Lahjoittaja saa halutessaan tietää, onko hänen sukusolustaan syntynyt lapsi.
Voisinpa antaa tämän ilon jollekulle toisellekin.
Näin miettii moni äiti, jonka Anna Pulkkinen, 36, kohtaa työssään hedelmöityshoitoklinikan lahjasoluvastaavana. Hän on huomannut, että oma perhe on usein suurin motiivi lahjoittaa munasoluja.
Munasoluja voi lahjoittaa terve, alle 36-vuotias nainen.
– Ajatus, ettei omaa lasta olisikaan, on koskettava ja havahduttaa ajattelemaan, miksi en auttaisi. Munasoluistani voi olla hyötyä jollekulle.
Lahjasolu antaa mahdollisuuden, jota edes uusin teknologia ja lääkärit eivät voi yksin antaa.
Työssään Anna kulkee usein pitkäänkin lasta toivovien rinnalla. Kun raskaus ei ala luonnollisesti eikä hedelmöityshoidoilla, sitä voi yrittää lahjoitettujen sukusolujen avulla.
– Ja vaikka raskaus ei alkaisikaan, lahja on ollut mittaamattoman arvokas. Se on antanut mahdollisuuden, jota edes uusin teknologia ja lääkärit eivät voi yksin antaa.
Anna käy muun muassa perhekerhoissa ja oppilaitoksissa kertomassa, mitä munasolujen lahjoittaminen käytännössä tarkoittaa. Häneltä kysytään usein, saako lahjoittaja tietää, onko hänen sukusolustaan syntynyt lapsi. Kyllä saa.
– Hyvien uutisten kertominen on parasta työssäni. On myös palkitsevaa nähdä perheen ilo, kun he onnistuneen lahjasoluhoidon jälkeen tulevat tervehtimään vauvansa kanssa.
Anna Pulkkinen työskentelee Ovumia Fertinova -klinikalla
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
Annan oma hetki
Oma aikani on usein kortilla, sillä minulla on neljä lasta ja käyn täyspäiväisesti töissä. Kun oma hetki koittaa, saatan vaikka istahtaa soittamaan pianoa ja laulamaan. Musiikilla on ihmeellinen voima.
