Kun näyttelijä Miiko Toiviainen alkoi sukupuolenkorjausprosessin jälkeen kohdata muita ihmisiä, hän sai osakseen uudenlaista kunnioitusta ja hänen auktoriteettinsä kasvoi.

Sukupuolen korjausprosessi ei muuttanut näyttelijä Miiko Toiviaisen identiteetissä mitään, hänhän oli aina kokenut itsensä pojaksi tai mieheksi. Merkittävää oli se, että nyt hän oli sitä myös muiden silmissä .

– Ensimmäiset kerrat, jolloin tulin ulkopuolelta luokitelluksi mieheksi, olivat tosi vahvoja kokemuksia. Hetket saattoivat olla pieniä ja arkisia, mutta koko päivä parani. Oli voimaannuttavaa ja jopa euforista, että maailma kohtasi minut omana itsenäni.

Ja miten maailma Miikon miehenä kohtasi?

– Arki muuttui. Aloin saada enemmän sekä sosiaalista että fyysistä tilaa. Sain osakseni tietynlaista kunnioitusta ja auktoriteettini lisääntyi. Jopa äänensävy, jolla ihmiset minulle puhuivat, muuttui. Ja vaikka omat jutut pysyivät samoina, yhtäkkiä ne olivat ympäristön mielestä hauskempia

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Seksuaalisen väkivallan uhka 

Transihmisillä on omakohtaista kokemusta molemmista sukupuolirooleista sekä niistä eroista, normeista ja odotuksista, joita yhteiskunnassa eri sukupuoliin liitetään. Yksi mieheyden Miikolle tuomista isoista oivalluksista liittyy seksuaaliseen väkivaltaan.

– Sen uhka kai varjostaa lähes kaikkia naisoletettuja. Kun se hälveni omasta elämästäni, tajusin että minä puolestani saatan nyt vaikuttaa uhalta jonkun naisoletetun silmissä. Siksi saatan öisin kadulla esimerkiksi hidastaa reilusti vauhtia tai olla menemättä rappuun heti jonkun vanavedessä.

Miesporukassa Miiko saattoi huomata joutuneensa keskelle naissukupuolta halventavaa keskustelua, jollaista hän ei naisoletettuna ollut kuullut lainkaan.

– Jäbäkulttuuri tuntuu luotaantyöntävältä. Tosin olen havainnut, että moni mies kokee samoin, eikä reaktio ole erityisesti transmiehelle ominainen.

Miiko näkee kulttuurin olevan muutoksessa: machoilua ja epäasiallista puhetta vastustavat yhtä lailla monet cismiehet, eli he jotka tuntevat heille syntymässä määritellyn sukupuolen omakseen.

– Kokemus molemmista sosiaalisista rooleista on kuitenkin tehnyt mahdottomaksi kieltää, etteivätkö naiset olisi monella tavalla huonommassa asemassa kuin miehet. Havainto herkisti huomaamaan myös kaikenlaista muuta väheksyntää yhteiskunnassa ja teki minusta feministin. Yritän lisäksi pysytellä hereillä sille, miten paljon etuoikeutetumpi asemani on verrattuna transnaisiin ja muunsukupuolisiin.

Kohti vapaampia rooleja

Miiko on kokenut, miten vallankumoukselliselta ja arvokkaalta tuntuu, kun saa ja uskaltaa elää omana itsenään. Hän tietää voivansa myös rikkoa maskuliinisuuden normeja.

– Miehuuteni ei ole kiinni siitä, miten pukeudun, elehdin tai liikun. Eikä siitä, miten muut ihmiset minua kohtelevat.

Hän toivoo, että ketään ei pakotettaisi käyttäytymään tietyllä tavalla sukupuolensa takia.

– Sukupuolinormeja voi rikkoa mutta yhtä lailla myötäillä, jos se on oma luonne, ei vain ympäristön tai yhteiskunnan painostuksen tulosta.

Paskanjauhaja

Jännä suhtautuminen miesporukoiden väliseen kanssakäymiseen. Mielestäni molemmissa, pelkissä mies- tai naisporukoissa, on samanlaista muita ihmisiä kohtaan kohdistuvaa alistavaa tai hyökkäävää puhetta. On sukupuolesta riippumatonta, puhutaanko muista selän takana paskaa. Onneksi oman seuransa saa valita eikä tarvitse olla sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä, jotka laukovat epäasiallisuuksia muista ihmisistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla