Punainen liha puhuttaa ja yleensä sävy on negatiivinen. Onko lihassa mitään hyvää?
Suositusten mukaan lihaa ja lihavalmisteita ei pitäisi käyttää viikossa puolta kiloa enempää. Määrä on laskettu kypsän lihan painosta. Tuoreen FinRavinto-tutkimuksen mukaan puoli kiloa ylittyy 79 prosentilla miehistä ja 26 prosentilla naisista. Lihansyönnin vaaroista varoittelu ei siis ainakaan vielä ole vaikuttanut varsinkaan miesten ruokavalintoihin.
Saako lihasta luopuva jotain terveydellistä lisähyötyä suositellussa määrässä pysyttelevään verrattuna?
–Mikään yksittäinen ruoka ei pelasta tai tuhoa ruokavaliota. Kokonaisuus ratkaisee aina, ravitsemusterapianprofessori Ursula Schwab.
Broilerin, kalkkunan, kalan ja kasviproteiinin lähteiden tiedetään edistävän terveyttä. Aterian terveellisyys riippuu kuitenkin siitä, mitä muuta lautasella on. Kaikkia proteiinin lähteitä voi uittaa kermassa tai kookosmaidossa tai käristää liikaa.
–Punainen lihakin on ravitsemuksellisesti ihan hyvää ruokaa, kunhan sen valmistaa terveellisellä tavalla ja käyttää välillä muitakin proteiininlähteitä.
Toisaalta monet jättävät punaisen lihan eettisistä syistä. Silloin eivät kiinnosta lihan ravitsemukselliset ominaisuudet, vaan tuotannon hiilijalanjälki tai eläinten oikeudet. Laajaan tutkimustietoon perustuvien ravitsemussuositusten mukaan lihaa voisi kuitenkin syödä viikossa useammalla aterialla – kuten kalaakin.
–Ravitsemuksessa pitää aina muistaa kohtuus, niin myös lihan syömisessä. Kyse ei ole sen ihmeellisemmästä asiasta, toteaa
Rautaa, proteiiniaja vitamiineja
Punaiseksi lihaksi lasketaan naudan, porsaan ja lampaan liha. Ne kaikki sisältävät raudan hyvin imeytyvää muotoa, hemirautaa. Kasvikset sisältävät rautaa nekin mutta huonommin imeytyvässä muodossa eli nonhemi-rautana.
Lihasta saa myös hyvälaatuista proteiinia, huomattavan määrän vitamiineja sekä kivennäis- ja hivenaineita. Punaisen lihan ravitsemukselliset ongelmat liittyvätkin itse lihaa enemmän siihen, missä muodossa sen syö ja miten sen valmistaa. Lihavalmisteisiin, kuten makkaroihin ja leikkeleisiin, lisätään suolaa ja ne ovat usein rasvaisia.
–Punaisen lihan rasva ei ole terveyden kannalta riittävän pehmeää. Siksi liha kannattaisi syödä vähärasvaisena, Schwab neuvoo.
Myös liika käristäminen synnyttää terveydelle haitallisia ja syöpää edistäviä karsinogeeneja. Niitä syntyy jo ennen kuin lihan pinta mustuu. Esimerkiksi pihviä olisi hyvä vain käyttää kuumalla pannulla ja kypsentää loppuun uunissa.
Lihan vaikutuksia vaikea tutkia
Syöpäjärjestöt alkoivat jo kymmenen vuotta sitten suositella punaisen lihansyömisen rajoittamista puoleen kiloon viikossa, söipä lihan fileenä tai lihavalmisteina. Tutkimukset osoittivat jo silloin runsaan lihansyönnin nostavan riskiä sairastua suolistosyöpiin.
Ravitsemussuositukset perustuvat laajaan tutkimusnäyttöön, ja väestötasolla tiedetään, että suuret määrät lihaa ja lihavalmisteita altistavat terveysongelmille. Näin laajoissa tutkimuksissa ei kuitenkaan voida keskittyä ainoastaan lihan syömisen seurauksiin, vaan muutkin elintavat vaikuttavat tuloksiin.
–Tutkimusten mukaan paljon lihaa syövät todennäköisemmin myös tupakoivat, liikkuvat vähemmän ja syövät niukemmin kasviksia verrattuna vähän lihaa syöviin, Schwab kuvailee.
Niinpä vaikka tutkimusaineiston perusteella voidaan sanoa, että runsas punaisen lihan syöminen on yhteydessä suolistosyöpään, ei kuitenkaan voida väittää, että se suoranaisesti aiheuttaisi sitä.
–Tieteessä viimeinen sana on yleensä pitkillä kontrolloiduilla tutkimuksilla, joihin tutkittavat valitaan satunnaisesti. Lihan syömisestä sellaisia ei voida enää tehdä. Olisi epäeettistä pyytää ketään syömään runsaasti lihaa vuosien ajan, koska se nykytietämyksen mukaan on haitallista.
Tutkimusnäyttöä liiallisen lihansyömisen haitallisuudesta on saatu paitsi väestötason tutkimuksista myös lyhytaikaisista tutkimuksista.
–On esimerkiksi havaittu, että kahdeksan viikon runsaasti lihaa sisältäneen ruokavalion jälkeen ulosteessa on enemmän aineenvaihduntatuotteita, joiden tiedetään edistävän suolistosyöpiä, Schwab toteaa.
Asiantuntija: Ursula Schwab, ravitsemusterapian professori, Itä-Suomen yliopisto.
