D-vitamiinia syödään enemmän kuin uudet ravitsemussuositukset sanovat. Hyvän terveyden kyselyyn vastanneista valtaosa ottaa purkista vähintään 20 mikrogrammaa päivässä, moni reippaasti enemmän.

Selvästi suurin osa Hyvän terveyden kyselyyn vastanneista käyttää D-vitamiinilisää enemmän kuin pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa sanotaan. Suosituin pillerin pitoisuus oli 20-40 mikrogrammaa. Sen verran kertoo käyttävänsä 46 prosenttia vastaajista.

Paljon on myös niitä, jotka uskovat saavuttavansa täyden hyödyn D-vitamiinista vasta, kun sitä ottaa vähintään 50 mikrogrammaa päivässä. Heitä oli vastaajissa 43 prosenttia.

Kyselyn perusteella tieto D-vitamiini hyödyistä on hyvin tiedossa. Vain 1 prosentti vastaajista ei ota lainkaan D-vitamiinilisää.

Tutkimukset vakuuttavat

Perusteluita valitsemalleen määrälle on liki yhtä monta kuin vastaajia. Ylivoimaisesti eniten D-vitamiinin syöjät kertovat kuitenkin lukeneensa runsaasti aiheeseen liittyvää tutkimusta ja valinneet sen pohjalta vitamiinilisän pitoisuuden.

"Olen lukenut aika paljon juttuja D-vitamiinin tärkeydestä ja koen asian läheiseksi myös itselleni", kertoi vastaaja, jonka mielipide tuntui olevan yleisemminkin vallalla.

Tutkimuksiin vetosivat sekä ne, jotka ottivat purkista ravitsemussuositusten mukaisen määrän että ne, jotka ylittivät suositukset. Myös pohjoismaisia suosituksia suurempiin yhdysvaltalaissuosituksiin ja EU:n turvallisen päiväsaannin rajoihin on tutustuttu.

”EU:n turvaraja on 100 mikrogrammaa. Kun otan 50 mikrogrammaa ja ruoasta tulee jonkin verran, niin olen järkeillyt että vielä ollaan turvallisilla vesillä”, eräs vastaaja perusteli päätöstään.

Suomen pimeä talvi on suurin syy sille, että ihmiset ylittävät suositusmäärät. Moni kertoi myös olevansa kesällä ilman ravintolisää mutta kaivavansa purkin esiin syksyllä. Viimeistään influenssakaudella moni tuplaa D-vitamiiniannoksensa.

Mittauksista lisävarmistusta

Osalle vastaajista oli suositeltu D-vitamiinimäärän kasvattamista luuntiheysmittauksen jälkeen. Myös D-vitamiinitason mittauksessa saatu lukema on saanut tarkistamaan pillerin pitoisuudet.

”Pari vuotta sitten olin todella väsynyt. Ainoa vika, joka löytyi, oli paljon viiterajojen alapuolella oleva D-vitamiiniarvo. Vitamiinilisäys auttoi ja olen koko ajan energinen”, eräs vastaaja kertoi.

D-vitamiinin lisäystä oli suositeltu myös Parkinsonin tautia sairastavalle ja aknen hoitoon.

Luomumaitotuotteiden käyttäjät tietävät, että heidän tarvitsee käyttää suosituksia enemmän D-vitamiinivalmisteita. Myös rankalla voimailu- tai liikuntaharrastuksella perusteltiin suuria D-vitamiinimääriä.

Lue lisää

Syötkö suositusten mukaan?

Näin suositellaan

  • D-vitamiinin saantisuositusta on nostettu 7,5:sta 10 mikrogrammaan. Yli 75-vuotiaille suositus on 20 mikrogrammaa.
  • D-vitamiinilisää tarvitsevat alle 18-vuotiaat ja yli 60-vuotiaat sekä ne, jotka eivät käytä vitaminoituja maitotuotteita.
  • D:tä saa vitaminoiduista maitotuotteista, luomumaitoihin sitä ei ole lisätty. Myös kala, sienet ja rasvalevitteet sisältävät runsaasti D-vitamiinia.
  • D-vitamiinitason voi tarkistaa verikokeella.
Vierailija

D-vitamiinin voimaan uskotaan

Suomalaisilla lapsilla esiintyy eniten maailmassa tyypin 1 diabetesta. Tauti yleistyi suuresti vuoden 1964 jälkeen, jolloin D-vitamiinin saantisuositus puolitettiin arkkiatri Arvo Ylpön suosittelemasta 100 mikrogrammasta päivää kohti. Saantisuositus puolitettiin uudelleen vuonna 1975 (25 µg:aan) ja taas uudelleen 1992 (10 µg:aan). Joka kerta lasten diabetes lisääntyi jyrkästi (katso kuva alla). Ravitsemustieteilijät, professori Christel Lamberg-Allardt etunenässä, ovat toitottaneet...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Luin amerikkalaistutkimuksen, jonka mukaan fruktoosi on epäterveellistä. Koe oli tehty makeutetuilla juomilla. Entä kaupassa myytävä hedelmäsokeri, jota käytän jälkiruoissa ja leivonnassa? En osta kaupasta herkkuja, limsoja enkä mehuja, sillä niissä on hurjasti piilosokeria. Jos jotain herkkua haluan, leivon itse. Tavakseni on tullut vähentää resepteissä sokeria. Kokonaan ilman makeaa ei pysty tässä elämässä olemaan. Olen huomannut, että fruktoosi on niin makeaa, että sitä riittää pienikin määrä. Voiko fruktoosi olla haitallista silloinkin, kun sitä käyttää näin?

Fruktoosin eli hedelmäsokerin runsaan saannin on todettu vaikuttavan epäedullisesti  maksan aineenvaihduntaan. Kuten kysyjä tuo esille, makeutetut juomat ovat tässä suhteessa ne elintarvikkeet, joihin on syytä kiinnittää huomiota.

Yhdysvalloissa käytetään juomien makeuttamisessa runsasfruktoosis ta maissisiirappia. Tämä on ongelmallista, sillä juomien käyttö voi olla runsasta, jolloin fruktoosin saanti nousee hyvin suureksi. Vastaavia määriä fruktoosia on vaikea saada muualta.

Hedelmiä ja marjoja ei fruktoosin vuoksi tarvitse välttää. Niiden terveysvaikutukset on vakuuttavasti dokumentoitu osana terveyttä edistävää ruokavaliota. Mehuista on juomasuosituksen mukaan syytä suosia täysmehuja ja niitäkin korkeintaan lasillinen päivässä aterian yhteydessä.

Kysyjän sokerin saanti vaikuttaa olevan maltillista, joten nykyisiä sokerinkäyttötottumuksia voi hyvin jatkaa. Kysyjän havainto siitä, että hedelmäsokeri on tavallista sokeria makeampaa, pitää paikkansa, joten sitä tarvitaan saman makeuden saavuttamiseksi tavallista sokeria vähemmän.
 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Vierailija

Onko fruktoosi pahaa sokeria?

Ainoastaan hiilihydraattien kokonaismäärällä on merkitystä, koska niistä yksikään gramma ei mihinkään häviä. Se, että muuttuuko se hiilihydraatti (ns. hitaat ja nopeat) tunnin päästä glukoosiksi vai 3 tunnin päästä ei ole mitään merkitystä, vaikka näin meille on valehdeltu jo iät ja ajat mm. virallisen tahon puolelta. Tavan kansa kuluttaa hyvin vähän hiilihydraatteja päivässä ( alle 150 grammaa) ja näinollen loppu muuttuu rasvaksi elimistöön ja lopulta rasvoittaa myös maksan. Näin ihminen lihoo...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Suu kaipaa makeaa, mutta onko se viisaampaa nauttia vanhana kunnon sokerina vai uusina makeutusaineina?

Jokainen on varmasti törmännyt kaupan hyllyllä herkulliselta näyttävään tuotteeseen, jonka kyljessä komeilee teksti “sokeriton”.  Millä nämä tuotteet makeutetaan ja onko makeutusaineiden käytöllä samanlaisia terveyshaittoja kuin sokerilla? Kokosimme keskeisiä faktoja makeutusaineiden ja sokerin eroista.

Millä aineilla sokeri korvataan “sokerittomissa” tuotteissa?

Yleisimpiä elintarvikkeissa käytettyjä keinotekoisia makeutusaineita ovat aspartaami, asesulfaami-K, sakariini ja syklamaatti. Lisäksi makeuttamiseen käytetään luonnollisia sokerialkoholeja, kuten ksylitolia.

Sisältävätkö makeutusaineet vähemmän kaloreita kuin sokeri?

Useat makeutusaineet sisältävät hyvin vähän, jos lainkaan kaloreita. Kalorimäärä pysyy alhaisena myös siksi, että makeutusainetta tarvitaan usein pienempi määrä saman makeuden saavuttamiseksi. Esimerkiksi aspartaami on 200 kertaa makeampaa kuin sokeri, jolloin sen käyttömäärä voidaan pitää hyvin pienenä.

Kumpi on parempi hampaille, sokeri vai makeutusaineet?

Sokeri aiheuttaa happohyökkäyksen ja aiheuttaa näin reikiintymistä. Useimmilla makeutusaineilla ei ole tällaista vaikutusta. Hampaille harmittomia ovat esimerkiksi aspartaami ja asesulfaami K. Makeutuksessa käytetyistä sokerialkoholeista ksylitoli jopa edistää hampaiden terveyttä, sillä se estää reikiintymistä. Sen makeutus teho on yhtä suuri kuin sokerin ja sitä käytetäänkin usein purukumien ja pastillien makeuttamiseen.

 

Onko makeutusaineiden käyttö turvallista?

Makeutusaineiden kaikkia pitkäaikaisvaikutuksia ei vielä tiedetä, mutta nykytietämyksen valossa niiden kohtuullinen käyttö on turvallista. Makeutusaineiden runsaalla käytöllä on kuitenkin todettu olevan samoja terveyshaittoja kuin sokerilla. Niiden säännöllinen runsas käyttö kasvattaa riskiä sydän- ja verisuonisairauksiin, sekä aikuisiän diabetekseen.

Kaikille makeutusaineille ei ole asetettu päivittäistä saantisuositusta, mutta esimerkiksi aspartaamin enimmäissuositus vuorokaudessa on 40 mg painokiloa kohti. Esimerkiksi 70-kiloisella henkilöllä määrä täyttyy neljästä litrasta virvoitusjuomia.

 

Kirjoittaja opiskelevat Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa terveystieteiden kandidaatti- ja maisteriohjelmassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Terveystieteet, liikuntatieteellinen tiedekunta