismaailman toinen sisäinen viritys liittyy stressinsietokykyyn. Se ei ole kaikilla ihmisyksilöillä yhtä hyvä, mutta tekemisen ja elämisen syke näyttää määräytyvän niiden mukaan, jotka sietävät stressiä eniten. Hyvä stressinsietokyky ei tarkoita, ettei ihminen tarvitsisi koskaan palautumisaikaa vaan että levon ei tarvitse olla niin pitkä kuin ihmiselle, joka kokee stressiä herkemmin. Ei siis ihme että ihannetyöntekijää hahmotellaan työpaikkailmoituksissa ”ammattilaiseksi, joka toimii tehokkaasti myös paineen alaisena”.

Jos kaipaat enemmän olemista ja vähemmän tekemistä, kokeile näitä Tommy Hellstenin ehdotuksia:

1. Tee allakasta huokoinen

Voit hyvin täyttää allakan täpötäyteen, mutta huolehdi, että osan sarakkeista täyttävät hengähdyshetket. Tärkeää on, ettet tingi lepohetkistä vaan ilmoitat tarvittaessa kysyjälle, että olen pahoillani, silloin en ehdi, olen varattu. Erittäin pitkä ja intensiivinen työjakso vaatii myös pitkän palautumisajan, lyhyemmästä selviää lyhyemmällä. Älä sovi kokouksia, tapaamisia, puheluita ja muita vastaavia katkeamattomaksi ketjuksi, sillä jaksat paljon paremmin, kun tekemisten välillä on tyhjää. Loman ohjelmoiminen tekemistä täyteen on suorittamista.

2. Ota vastuu ajankäytöstäsi

On helppo syyttää kiireestä työpaikkaa, esimiestä, asiakkaita tai työkavereita, mutta viime kädessä luomme kiireemme itse. Kiirettä voi luoda jo pelkästään hokemalla sanaa ”kiire”. Vielä tehokkaammin kiire syntyy, jos haemme tekemisellä hyväksyntää ellei peräti rakkautta. Jos ihmisen arvoa mitataan sillä mitä hän tekee, on ein sanominen tekemiselle toki hyvin vaikeaa.  Ei onkin sana ja päätös joka pitää uskaltaa valita, muuta tietä ei oikein ole.

3. Rauhoitu kehoosi

Stressioireista kärsivän on hyvä harjoitella tietoisesti rauhoittumista. Helpoin ja vähiten vaivaa vaativa keino on mennä luontoon olemaan. Luonnolla on oma ”kellonsa”, joka voi rauhoittaa ihmismielen ja -kehon kiivasta tikitystä ilman, että tarvitsee tehdä mitään. Samaan ”uudelleentahdistukseen” voit pyrkiä joogaamalla, mietiskelemällä, kuuntelemalla omaa hengitystä tai kävelemällä. Meditatiivista voi olla myös vaikkapa pilkkiminen, kutominen, keinutuolissa istuminen tai jonkin instrumentin soittaminen. Tärkeintä on, että ikään kuin rauhoitut kehoosi, jolloin rauhoitat myös niin sanottua stressiakselia. Se on monimutkainen stressinsäätelyjärjestelmä, joka huolehtii muun muassa stressihormonien erityksestä vereen silloin kun aivot tulkitsevat tilanteen niitä vaativan.

4. Nuku

Riittävä uni on henkisen ja fyysisen jaksamisen edellytys, josta huolehtiminen ei nykymaailmassa enää ole itsestäänselvyys. Valitse uni television katselun tai vaikka nettisurffailun sijaan.

5. Tarkista ruokavalio, vähennä alkoholia

Tasapainoinen ruokavalio, jossa on niukasti niin sanottuja nopeita hiilihydraatteja (valkoista sokeria, valkoisia jauhoja, makeisia jne.) pitää veren sokerin ja sitä myöden kehon vireystilan tasaisena. Varo alkoholia, se on näennäisesti ja hetkellisesti rentotuttava aine, joka muun muassa pilaa herkästi unen laadun.

6. Vie televisio pois olo- ja makuuhuoneesta

Varaa kotoa paikka, jonne menet katsomaan televisiota. Muuten televisio on helposti päällä silloinkin kun et katsele sitä. Television kuva- ja äänivirta ovat kiihottavia aistiärsykkeitä, jotka eivät salli mielesi laskeutua rauhallisuuteen ja tekemättömyyteen.

7. Vietä kynttilähetki

Kynttilänvalo ja takkatulen loimu rahoittavat. Sammuta joskus valot ja sytytä kynttilä niin huomaat, kuinka aika hidastuu ja tuntuu mukavan hiljaiselta.

8. Ole joskus jouten yksin

Tiedätkö, miksi olet niin touhukas, miksi et osaa olla jouten? Jotta voisit vastata tähän, sinulla pitäisi olla aikaa pysähtyä ja pohtia asiaa itseksesi. Omien tunteiden ja ajatusten kohtaaminen vaatii joutenoloa. Jos pelkäät, että pysähtyessäsi esiin pääsee jokin kipeä asia tai löydät vain sisäisen tyhjyyden, on helpompi paeta ajatuksia tekemiseen.