Terveellinenkään ruokavalio ei aina takaa tarvittavia vitamiineja ja hivenaineita. Saatat tarvita jotakin lisää.
Joitakin vitamiineista ja hivenaineista on hankala hankkia tavallisten ruokavalioiden puitteissa. Esimerkiksi D-vitamiinia tärkeintä muotoa eli D3-vitamiinia on elintarvikkeista paljon vain kalassa: erityisesti kuha, siika, silakka, lohi ja muikku sisältävät sitä. Ruokaa huomattavasti rikkaampi D3-vitamiinilähde on taivaalla eli aurinko. Mikäli ulkoilu auringonvalossa jää vähälle, kasvaa riski D-vitamiinin puutokselle.
Jos punaisen lihan syönti on niukkaa, saattaa tulla puutosta B12-vitamiinista ja raudasta. Varsinkin vegaani, joka ei nauti B12-vitamiinilisää, sairastuu erittäin todennäköisesti puutostautiin. Myös iäkkäämmillä ihmisillä tavataan B12-vitamiinin imeytymishäiriötä atrofisen gastriitin eli hapottoman vatsan seurauksena.
Näitä tarvitset ehkä lisää
D-vitamiinia
Auringonvalon vähyyden vuoksi suomalaisia vaanii D-vitamiinin puutos. Silti vitamiinilisää suositellaan ympäri vuoden vain, jos on alle 18-vuotias (7,5–10 μg), yli 75-vuotias (20 μg), raskaana tai imettää (10 μg). Muille suositellaan pillerinä 10 μg D-vitamiinia talviaikaan, jos ei käytä päivittäin vitaminoituja maitovalmisteita, rasvalevitteitä ja kalaa.
Jodia
THL:n selvityksen mukaan suomalaisilla ilmenee lievää puutosta jodista. Kyseessä on tärkeä polttoaine eritoten kilpirauhaselle. Asiantuntijat suosittelevat valitsemaan jodia sisältävää suolalaatuja sekä muita jodipitoisia elintarvikkeita, kuten nestemäisiä maitovalmisteita, kovia juustoja, kalaa ja kananmunaa.
Folaattia
Suomalaisilla ilmenee vajausta folaatista eli B₉-vitamiinista, jonka synteettinen, apteekissa myytävä muoto on foolihappo. Folaattia on erityisen paljon kasviksissa, marjoissa ja hedelmissä. Asiantuntijoiden mukaan folaatin puutos paljastaa ruokavaliomme suurimman haasteen: kasviksia saisimme kuluttaa lähes kaksinkertaisesti.
Folaatin tarve korostuu varsinkin raskauden ja imetyksen aikana, sen vuoksi raskautta suunnitteleville suositellaan foolihappolisää (0,4 milligrammaa).
Asiantuntija: ravitsemustieteen dosentti Paula Hakala
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
