Rakennekynnet, ripsienpidennykset tai kestopigmentoinnit otetaan, jotta oltaisiin kauniimpia. Pienikin kauneusremontti voi kuitenkin aiheuttaa isoja ongelmia, jopa allergiaa.

Moni laitattaa esimerkiksi kestopigmentoinnin, rakennekynnet tai ripsienpidennykset näyttääkseen paremmalta ja päästäkseen helpommalla arjessa. Harva kuitenkaan tulee ajatelleeksi, että kauneuden varaosat ovat myös riski.

Esimerkiksi akrylaatit eli muovit, joita rakennekynsien massassa ja liimoissa käytetään, voivat pitkään käytettyinä aiheuttaa voimakkaita iho- ja limakalvo-
oireita.  Materiaalien ja niiden käsittelyn heikko hygieniataso voi myös lisätä oireita.

Ripsien kiinnityksessä ja rakennekynsien massassa käytetty akrylaatti on erittäin voimakas ärsyke niin iholle kuin hengitysteille. Akrylaatti voi aiheuttaa laaja-alaisia ihottumaoireita, jopa omien kynsien tai ripsien irtoamisen.

Suurimmat haitat rakennekynsistä tulevat kynsien tekijöille, mutta kynsien ottajakaan ei ole turvassa. Esimerkiksi atopiasta kärsivän ei tulisi edes harkita rakennekynsiä.

— Atooppisesta ihosta puuttuu rasvavaippa, jonka tehtävänä on estää kemikaalien imeytyminen ihoon. Atoopikot voivat saada rakennekynsistä voimakkaita ärsytysoireita, kuten käsi-ihottumaa, joka alkaa lievänä mutta
pahenee niin, että lopulta kädet ovat aivan auki, kertoo kosmetiikka-asiantuntija Päivi Kousa.

Ensimmäisellä kerralla iho ei välttämättä vielä reagoi, mutta oireita voi tulla, jos tekee rakennekynsiä työkseen tai käyttää niitä jatkuvasti.

— Irtoripset ja rakennekynnet kannattaa poistattaa heti, jos ne aiheuttavat kutinaa tai muita oireita. Lääkärissä käynti on paikallaan, jos oireet ovat voimakkaat, allergianeuvoja, koulutuspäällikkö Anne Vuorenmaa Allergia- ja astmaliitosta ohjeistaa.

Hänen mukaansa akrylaatti on niin voimakasta, että se läpäisee nopeasti tavallisen kertakäyttökäsineen. Siksi ei ole yllätys, jos se aiheuttaa varsinkin herkälle iholle voimakkaitakin allergiaoireita.

Kynsitaitureita yskittää

Päivi Kousan mukaan on myös yleistä, että kynsien tekijöillä on kroonista yskää, toistuvia poskiontelo- ja keuhkoputkentulehduksia ja jopa astmaa, jotka johtuvat usein akrylaatti- ja liuotinainealtistuksesta. Akrylaatin voimakas tuoksu voi myös aiheuttaa kiinnitysvaiheessa oireita astmaatikoille ja tuoksuyliherkille.

Rakennekynsiä ei pidä laitatuttaa silloin, jos oma vastustuskyky on heikentynyt esimerkiksi vakavan sairauden, kuten syövän, vuoksi. Tämä siksi, että kynsien laittoon liittyy aina tulehdusriski. Jos kynsi tehdään huonosti ja kiinnitysvaiheessa rakennekynnen ja oman kynnen väliin jää ilmaa tai bakteereita, kynsivalli tai kynnen reunaosat voivat tulehtua. Se on vaarallista, jos elimistön oma puolustuskyky on olematon.

Esimerkiksi hoito- ja elintarvikealalla rakennekynnet eivät ole sallittuja puhtaussyistä. Pitkien kynsien alle kerääntyy helpommin likaa, ja ne ovat hankalat puhdistaa.

Allergia- ja astmaliitto painottaa, että rakennekynnet eivät ole keino peittää huonokuntoisia kynsiä. Omien käsien iho tai kynnet saattavat rakennekynsien myötä mennä entistä huonompaan kuntoon.

Tuuhennus voikin harventaa

Ripsienpidennyksistä haaveilevia Päivi Kousa kehottaa varovaisuuteen etenkin, jos silmät ovat herkät. Lisäkeripset näet kiinnitetään omien ripsien tyveen yksitellen voimakkaalla liimalla, joka voi aiheuttaa allergisia reaktioita.

— Liima on pyritty allergiatestaamaan, mutta etukäteen ei voi tietää, saako siitä oireita, kuten kutinaa, turvotusta tai punoitusta.

Myös ripsissä käytetty materiaali tai sen hygieenisyys voivat aiheuttaa iho-oireita.

— Tietoomme on tullut, että ripsienpidennyksissä on käytetty epäpuhtaita eläinperäisiä materiaaleja, lisää viestintäpalvelujen johtaja Niki Alanko Allergia- ja astmaliitosta.

Ripsilisäkkeisiin myös kertyy likaa tavallista herkemmin, mikä saattaa altistaa silmätulehduksille. Vaarana on myös ripsien kasvun heikentyminen.

— Joillakin meistä on niin heikot ripset, että kun niihin tulee lisäpainoa, ripsen oma kiinnitys alkaa antaa periksi ja ripsi katkeaa. Muutamien pidennysten jälkeen voi käydä niin, että samaan kohtaan ei enää kasva ripseä, Kousa sanoo.

— On myös tapauksia, joissa omat ripset häiriintyvät niin, että ne tippuvat kokonaan pois joksikin aikaa. Kun ne lopulta kasvavat takaisin, ne ovat harventuneet huomattavasti.

Siedätkö kestoväriä?

Kulmakarvojen sekä huulten- ja silmienrajauksissa käytettävät kestopigmentointi
väritkään eivät ole harmittomia. Jos on hyvin hajuste- tai säilöntäaineyliherkkä, voi saada pigmentointiaineista ihoreaktioita, kuten kutinaa ja punoitusta.

— Jos on metalliallergiaa, esimerkiksi nikkeli- tai kobolttiallergia, en suosittelisi kestopigmentointia, sillä metalleille allergiset reagoivat usein myös pigmentointiväriaineisiin, Kousa neuvoo.

Sietokykynsä väriaineille voi testata etukäteen. Ota korvan taakse tai muuhun huomaamattomaan paikkaan pieni pigmentointi ja odota kuukausi, reagoiko iho. Jos ei, pigmentointi on turvallista ottaa. Tällöinkin kannattaa kuitenkin varmistua jo etukäteen siitä, minkälaisen lopputuloksen haluaa.

— Kestopigmentointien, kuten muunkin kauneudenhoidon, tarkoituksena on helpottaa elämää. Mutta jos jokin menee pieleen, lopullinen vastuu on käytännössä aina kuluttajalla, Kousa muistuttaa.

Lue lisää Allergiaa kosmetiikkapurkista

Allergia- ja astmaliitto on huolissaan siitä, että rakennekynsiä ja ripsienpidennyksiä tehdään ilman kattavaa koulutusta ja ilman kunnollista tietoa tuotteista ja niiden herkistävyyksistä.

- Jos joka tapauksessa päätät ottaa rakennekynnet tai ripsienpidennykset, tee hieman taustatyötä. Tutki palvelujen tarjoajia ja arvioi, onko liikkeessä hyvä hygieniataso ja korkea ammattitaito. Tuotteita on saatavilla myös vähittäiskaupassa, mutta ilman ammattitaitoa en suosittelisi tekemään ripsiä tai kynsiä itse, Anne Vuorenmaa Allergia- ja astmaliitosta toteaa.

Kosmetiikkaneuvoja Merike Laine Helsingin Allergia- ja astmayhdistyksestä vahvistaa, että yhdistyksen kosmetiikkaneuvontaan tulee säännöllisesti kysymyksiä ripsienpidennyksistä ja rakennekynsistä. Helsingin yhdistyksen kosmetiikkaneuvonta palvelee valtakunnallisesti kosmetiikkaan liittyvissä kysymyksissä.

Allergia- ja Astmaliiton allergianeuvonta
p. 0600 14419. Ma, ti, ke klo 9-13, to klo 13-17. Hinta 0,87 e/min + pvm.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Kun verensokeri on pysyvästi koholla, olet sairastunut tyypin 2 diabetekseen. Mikä siihen johtaa, miten sitä voi välttää?

Millaisia ovat alkavan tyypin 2 diabeteksen oireet?

Erityisesti syömisen jälkeen saattaa vähän väsyttää ja raukaista. Suu tuntuu kuivalta ja janottaa, voi ilmetä keskittymisvaikeuksia ja levottomuutta, näön sumentumista sekä jalkojen puutumista ja pistelyä.

Kun verenkierrossa on paljon ylimääräistä glukoosia, sitä alkaa erittyä myös virtsaan, jolloin virtsaamistarve voimistuu.

Aiemmin puhuttiin vanhuustyypin diabeteksesta, mutta termi on vanhentunut, sillä osa sairastuneista on nuoria. Yhdysvalloissa ja Englannissa sairastuneiden joukossa on myös lapsia ja teiniikäisiä.

Onko löytynyt uusia tekijöitä, jotka vaikuttavat sairastumiseen?

Diabeteksen puhkeamisessa on vielä paljon tuntematonta, mutta ylipainon, vähäisen liikkumisen ja perintötekijöiden lisäksi yksi vähemmän tunnettu riskitekijä on pitkään jatkunut univaje. Jo yksi huonosti nukuttu yö voi pistää verensokeritasot hetkeksi hyrskyn myrskyn. Unen puute kääntää hormonitoiminnan sellaiseksi, että ruokahalu voimistuu, kylläisyyden tunne vähenee ja insuliinin toimintaa heikkenee.

Myös ympäristömyrkyt, kuten raskasmetallit ja torjunta-aineet muuttavat hormonien ja geenien toimintaa. Ympäristömyrkkyjä on esimerkiksi elintarvikkeiden pakkausmateriaaleissa, hygieniatuotteissa, muoveissa ja kaloissa.

Voiko sairastaa tietämättään?

Voi, jopa vuosia tai vuosikymmeniä, sillä tyypin 2 diabetes on usein petollisen vähäoireinen tai oireeton.

Ei ole lainkaan tavatonta, että silmälääkäri huomaa taudin ensimmäisenä. Liika sokeri verenkierrossa saa silmänpohjan pienet verisuonet ratkeilemaan ja vuotamaan.

Joskus äkillisen sydäninfarktin takaa paljastuu tyypin 2 diabetes.

Miksi huomaamaton tautikin on vaarallinen?

Pitkään jatkuessaan korkea verensokeri vahingoittaa verisuonia, sydäntä ja hermostoa.

Silmänpohjan verisuonten vaurioituminen voi jopa sokeuttaa. Jos munuaisten verisuonet vaurioituvat, ihminen voi joutua keinomunuaishoitoon tai elinsiirtoon.

Hermovauriot taas aiheuttavat erimuotoisia tuntohäiriöitä, kuten puutumista, pistelyä ja lämpötunnon vaihtelua raajoissa. Hermojen vaurioituminen voi tehdä myös sen, että ihminen ei tunne esimerkiksi kengässään hiertävää kiveä, jolloin jalat voivat haavautua.

Diabeetikoita myös ientulehdukset piinaavat terveitä enemmän.

Jopa 60–70 prosenttia aikuisiän diabeetikoista kuolee sydän- ja verisuonitauteihin.

Voiko diabeteksesta parantua?

Tyypin 2 diabetesta pidetään elämänmittaisena sairautena, mutta sen voi hoitaa erinomaiseen tasapainoon syömällä terveellisesti, nukkumalla hyvin ja liikkumalla tarpeeksi.

Osa pääsee lihavuusleikkauksen jälkeen eroon diabeteslääkkeistä. Leikkaus parantaa insuliinin toimintaa ja lisää kylläisyyden tunnetta.

Voidaan ajatella, että jos verensokeri on pysynyt vuoden normaalina ilman lääkitystä, on parantunut.


Mikä on tehokkainta tyypin 2 diabetesta hoitoa?

Tärkeintä on painonpudotus. Tutkimusten mukaan tyypin 2 diabeetikoilla laihduttaminen on kuitenkin terveitä vaikeampaa. Silloin, kun laihtumisesta olisi eniten hyötyä, elimistö pistää kaikin keinoin hanttiin.

Taivaita ei kuitenkaan tarvitse tavoitella, sillä jo pieni, noin viiden prosentin painonpudotus voi saada ihmeitä aikaan.

Lääkehoidossa pyritään valitsemaan valmisteita, jotka eivät lihota tai altista hypoglykemioille ja jotka jopa auttavat laihtumaan. SGLT2-estäjäryhmän lääkkeet poistavat myös glukoosia virtsaan, ja osa diabeetikoista saattaa keventyä sen vaikutuksesta jopa parikymmentä kiloa.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Lue lisää tyypin 2 diabeteksesta Käypä hoito -suosituksesta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti