Anneka, 26, tuli raskaaksi suunnittelematta. Vauvaakin suurempi yllätys oli voimakas pahoinvointi, joka jatkui läpi raskauden.

Hyvänä hetkenä jaksoi täyttää pyykkikoneen ja painaa pesuohjelman pyörimään. Kevään mittaan hyviä hetkiä alkoi kertyä. Voimat riittivät taas muuhunkin kuin makaamiseen.

Anneka, 26, pystyi nousemaan ylös olohuoneen sohvalta. Kun hän söi jotakin, ruoka jäi vatsaan. Erityisen hyvinä päivinä hän pani pyykit koneeseen ja lähti kävelylenkille kotikorttelin ympäri. Siinä vaiheessa Anneka odotti jo viimeisillään hänen ja puolisonsa ensimmäistä lasta.

Alusta asti odotusta oli varjostanut vakava raskauspahoinvointi, hyperemesis gravidarum, suomeksi hyperemeesi. Erilaiset kivut, kolotukset ja monet muut tuntemukset menivät ohi, mutta pahoinvointi vei huomion kokonaan ja pakotti Annekan kuukausiksi sairauslomalle.

Loppuraskaudesta vointi alkoi vihdoin kääntyä suunnilleen siedettäväksi. Viimeisten viikkojen aikana Anneka kirjoitti nettiin hakusanoja kuten alkuraskauden oireet tai keskiraskauden tuntemukset. Hän janosi tietoa siitä, kuinka odotus tavanomaisesti etenee.

– En ollut aiemmin saanut iloita siitä, että odotamme vauvaa. Siksi halusin ottaa menetystä takaisin, Anneka kertoo.

Seuraavana kesänä kotiin saisi saapua koiranpentu, Anneka ja puoliso ajattelivat, kun kantoivat muuttolaatikot sisään. Vantaalla sijaitseva erillistalo on heidän ensimmäinen yhteinen kotinsa. Molemmat halusivat lapsia, mutta vauvan aika olisi vasta myöhemmin. Sitten joskus tulevaisuudessa.

Toisin kävi. Uutisen ilmoitti työterveyslääkäri, joka soitti Annekalle rutiiniverikokeiden tuloksista.

Anneka, kuulehan, jotakin sellaista lääkäri sanoi. Hän kysyi, tiesikö Anneka olevansa raskaana.

– Totesin, ettei se ole mahdollista, sillä käytän ehkäisypillereitä. Mutta niin vain selvisi, että hän oli siellä, Anneka sanoo.

”Hän” viittaa nyt kahden viikon ikäiseen vauvaan, joka nukkuu äitinsä sylissä vaaleanpunainen neulemyssy päässä. Ruusun päivänä syntynyttä lasta kutsutaan Nupuksi.

Uutisten tuoma alkusokki vaihtui nopeasti varmuuden tunteeseen. Näin tämän pitikin mennä, Anneka ja puoliso totesivat yhteen ääneen, kun raskaustestitikku vahvisti tiedon vauvasta. Testiruutua katsellessa onnenkyyneleet valuivat molempien poskille.

Pian Anneka alkoi voida huonosti. Todella, todella huonosti.

Se oli ehkä vauvaakin suurempi yllätys. Ei äidillä tai muilla sukulaisilla tällaista ollut. Olo oli niin kehno, että töissäkin oli pakko oksentaa – joskus lähimpään paperiroskikseen.

Kun mieheni tuli töistä, ymmärsin, että olin viettänyt vessassa melkein koko päivän.

Pahimmillaan Anneka voi pahoin monia kertoja vuoron aikana. Myyntiedustajan työssä oloa oli toisinaan mahdotonta piilottaa muilta.

Eräänä aamuna Anneka jäi oksentamaan vessaan, kun hänen miehensä lähti töihin. Kun puoliso palasi kotiin, hän löysi edelleen pahoinvoivan Annekan samasta paikasta, vessan lattialta.

– Mieheni kysyi, enkö ollut liikkunut sieltä mihinkään. Vasta silloin ymmärsin, että olen tosiaan viettänyt vessassa melkein koko päivän.

Tuli hoppu sairaalaan. Siellä Anneka joutui ensi kerran tiputukseen. Kuivunut keho tarvitsisi nesteytystä tippaletkun kautta. Pian olo helpottaa, hoitajat lohduttivat. Tavanomainen raskauspahoinvointi päättyy usein, kun ensimmäinen kolmannes on ohi.

Annekalle niin ei käynyt. Pahoinvointi oli voimakasta, ja raskain vaihe kesti yli puoli vuotta. Saman ajan hän oli eri mittaisilla sairauslomilla.

– Siitä kiitos, että töissä ihmiset ovat olleet kovin ymmärtäväisiä, Anneka sanoo.

Pane viinirypäleitä pakastimeen ja imeskele niitä jäisinä. Murra hapankorpuista pieniä palasia ja syö ne voin kanssa. Näillä nikseillä olo voisi kuulemma helpottaa. Anneka pakasti rypäleet ja mursi korput. Puoliso kantoi kaupasta erimakuisia mehujäitä.

Mikään kikka ei tepsinyt. Riutunut keho oireili korkealla sykkeellä ja jatkuvalla päänsäryllä. Vesikään ei pysynyt sisällä. Ylös tulivat myös pahoinvointilääkkeet, pyöreät valkoiset tabletit, joilla Annekan vointia hoidettiin pitkin raskautta Naistenklinikalla. Lääkkeet olivat samoja, joilla helpotetaan syöpäpotilaiden oloa rankkojen hoitojen jälkeen.

Annekalle lääkkeet piti tiputtaa suoraan suoneen. Kun olo kotona kävi sietämättömäksi, Anneka lähti käymään sairaalassa tiputuksessa. Lääkkeet ja nesteytys eivät vieneet kuvotusta kokonaan mutta helpottivat jonkin verran. Letkuissa makaaminen oli henkisesti raskasta.

– Sairaalassa tuntui aina siltä, etten jaksa yhtään enempää. Toivoin vain, että olo loppuisi, senkin uhalla, ettei vauva enää kasvaisi sisälläni, Anneka sanoo hiljaisella äänellä.

Lääkkeet ja nesteytys eivät vieneet kuvotusta kokonaan mutta helpottivat jonkin verran. Letkuissa makaaminen oli henkisesti raskasta.

Etova olo ja vellova fiilis. Varmasti jokainen raskautta suunnitteleva nainen on varautunut lievään kuvotukseen. Vaikea, sairaalahoitoa vaativa pahoinvointi sen sijaan tulee usein täytenä yllätyksenä.

Annekakaan ei ollut kuullut hyperemeesistä. Ei, ennen kuin lääkäri kirjoitti termin omiin papereihin.

Hyperemeesistä on kyse silloin, kun pahoinvointi saa odottajan kehon kuivumaan ja painon laskemaan tietyn verran. Hyperemeesistä kärsii tiettävästi noin prosentti odottajista, Suomessa siis satoja äitejä joka vuosi. Pahoinvoinnin syytä ei tiedetä. Pahimmillaan elämä on jatkuvaa yökkäilyä läpi raskauden kuten Annekalla.

Toisinaan käsi hamuaa vieläkin oksennuspussia laukusta.

– Hyperemeesistä jäi herkistynyt oksennusrefleksi.

Annekasta olisi tärkeää, että hyperemeesistä puhuttaisiin nykyistä enemmän ja avoimemmin.

– Minusta koulussa pitäisi kertoa seksuaalivalistuksen yhteydessä, millaista raskaus voi pahimmillaan olla.

Kulunut sanonta kertoo, ettei raskaus ole sairaus. Ei niin, mutta jos oireet ovat vaikeat, olosta tulee kirjaimellisesti sairas, Anneka tietää. Silloin kaikki mahdollinen tieto aiheesta voi olla avuksi ja lisätä ymmärrystä omaa tilaa kohtaan.

Ruokakaupan kassajonossa Anneka haki joskus katseellaan paikkaa, johon voisi rynnätä oksentamaan.

– Toisilta potilailta olen kuullut samanlaisia kertomuksia.

Niinpä tieto sairaudesta voisi auttaa myös muita ymmärtämään paremmin potilaan tilannetta.

Mitä asioita lapsi oivalsi matkan aikana?

Aliisa tiesi odottaa, että Pariisi on suuri, mutta kaupungin eläväisyys yllätti silti. Hänestä oli kiinnostavaa katsella ihmis­vilinää ja nähdä, miten kansainvälinen ja monikulttuurinen kaupunki oli. Hän on myös huomannut, että maata pitkin matkustaessa tulee nähneeksi paljon enemmän kuin jos vain lentää paikasta toiseen.

Kahden mädin kakku

Voileipäkakku päivittyi juuri tälle vuosikymmenelle! Laita tarjolle avokadolla pehmitetty kahden mädin kakku.

 

Mitkä kokemukset olivat vanhemmalle tärkeimpiä?

Ihaninta oli tämän tästä havahtua huomaamaan, että oma tytär on huippua matkaseuraa: innostunut, utelias ja avoin uusille asioille. Hän jaksoi kävellä valittamatta ekstraa, kun välillä ajelimme julkisilla väärille pysäkeille. Pitkät junapäivät vaihtoineen sujuivat mutkattomasti, mikä lupaa hyvää uusille reissuille. Tänä keväänä suuntaammekin Aliisan ja puolisoni kanssa useamman välipysähdyksen kautta Etelä-Espanjaan ja takaisin.

Ennen matkaa saatan itse stressata, mutta kun on viimein liikkeellä, mieli on levollinen ja vapaa, eikä pienistä hankaluuksista jaksa napista.

Junassa ei ole koskaan tylsää, vaikken tekisi muuta kuin tuijottaisin ajatuksissani ikkunasta ulos.

Se tunne vahvistui taas, että minulle sopivat harvakseltaan tehdyt, mutta hitaat reissut. Pärjään hyvin ilman pikalentoja viikonloppulomille tai kaukomatkoja aurinkokohteisiin.

Lapseni jää kenties paitsi jostain, mitä muut ovat kokeneet, mutta vastaavasti saa jotain tilalle. Uskon, että laiva- ja junamatkailu odotteluineen ja vaihtoineen opettaa kärsivällisyyttä, neuvokkuutta ja etäisyyksien tajua. Ja kasvaahan hän todennäköisesti aikuiseksi maailmaan, jossa lentely ei nykymittakaavassa enää ole mahdollista.

Lumoava greippikakku

Sisältä pinkki kakku yllättää raikkaudellaan. Täytteenä on greippimehusta keitetty kiisseli, ja koristeeksi ripotellaan verigreipin kuoriraastetta.

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Teksti
Kuvat
Mikko Hannula