Meidät voidaan jakaa viiteen persoonallisuustyyppiin, joista jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Kun tunnistaa oman luonteensa, sitä voi kehittää. Lue miten!

Oman persoonallisuustyypin löytäminen ei ole aivan helppoa. Sillä vaikka tietyt ominaisuudet liittyvät usein tiettyihin persoonallisuustyyppeihin, luonto ottaa myös taiteellisia vapauksia. Niinpä joukossamme on mielenkiintoisia persoonallisuussekoituksia.

Neurootikko on herkkä panikoija

Jos haluat tietää, onko joku ystävistäsi neuroottinen, lähde hänen kanssaan matkalle, ja katso, miten hän pakkaa. Neurootikko nimittäin varautuu kaikkeen. Hän odottaa aina pahinta ja koettaa pitää itsensä suojassa. Kun ventovieras yrittää päästä sisälle, neurootikko miettii kahdesti ennen kuin avaa oven. Tämä kertoo myös, miksi neuroottisuus on ollut hyödyllinen ominaisuus: ventovieraat eivät aina tule hyvin aikein.

Neuroottisuudessa on hyvät ja huonot puolensa. Lapset, joilla on neuroottisia piirteitä, eivät yleensä hölmöile henkensä uhalla. Kääntöpuolena on se, etteivät he ole kovin onnellisia. Neuroottinen huolehtii ja märehtii. Jos tämä puoli saa vallan, seurauksena voi olla ahdistusta ja masennusta.

Neuroottiset kärsivätkin monenlaisista ahdistukseen liittyvistä mielenterveysongelmista. Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä mantelitumakkeen pirinä tuntuu oireina muussa kehossa. Paniikkihäiriötä voisi puolestaan verrata siihen, että kaikki yleistyneen ahdistu­neisuus­häiriön oireet lyövät samanaikaisesti päälle.

Koska neuroottiset ovat keskimäärin tietoisempia toisten ihmisten ”katseesta”, he koettavat mukautua ympäristön odotuksiin. He kiinnittävät paljon huomiota toisten sanomisiin ja osaavat lukea myös rivien välistä, mitä joku sanomisellaan oikeasti tarkoitti. He ovat siis sosiaalisesti herkkiä.

Sovinnollinen on tiimipelaaja

Voit testata ystäväsi sovinnollisuutta menemällä hänen kanssaan shoppailemaan. Kun kysyt ystävältäsi, mennäänkö kauppaan vai syömään, sovinnollinen vastaa  ”miten haluat”. Kun sovitat vaatteita, sovinnollisen ystäväsi mielestä ne näyttävät ”tosi hyvältä”. Vähemmän sovinnollinen sen sijaan sanoo suoraan, että vatsamakkara näkyy.

Persoonallisuuspiirteenä sovinnollisuus on jatkumo: On olemassa ihmisiä, joilla ei ole lainkaan sovinnollisia piirteitä. He ovat psykopaatteja, jotka eivät tunne myötätuntoa toisia kohtaan. On olemassa erakkoja ja omantienkulkijoita, jotka eivät etsi hyväksyntää eikä toisten kärsimys hetkauta heitä. Sitten on esimerkiksi Äiti Teresa. Suurin osa sijoittuu psykopaatin ja Äiti Teresan välimaastoon.

Myötätuntoinen suhtautuu asioihin tunteella. Hän on hyvä kuuntelija, ja kun sinulla on vaikeaa, hänelläkin on vaikeaa. Vastaavasti ihminen, jolla on vähän myötätuntoa, elää suojassa maailman kärsimyksiltä. Hyvä esimerkki on poliitikko, joka arvostelee eläintensuojelijoita sanomalla, että ”asioihin ei pitäisi suhtautua tunteenomaisesti”.

Epäitsekkyys eli altruismi on ominaisuuksistamme mielenkiintoisimpia. Biologisesti ei ole järkevää, että uhrautuisimme kenenkään puolesta, joka ei ole meille sukua. Silti epäitsekäs teko saa meidät tuntemaan mielihyvää. Aivotutkimus on paljastanut, että mielihyväkeskuksemme aktivoituu voimakkaammin silloin, kun annamme jotakin, kuin silloin, kun saamme jotakin.

Jos altruismi aktivoi mielihyväkeskuksen, miksi emme kaikki ole uhrautujia? Siksi että epäitsekkyys voi olla meille oikeasti vahingollista ja aivojen tietoisella osalla on vahva ote altruistisista impulsseistamme. Tutkimuksissa ihmisten altruistisiin päätöksiin vaikuttaa se, tekevätkö he päätöksen yksin vai katsooko joku, kun he tekevät sen.

Ekstrovertti on iloinen sählä

Ulospäin suuntautunut eli ekstrovertti on neuroottisen vastakohta. Hän huomaa väkijoukosta iloiset kasvot eikä kiinnitä huomiota vihaisiin. Ekstrovertin mielihyvää ja motivaatiota säätelevä dopamiinijärjestelmä on hieman yliaktiivinen, minkä vuoksi hän näkee mahdollisuuksia siellä, missä muut eivät niitä näe ja yrittää mahdottomiakin asioita. Ekstrovertti ei siis ole realisti.

Suurin osa ekstroverteista on impulsiivisia; eli puhuu ensin ja ajattelee sitten, ostaa nyt ja katuu myöhemmin. Tylsät rutiinit ovat hänelle yhtä houkuttelevia kuin paksusuolen tähystys. Impulsiivisuudessa on myös hyvät puolensa. Impulsiivinen huomaa kaiken, mitä ympäristössä tapahtuu. Jos miehesi huomaa uuden kampauksesi, hän on todennäköisesti impulsiivinen.

Tarkkaavaisuushäiriöt (ADHD ja ADD) eivät itse asiassa ole sairauksia vaan impulsiivisen persoonallisuuden äärimmäisiä ilmentymiä. Näiden ihmisten ongelmana ei ole se, etteivät he olisi tarkkaavaisia. Päinvastoin, he ovat niin tarkkaavaisia, että he huomaavat kaiken, joten heidän on vaikea keskittyä.

Aktiiviset ekstrovertit etsivät jännitystä ja ottavat riskejä. Tämän vuoksi he ovat hauskoja ja jännittäviä, mutta kolikon kääntöpuolella on se, että he ajautuvat herkästi myös monenlaisiin ongelmiin. Heillä voi olla ongelmia uhkapelaamisen kanssa tai avioliitossa, sillä riskinottoon ja salailuun liittyvä jännitys on heille vastustamatonta.

Vaikka tästä ominaisuudesta koituu nykyisin monenlaista haittaa, siitä on voinut olla hyötyä historiassamme. On ajateltu, että ilman luonteenlaatua, joka viehättyy jännityksestä, lajimme ei olisi koskaan vaeltanut pois Afrikasta, vaan olisimme jääneet kököttämään paikallemme. Elämäniloinen ekstrovertti on ollut se henkilö, joka on johdattanut heimonsa tai perheensä läpi vaikeiden aikojen.

Tänä päivänä, kun elämäniloinen ekstrovertti joutuu irtisanotuksi paperitehtaalta, hän löytää uutta työtä pian, koska hän on ensimmäisenä sitä etsimässä. Vaikka hänet käännytetään pois monelta ovelta, hän tietää, ettei siinä ole mitään henkilökohtaista. Ja vaikka olisi, hän ei myöhemmin muista sitä.

Tunnollinen hoitaa hommat

Tunnollinen säästää rahaa pienestä asti ja ostaa ensiasunnon heti aikuistuttuaan. Kolmekymppisenä hänellä on kaksi lasta, kallis auto ja omakotitalo, jonka hän on itse rakentanut. Tunnollinen ihminen on hyvä vastustamaan kiusauksia. Hän ottaa velvollisuudet vakavasti ja hoitaa ne heti tieltä pois.

Tunnollinen on harvinaisen ongelmaton, koska mitä tahansa harmeja hänen tielleen tulee, hän tarttuu niihin päättäväisesti. Vähemmän tunnolliselle saattaa sen sijaan tulla roppakaupalla ongelmia, kun nopeat palkinnot maistuvat liian hyvä­ltä. Mitä vähemmän tunnollinen ihminen on, sitä suurempi riski hänellä on tulla riippuvaiseksi päihteistä ja muista mielihyvän tuottajista.

Järjestelmällisyys liittyy usein tunnollisuuteen. Matto ei saa olla vinossa eikä asiat rempallaan. Järjestelmällisen ihmisen vastakohta on kaoottinen. Hän jättää tavarat lojumaan ja laskut maksamatta. Jos järjestelmällisyys menee äärimmäisyyksiin, se voi tehdä elämän vaikeaksi, jopa sairastuttaa. Silloin ei voi istua pöytään, ellei sitä ole katettu symmetrisesti. Kaapin ovet pitää sulkea yhä uudelleen, kunnes ne sulkeutuvat symmetrisesti. Jos rituaalit vievät tuntikausia, puhutaan pakko-oireisesta häiriöstä.

Yleisesti ottaen järjestelmällisestä luonteesta on paljon hyötyä. Järjestelmälliselle ihmiselle ei riitä pelkästään se, että kerätään polttopuita. Hän menee vielä pidemmälle, ja kokoaa ne sateensuojaan niin siistiksi pinoksi, että se miellyttää silmää.

Avoin kutsuu maailman sisään

Avoin ihminen innostuu uusista ideoista silloinkin, kun ne ovat ristiriidassa hänen vanhojen käsitystensä kanssa. Muutokset eivät häntä haittaa. Avoin muistuttaa ekstroverttiä, mutta heissä on yksi tärkeä ero. Siinä missä ekstrovertti avaa kaikki ovet ja kulkee niistä itse, avoin kutsuu maailman sisään.

Älykkyys liittyy usein avoimuuteen. Samalla tavalla kuin jotkut nauttivat siitä, että he saavat käyttää lihaksiaan, älyllisesti suuntautuneet nauttivat siitä, että he saavat käyttää aivojaan. Älykkyys on yhteiskunnassamme haluttu ominaisuus, mutta näin ei välttämättä ole ollut aina. Eläimillä älykkyys on pitkälti sama asia kuin uteliaisuus, ja uteliaisuus on tappanut monta kissaa.

Mielikuvitusta voi pitää tapana järjestää informaatiota. Aistimme ottavat informaatiota vastaan erittelemättä, mutta aivomme koettavat järjestää sen sellaiseksi, että se on johdonmukainen maailmankuvamme ja kokemuksiemme kanssa. Ilman tällaista järjestelyä kaikki informaatio olisi samanarvoista, emmekä osaisi panna sitä tärkeysjärjestykseen.

Ihmiset kuitenkin poikkeavat toisistaan suuresti siinä, miten he tämän aineiston järjestelevät. Osa näkee kaavoja, kuvioita ja merkityksiä sielläkin, missä niitä ainakaan muiden mielestä ei ole. Yhdelle pilvi on pilvi, toinen näkee siinä kasvot, ja kolmannelle ne muodostavat viestejä toisesta todellisuudesta.

Lue lisää: Erilaiset temperamentit töissä, Persoonallisuutta ei voi muuttaa, vai voiko? Tunne itsesi, ymmärrät muita

Kauan sitten ajattelin, että persoonallisuuteni on kuin Kuu — täynnä kraatereita, jotka ulkoiset törmäykset ovat minuun pommittaneet. Kokemukset, solvaukset ja kehut ovat osuneet ja muovanneet minusta ihmisen, joka olen.

Sitten erehdyin metsään hollantilaisen lintututkijan kanssa. Hän väitti, että persoonallisuus on biologisesti määräytynyt ominaisuus. Hän pyydysti päivän aikana useita sinitiaisia ja laittoi ne yksitellen lintuhäkkiin, jonka keskelle oli ripustettu pinkki kylpylelu.  

Miten erilaisia sinitiaiset olivat! Arat linnut vetäytyivät nopeasti häkin nurkkaan ja tyytyivät lähinnä tarkkailemaan tilannetta. Rohkeat sen sijaan nokkivat kylpylelua raivopäisinä.

Tutkijan mukaan linnuilla arka ja rohkea vastaavat ihmisten neurootikkoa ja ekstro­verttia. Linnutkin syntyvät näiden persoonallisuuksien kanssa, ne pysyvät koko elämän ja periytyvät jälkeläisille.

Eläimet paljastavat myös sen, miksi on erilaisia persoonallisuuksia. Jos ympäristössä on paljon vihollisia, alueella elää enemmän arkoja lintuja. Ei siksi, että linnut olisivat muuttuneet vaarallisessa ympäristössä aroiksi, vaan siksi, että vain arat linnut ovat selviytyneet. Vastaavasti ympäristössä, jossa ruokaa on niukalti, rohkeat yksilöt selviytyvät paremmin. Ne tutkivat ympäristöä, löytävät ravintoa ja muuttavat uusille elinalueille. Persoonallisuudet ovat siis olleet selviytymistrategioita.

Ihmisten persoonallisuuksissa on kysymys samasta asiasta. Matka alkukodistamme savannilta on ollut pitkä, ja siihen on mahtunut ympäristönvaihdoksia, jääkausia ja vihollisuuksia. Olemme selvinneet, koska meitä on ollut moneksi — varovaisia, seikkailunhaluisia, sovinnollisia ja omantunnontarkkoja. Jokainen piirre on vahvuus tietyissä tilanteissa ja heikkous toisissa. Siksi menestyneet yhteisöt ovat tarvinneet niitä kokonaisen sikermän.

erityisherkkä, pikapalveri, avokonttori

Erityisherkkä tarvitsee tilaa latautua ja pohdiskella. Onko se syy, jos et viihdy kiireisessä avokonttorissa?

Moderni työelämä muovaa monesta kaappiherkän, eikä ihme. Pikapalaverit ja avokonttorit suosivat säpäkkyyttä, rohkeutta ja esiintymistaitoja. Aamupalaveri voi olla herkän vinkkelistä huutokilpailu, jossa omia ajatuksia ei ehdi kypsytellä rauhassa.

Erityisherkkä tarvitsee sekä töissä että vapaalla tilaa latautua ja pohdiskella. Pienetkin muutokset työpaikalla auttavat. Palaverin voi aloittaa parikeskustelulla tai kirjallisella ideoinnilla, jolloin kaikkien on helpompi päästä mukaan.

Koko työyhteisö hyötyy, kun myös rauhassa kypsyvät ideat valjastetaan käyttöön.

Psykiatri Juhani Mattilan mukaan herkkä aistii vahvasti työpaikan kireän ilmapiirin. Kynnys ongelmista puhumiseen voi kuitenkin olla valtava. Moni pelkää syntipukin leimaa, jos nostaa ongelmat pöydälle yksin. Toisaalta vetäytyminen vain pahentaa tilannetta.

– Ihanteellista on, jos herkkä löytää tueksi jonkun, jonka kanssa voi puhua pettymyksen, ahdistuksen ja pelon tunteista, Mattila vinkkaa.

Et voi olla välittämättä

Jatkuva paha olo on merkki ongelmasta, jota ei koskaan pitäisi kuitata diivailuksi. Koviin arvoihin ei myöskään pitäisi yrittää joustaa väkisin.

–Herkälle on turha neuvoa, että älä välitä. Hän ei voi olla välittämättä, Mattila sanoo.

Herkän vilkas mielikuvitus on lahjakas luomaan uhkakuvia. Jos suun avaaminen hirvittää, ajatusten kriittinen tarkastelu voi auttaa. Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua, jos kerron rehellisesti tunteistani? Kuinka todennäköistä on, että minulle nauretaan tai saan potkut?

Empatiakykyään voi hyödyntää tekemällä pelosta peilikuvan. Miten itse reagoisin, kun joku tulisi avoimesti puhumaan herkkyydestään? Tai jopa: miksi edes välittäisin sellaisen työyhteisön mielipiteestä, jossa minulla ei ole tilaa olla omana itsenäni?

Treenaa itsetuntemusta

Kiireetön liukuhihnatyö, jossa aivot saisi naksauttaa lepovaihteelle, voi tuntua herkästä houkuttelevalta. Mutta jos työ ei tyydytä henkisesti, saattaa stressaantua kahta pahemmin. Herkkyys on hyvä tiedostaa tärkeissä valinnoissa, mutta ei puolisoakaan valita yhden piirteen perusteella.

–Herkkyys on valtavan laaja alue ja se ilmenee jokaisessa eri tavalla. Liika yleistäminen ei kannata, Juhani Mattila sanoo.

Herkkä voi hyvin olla pörssimeklari tai puhelinmyyjä. Työyhteisökin toimii parhaiten, kun siihen kuuluu erilaisia persoonallisuustyyppejä. Usein herkkä on tehokas, tunnollinen ja hyvä tiimityöntekijä.

– Tärkeintä on itsetuntemuksen lisääminen. Mille olen herkkä ja missä se ilmenee? Vapaalla, töissä, parisuhteessa? Mattila sanoo.

Erityisherkkä, joka pitää huolta jaksamisestaan, pärjää kovassakin kilpailukulttuurissa. Ylikuormittumista voi ehkäistä vetäytymällä säännöllisesti omaan rauhaan: luonnon hiljaisuuteen, kirjallisuuden ääreen, meditoimaan.

 

Näistä tunnistat erityisherkän

  • rikas tunne-elämä. Kokee sekä myötä- että vastoinkäymiset vahvasti.
  • myötäelää muiden tunteet, usein koko kehollaan.
  • huomaa pienetkin yksityiskohdat: hankaavan sauman, kireän äänensävyn, näläntunteen. Ei usein pysty keskittymään muuhun, kun ärsyke vie huomion.
  • ahdistuu helposti suurista väkijoukoista, melusta, pistävistä hajuista tai muista voimakkaista ärsykkeistä.
  • puntaroi riskejä ja harkitsee sanomisiaan tarkkaan.
  • nauttii ja herkistyy elämyksistä: taiteesta, luonnosta, pohdiskelevista keskusteluista.navat ovat auki ja kykenee kokemaan syvästi, Mattila huomauttaa.

Asiantuntija: psykiatri ja psykoanalyytikko Juhani Mattila.

Kirjailija Kati Tervon uusin kirja sai innoituksen oman suvun vaietusta salaisuudesta.

"Neljäs kirjani Iltalaulaja (Otava 2017) kertoo taiteilija Ellen Thesleffistä ja maalaistyttö Taimista, joka haluaisi myös osata taiteilla, mutta taustansa vuoksi ei voi.

Löysin romaanin aiheen peratessani tätini kuolinpesää. Tätini ihaili Thesleffiä ja olisi tahtonut taiteilijaksi, mutta perhe vaati häntä opiskelemaan kunnon ammatin. Täti sairastui skitsofreniaan alle kolmikymppisenä.

Psyykkinen sairaus oli tabu. Sitä hävettiin perheessäni. En vielä 11-vuotiaanakaan tiennyt, että mummulassa seinänvieruksia pitkin hiljaa kulkeva ihminen on tätini. Hän oli laitoshoidossa lukuisia kertoja, mutta välillä oli myös parempia jaksoja. Minulla on tädistä myös valoisia muistoja, kun syömme yhdessä ja nauramme.

Harrastin itsekin kuvataiteita nuorena, kunnes isä sanoi, että nyt on taiteilut taiteiltu. Oli mentävä töihin. Katkera en ole, sillä työelämän opit ovat olleet hyväksi ja opettaneet vastuunottoa elämästä.

Nykyään minulla on työhuone kirjailijatalo Villa Kivessä. On mahtavaa, kun on paikka, minne voi mennä ja vetää oven kiinni. Ennen kirjoitin kotona, missä mieheni työskentelee ja poikani soittaa sähkökitaraa.

Näin on parempi, sillä kestän hälinää huonosti. En juurikaan katso telkkaria, sillä korvani väsyvät tv:n ääniin ja maailman melskeisiin. Jari hemmottelee minua kotona niin, että jalkapalloa katsoessaan hän laittaa kuulokkeet korville, jotta minun ei tarvitse kuunnella urheiluselostuksia.”

Lue lisää Kati Tervon terveystunnustuksia Hyvä terveys 12/2017. Tilaajana voit luke lehden ilmaiseksi digilehdet.fi-palvelusta.

tämänkin kokenut

Kati Tervo: ”Perheen psyykkinen sairaus oli tabu”

Kyllä se on todella outoa, miksi psyyken ongelmat ovat hävettäviä edelleen. Asenne lähtee ihan hoitotasolta, kun mielenterveystoimistoon voidaan ohjata "piiloreittiä" , kun se saisi olla samoissa tiloissa, kuin muukin terveyden/sairaudenhoito. Päästä lähtee niin paljon tärkeää jokapäiväiseen elämään, että olisi kunnia hoitaa mieltä ja koppaa iloisesti ja julkisesti, se on kaikkien etu ja hyöty.
Lue kommentti