Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Eläkkeellä oleva äitini kävi D-vitamiinimittauksessa ja arvot olivat hyvät. Lääkäri sanoi, ettei tarvitse syödä D-vitamiinilisää! Eikö vanhoja suositella syömään D-vitamiinia vuoden ympäri? Äidilläni on nivelrikko, hän tupakoi eikä käytä maitotuotteita muuta kun pari siivua juustoa päivittäin. Rasvaista kalaa hän kyllä syö joka viikko.

Käyn vastauksessani ensiksi läpi D-vitamiinin saantisuosituksen ja D-vitamiinivalmisteen käyttösuosituksen, sillä asiasta näyttää olevan varsin paljon epätietoisuutta. Suositukset löytyvät Valtion ravitsemusneuvottelukunnan internet-sivuilta.

D-vitamiinin saantisuositus on 10 mikrogrammaa päivässä alle 75-vuotiaille ja 20 mikrogrammaa päivässä 75 vuotta täyttäneille. D-vitamiinin riittävän saannin turvaamiseksi D-vitamiinivalmisteen käyttöä suositellaan ympäri vuoden alle 18-vuotiaille, 75 vuotta täyttäneille, raskaana oleville ja imettäville.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Muille (siis 18–74-vuotiaille, jotka eivät ole raskaana tai imetä) valmisteen käyttöä suositellaan, mikäli ruokavaliosta ei saa riittävästi D-vitamiinia. Toisaalta jos ruokavaliossa on runsaasti D-vitamiinia, voi terveydenhuollon ammattilainen katsoa aiheelliseksi ohjeistaa olla toistaiseksi käyttämättä D-vitamiinivalmistetta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

75 vuotta täyttäneille suositellaan D-vitamiinia valmisteesta 10 tai 20 mikrogrammaa päivässä ruokavalion D-vitamiinipitoisuudesta riippuen. Syy sille, miksi 75 vuotta täyttäneille suositellaan rutiinisti valmisteen käyttöä, mutta nuoremmille aikuisille ei, johtuu siitä, että ikääntyneen iholla D-vitamiinia muodostuu auringon valon vaikutuksesta vähemmän kuin nuoremman iholla. 75-vuotiaat ovat siis riippuvaisempia ravinnosta saadusta D-vitamiinista.

D-vitamiinin saanti on Suomessa uusimpien tutkimusten mukaan keskimäärin hyvällä tasolla. 60 vuotta täyttäneet saavat ruokavaliostaan keskimäärin jopa enemmän D-vitamiinia kuin nuoremmat. D-vitamiinin lähteitä ovat vitaminoidut maitovalmisteet ja margariinit. Lisäksi hyvä D-vitamiinin lähde on kala. Kuriositeettina mainittakoon, että myös suppilovahvero ja kantarelli ovat hyviä D-vitamiinin lähteitä.

Maidossa ja piimässä on D-vitamiinia 1–2 mikrogrammaa 100 grammassa. Useissa muissakin nestemäisissä maitovalmisteissa on lisättyä D-vitamiinia. Markkinoilla on myös joitakin juustoja, joihin on lisätty D-vitamiinia. Tieto vitaminoinnista löytyy myyntipakkauksesta. Luomumaitoa ei D-vitaminoida. Tutuimmissa margariinimerkeissä on D-vitamiinia 20 mikrogrammaa 100 grammassa, mutta joissakin margariineissa D-vitamiinia on vain 7-5 mikrogrammaa 100 grammassa. Voin ja kasviöljyn seoksissa on yleensä vähemmän D-vitamiinia kuin tavallisimmissa margariineissa, joissakin ei lainkaan.

Jos juo päivässä 5–6 dl D-vitaminoitua maitoa, saa vähintään 5–6 mikrogrammaa D-vitamiinia. Viidestä teelusikallisesta runsaammin D-vitaminoitua margariinia saa 5 mikrogramma D-vitamiinia. Jo näillä määrillä alle 75-vuotias saa siis päivän D-vitamiinisuosituksen – 10 mikrogrammaa – täyteen.

Kalan D-vitamiinipitoisuus riippuu kalalajista, mutta ei sen rasvapitoisuudesta. Esimerkiksi 100 gramman annoksessa kirjolohi­fileetä on 8 mikrogrammaa D-vitamiinia ja samassa määrässä kuhafileetä 25 mikrogrammaa. Eri ruoka-aineiden D-vitamiinipitoisuuksia voi tarkastella ravintosisältötietokanta Finelissä.

D-vitamiinivalmistetta ei kannata 18–74-vuotiaan käyttää, jos ruokavaliosta saa riittävästi D-vitamiinia, sillä rasvaliukoisena vitamiinina se kertyy elimistöön. Liiallinen saanti ei ole minkään ravintoaineen kohdalla pitkän päälle eduksi. Jos sen sijaan ruokavalio on puutteellinen, suositeltava valmisteen määrä on 10 mikrogrammaa päivässä. Suositeltava D-vitamiinivalmisteen määrä on sama 10 mikrogrammaa raskaana oleville, imettäville ja alle 2-vuotiaille. 2–18-vuotiaille suositeltava valmisteen vahvuus on 7,5 mikrogrammaa päivässä. Muista ikäryhmistä poiketen 18–74-vuotiaille valmisteen käyttöä suositellaan vain talvikuukausina. Kesäkuukausina valmistetta ei suosituksen mukaan tähän ikäryhmään kuuluvien tarvitse käyttää.

Äitinne ruokavalio vaikuttaa puutteelliselta D-vitamiinin saannin suhteen. Kysymyksen perusteella hänen tulisi ottaa D-vitamiinivalmiste käyttöön – 10 mikrogrammaa päivässä, mikäli hän on alle 75-vuotias, ja 20 mikrogrammaa, mikäli hän on täyttänyt 75 vuotta. Jos D-vitamiinimääritys on tehty kesäaikaan, voi tulos olla hyvä, vaikka ruokavalio olisikin D-vitamiinin osalta puutteellinen. Syksyn tullessa D-vitamiinipitoisuus kuitenkin nopeasti pienenee, jos saanti ei ole riittävää. Kysymyksen perusteella vaikuttaa myös siltä, että äitinne kalsiumin saanti on puutteellista. Mikäli paikkakunnallanne on ravitsemusterapeutti, voisitte kehottaa äitiänne hakeutumaan terveys­keskuslääkärin lähetteellä ravitsemusterapeutin vastaanotolle, jossa ravintoaineiden saanti voidaan arvioida ja miettiä lisien tarve.

Muistutan vielä lopuksi, että ravitsemussuositukset on laadittu terveille, kohtalaisesti liikkuville ihmisille. Tiettyjen sairauksien ja lääkehoitojen yhteydessä esimerkiksi luuston aineenvaihdunta on erityisellä koetuksella ja siksi tällaisissa tilanteissa (mm. osteoporoosi, kortisonihoito) D-vitamiinia tulee saada ravitsemussuosituksia suurempia määriä. Lääkäri antaa ohjeet tällaisissa tilanteissa.
 

 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian apulaisprofessori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

 

Marketta

Miksi aina kysytään Ursulalta?

Virallisia suosituksia korkeampia D-vitamiinitasoja puoltavia tutkimuksia tulee jatkuvasti, viikoittain. Ravitsemusneuvottelukunnan matalat (10µg/päivä) D-vitamiinisuositukset näyttävät yhä fossiilisemmilta. Ne riittävät vastasyntyneelle sekä kissoille sekä pienille koirille.
D-vitamiinia tarvitaan 50–100 µg päivässä tason 100 nmol/l ylläpitämiseksi. Pienikokoisille, lapsille ja hoikille riittää yleensä pienempi annos; suurikokoiset ja lihavat tarvitsevat yleensä isomman annoksen. 
 

D-vitamiinin lähde ihmiselle on aurinko. Olemme lähtöisin päiväntasaajalta, jossa tämä on mahdollista läpi vuoden. Suomessa auringonvaloa on riittävästi D-vitamiinin valmistukseen vain huhti-toukokuun vaihteesta elokuun loppuun eli kun UVB-indeksi on vähintään 3, kello 10-16 välisenä aikana, vähintään kädet ja jalat paljaina 30 minuuttia päivittäin. Joskus lähes koko kesä on niin pilvinen, kylmä tai sateinen, että pelkästään auringosta on vaikea saada riittävästi D-vitamiinia. Talvella UVB-indeksi on nolla. 

Tummaihoiset maahanmuuttajat kärsivät D-vitamiinin puutteesta. Tutkimuksissa heidän D-vitamiinitasonsa on ollut selvästi suomalaisia alhaisempi. Maahanmuuttajien tumma ihonväri ja/tai peittävä vaatetus estää D-vitamiinin muodostumisen suomen kesäauringossa, joten heidän pitäisi syödä kesälläkin D-vitamiinia lisäravinteena riittävästi.

Ruuan merkitys D-vitamiinin lähteenä on vähäinen. Suomalainen saa hyvästäkin ruokavaliosta, runsaasti kalaa ja suositusten määrän D-vitaminoituja maitotaloustuotteita tai teollisia rasvoja alle 10µg D-vitamiinia päivää kohti. Suomessa syödään pääosin kasvatettua kalaa, jossa ei ole D-vitamiinia, johtuen kalan rehusta, joka ei sisällä D-vitamiinia. Suomessa kaksikolmasosaa syötävästä kalasta on kasvatettua Norjan lohta tai Suomalaista kirjolohta. Kasvatettujen kalojen D-vitamiinipitoisuudet ovat vain neljäsosa villiin kalaan verrattuna eli n. 2µg / 100 grammaa kalaa ja pannussa paistettuna tästä määrästä häviää vielä noin puolet eli jäljelle jää 1µg / 100 grammaa kalaa. Toiseksi eniten syödään pakasteseitä, jossa D-vitamiinia on 1µg / 100 grammaa kalaa. Myös suurin osa siiasta on kasvatettua, jossa on D-vitamiinia n. 5µg / 100 grammaa kalaa. Villin kalan lajien välillä vaihtelua esiintyy paljon, keskiarvon ollessa n.8µg / 100 grammaa kalaa. 

D-vitamiinia pitää syödä niin paljon, jotta veren D-vitamiinipitoisuus nousee luonnolliselle (kesäauringon nostamalle) tasolle, joka on keskimäärin 100-150 nmol/l. Lukuisten tutkimusten valossa tämä tarkoittaa vähintään 50µg D-vitamiinia päivässä. Yleensä 100µg ja jopa enemmänkin, jos on isokokoinen ihminen. Ylipainoisilla on tutkimuksissa usein keskimäärin hiukan alhaisempi D-vitamiinipitoisuus veressä kuin normaalipainoisilla, ja pitoisuus nousee D-vitamiinilisää otettaessa heikommin kuin normaalipainoisilla.

D-vitamiinin puutos on osallisena yli 70:een syöpätyyppiin ja lukuisiin eri sairauksiin (mm. I- ja II-tyypin diabetes, luuston- ja lihasten heikkous, hengitystieinfektiot, MS-tauti, neurologiset sairaudet, psyykkiset sairaudet, verenpainetauti,reumataudit jne...), jotka Suomessa ovat erittäin yleisiä verrattuna päiväntasaajalla asuviin ihmisiin. Pelkästään luuston, hampaiden, nivelten ja lihasten hyvinvoinnin kannalta suositeltava veren D-vitamiinipitoisuus on 80 nmol/l ja kokonaisterveyden kannalta 100-150 nmol/l. 

Meillä virallinen taho (THL, VRN, viralliset ravitsemusprofessorit, viralliset ravitsemusterapeutit jne...) jatkuvasti mediassa toistavat iänikuista mantraansa 10µg / vrk annoksesta, jota ei saa ylittää. Se on epäeettistä ja väärää. Sama jos hoitaisi päänsärkyä jalkarasvalla. Ainoastaan vastasyntyneet saavuttavat tällä annoksella veren D-vitamiinipitoisuuden 50 nmol/l, jonka tiedetään estävän riisitaudin. Muilla veren D-vitamiinipitoisuus jää selvästi alle 50 nmol/l, joka heikentää kokonaisterveyttä.

Nykypäivän lääkärin pitäisi ymmärtää, että veren D-vitamiinipitoisuuden määritys kuuluu tärkeänä osana potilaan hoitoon ja sairauksien diagnosointiin, siinä missä muutkin ravitsemukselliset puutteet.

Eli jos ette syö D-vitamiinilisää, aloittakaa nyt! 

Kannattaa seurata D-vitamiiniasioita esim. Lääkäri Matti Tolosen sivuilta, jonka sivut päivittyvät säännöllisesti uusimmasta tutkimustiedosta.

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=247
 

Sisältö jatkuu mainoksen alla