Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Hammashoitomatka Tallinnaan on jo pitkään ollut näppärä vaihtoehto, toisaalta kauhukertomukset kaukomaiden sairaalabakteereista aiheuttavat kylmiä väreitä.

Terveydenhoitoa voi ostaa siinä missä hiustenleikkuun tai hieronnan. Jokaisella on nimittäin vapaus valita terveyspalvelunsa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Laki rajat ylittävästä terveydenhuollosta tuli voimaan Suomessa jo pari vuotta sitten: EU-direktiivi takaa, että EU-maista hoitoon tulevia potilaita on kohdeltava samoin kuin oman maan kansalaisia.

Sairaalat kilpailevat oikeastaan kuluttajista eivät potilaista.

Ulkomaille hoitoon houkutteleva erityisesti halvat hinnat. Kun vaikkapa likinäköä korjataan Virossa, toimenpide saattaa maksaa jopa yli puolet vähemmän kuin Suomessa.

 

Tuhannet suomalaiset viettävät talvikautta Espanjan lämmössä ja monet heistä käyttävät maan terveyspalveluja myös ei-kiireellisissä hoidoissa. Raha ei kuitenkaan ole ainoa syy matkustaa terveyden takia ulkomaille. Sieltä haetaan myös sellaista hoitoa, jota kotimaassa ei voida järjestää.

Kysyminen ei maksa

Valinnanvapauden kääntöpuoli on vastuu. Hoidon laadun ja osaamisen tason selvittäminen sekä virheisiin ja vahinkoihin varautuminen jää kokonaan turistille. Hoitomatkalle aikovan kannattaakin ensin keskustella Suomessa lääkärinsä kanssa. Hänellä saattaa olla tietoa kohdemaan hoitotasosta ja olosuhteista.

Ennen matkaa on järjestettävä matka ja majoitus, selvitettävä hoitopaikan käytäntöjä, rokotuksia ja ehkä hankittava vakuutuksia. Matkavakuutus ei korvaa lainkaan tai vain rajallisesti hoitokustannuksia, jos kohdemaahan on matkustettu hoitoa saamaan.

Yksityinen sairauskuluvakuutus voi tällaisiakin hoitokustannuksia korvata, mutta se kannattaa selvittää aina erikseen ennen matkaa. Mahdollisia kinkkisiä tilanteita helpottaa aina, jos asioista on sovittu etukäteen paperilla tai sähköpostitse.

– Kysy, kysy, kysy, vaikka kymmeneen kertaan. Se ei maksa mitään, Suomen Potilasliiton puheenjohtaja Paavo Koistinen neuvoo.

Kysy hoitavalta taholta etukäteen esimerkiksi mitä tapahtuu ja kuka korvaa, jos jotain menee pieleen. Onko hoitopaikalla vakuutukset kunnossa, jos tapahtuu hoitovirhe tai potilasvahinko?

Potilas vastaa asiakirjoista

Matkalla potilaan vastuulle jää yleensä tarvittavien dokumenttien kuljettelu ja käännättäminen. Sähköisiä järjestelmiä tietojen siirtämiseksi maiden välillä ei toistaiseksi ole.

Potilaan pitää itse huolehtia myös siitä, että hoidon jälkeen kotimaahan toimitettavat potilasasiakirjat ovat ymmärrettäviä. Terveystietojen kääntämiseen liittyy aina väärinymmärtämisen riskejä, joten käännättämisestä kannattaa mieluummin maksaa kuin luottaa hyväntahtoisen naapurin viron alkeisiin.

Papereiden kanssa pelaaminen on yllättävän vaativaa. On osattava itse antaa hoitavalle taholle kaikki tärkeät terveystiedot useimmiten hoitavan maan kielellä. Pitää myös vaatia kirjallisena tietoja hoidosta sekä toimenpiteistä unohtamatta jatkohoitosuunnitelmia, sairauslomatodistuksia ja reseptejä.

Potilaan on oltava itse aktiivinen alusta loppuun saakka. Jos yhteistä kieltä hoitavan tahon kanssa ei löydy, on fiksumpaa maksaa tulkille kuin kärsiä kielimuurin takia vikaan menneestä hoidosta.


Uskon ja toivon markkinat

Kansainvälinen kilpailu terveysturisteista kovenee, joten elämysbisnes ja lääketiede sekoittuvat. Suomessa Lääkäriliiton markkinointiohjeet kieltävät terveyspalvelujen tarpeettoman kysynnän luomisen.

On hyvä, että terveysturismi purkaa jonoja, laajentaa yksilön valinnanvapautta ja saa ihmiset huolehtimaan aktiivisemmin terveydestään. Terveysmatkailuun liittyy kuitenkin myös eettisiä, juridisia ja moraalisia ongelmia.

– Kyseessä on usein uskon ja toivon markkinat, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Meri Koivusalo.

Terveysturistiksi innostaa sellaisenkin hoidon hakeminen, mitä kotimaasta ei saa. Pahimmillaan terveysmarkkinat ylläpitävät laitonta elinkauppaan tai potilaille vaarallisia toimenpiteitä.

Terveyden ja turismin liittoa voidaan pitää ongelmallisena myös siksi, että se houkuttelee ammattilaiset rahakkaisiin puuhiin.

– Se että parhaat lääkärit tekevät leikkauksia, joissa korjataan terveitä, ei ole terveydenhuollon voimavarojen kannalta mielekästä, Koivusalo sanoo.

Tuleeko halvasta kallista?

Suurin riski potilaalle on se, että jotain menee hoidossa pieleen. Silloin voi jäädä tosi yksin.

– Jatkohoidosta voi syntyä yllättäviä lisäkuluja ja -ongelmia, Meri Koivusalo muistuttaa.

Halvaksi ajatellusta hoidosta tuleekin kallis paukku, jos joudutaan järjestämään kiireellinen erikoiskuljetus kotimaahan. Tai jos potilas tuo ulkomailta superbakteerin, joka leviää kotimaassa sairaanhoitoon.

Terveysturismi on vielä niin uutta, ettei sitä tilastoida. Myös jälkikäteen maksettavat korvaukset vaihtelevat eikä yksityisen sektorin palveluiden käytöstä ole koottu tietoa.

– Potilaskaan ei välttämättä halua kertoa kaikkea etenkään, jos uudistunut ulkonäkö laitetaan mieluummin levon ja virkistävän loman piikkiin, Meri Koivusalo sanoo.

Potilas ei näe kaikkea

SUOMALAISTEN terveysmatkailijoiden uusin kohde on Intia, missä hammas-, silmä- ja jopa syöpähoidot ovat lisänneet suosiotaan. Pidemmät hoitojaksotkin onnistuvat 6 kuukauden turistiviisumilla.

Kahden suomalaisen lennot ja puolen vuoden majoitus maksavat noin 2 300 euroa. Suomen Potilasliiton puheenjohtaja Paavo Koistinen kertoo, että

kukkaro ei paljoa kevene, vaikka hoidattaisi itseään päästä varpaisiin.

– Silmälääkärin tarkastuksen saa 6 eurolla ja silmälasit parilla kympillä. Röntgenkuva maksaa 7 euroa ja täydellinen verenkuva 13 euroa. Suomessa

samoista asioista joutuu maksamaan satoja euroja.

Huokeasta hoidosta nauttiva ottaa kuitenkin tietoisia riskejä. Ongelmana on se, että potilas näkee vain murto-osan klinikan hygieniatasosta ja työtavoista.

Nettisivut voivat olla korkeatasoiset ja vastaanottoaulan marmorilaatat kiiltää, vaikka pinnat kihisevät lääkkeille vastustuskykyisiä bakteereita.

– Tullessa ei vielä näe, millaisissa tiloissa ja millä välineillä hoidetaan? Mistä materiaalit ovat peräisin ja kuinka hygieniaa pidetään yllä? Potilasturvallisuus ei aina ole samaa luokkaa kuin Suomessa.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Minulta poistettiin eturauhanen 2010. Sen jälkeen ei erektiota ole ollut. Voinko näin pitkän tauon jälkeen ottaa potenssilääkettä?

Erektiohäiriö on tavallinen ongelma eturauhasen poistoleikkauksen jälkeen, sillä erektion kannalta tärkeät hermot kulkevat aivan eturauhasen vieressä.

Erektiohäiriön hoitoon on suun kautta otettavia lääkkeitä (fosfodiesteraasin estäjiä), jotka laajentavat verisuonia ja tehostavat veren virtausta siittimeen silloin, kun mies kiihottuu.

Mitä vaikeampi erektiohäiriö on, sitä harvempi saa tableteista riittävän avun. Kaikkiaan kuitenkin yli puolet niistä, joiden erektiohäiriö johtuu eturauhasleikkauksesta, on tutkimuksissa hyötynyt lääkityksestä, joten pitkänkin tauon jälkeen lääkehoitoa kannattaa kokeilla, jollei siihen ole esteitä. Nämä lääkkeet eivät esimerkiksi sovi nitrovalmisteiden kanssa.

Jos erektiotabletit eivät auta, voidaan kokeilla pistoksena siittimen paisuvaiskudokseen tai virtsaputkeen annosteltavia lääkkeitä, jotka tehoavat useammille miehille. Joskus kysymykseen tulee myös penisproteesi. Hoidosta voi keskustella oman terveyskeskuslääkärin kanssa tai hakeutua urologin vastaanotolle.
 

Eeva Sofia Leinonen
sisätautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Onko runsaalla kahvinjuonnilla vaikutusta rytmihäiriöihin? Juon noin seitsemän kuppia vuorokaudessa, ja minusta tuntuu, että rytmihäiriöt ovat lisääntyneet kahvikuppien myötä.

Kahvissa oleva kofeiini stimuloi ihmisen sisäistä hermostoa: vireystila nousee ja samalla syke ja verenpaine. Kahvikupillisen koko ja sen sisältämä kofeiinimäärä voivat vaihdella huomattavasti, joten kuppien lukumäärästä ei suoraan voi päätellä saadun kofeiinin määrää. Nykyiset kupit ja mukit ovat melko kookkaita verrattuna vaikka vielä 1970-luvun kahvikuppeihin.

Myös kahvin ja muidenkin stimulanttien vaste ihmisissä vaihtelee. Osa ihmisistä on hyvin herkkiä kofeiinille ja kokee sen aiheuttaman stimulaation niin häiritsevänä, että välttävät kahvia kokonaan tai juovat vain kofeiinitonta kahvia.

Seitsemän kuppia kahvia päivässä on kupin koosta ja keitoksen vahvuudesta riippumatta joka tapauksessa melko suuri määrä. Pitkän päälle moni pyrkii vähentämään kahvin määrään muun muassa vatsavaivojen, rytmihäiriöiden, levottoman olon ja univaikeuksien takia.

Rytmihäiriöongelma syntyy harvoin pelkästään kahvia juomalla. Runsas kofeiinin saanti lisää kuitenkin helposti rytmihäiriöitä niillä, jotka niistä muutenkin kärsivät. Kannattaa kokeilla, onko vointi parempi, jos nauttii vain 2-3 kupillista kahvia päivässä. Silloin kahvihetkestä muodostuu helpommin päivän nautintohetki, varsinkin, jos kahvi on laadukasta.
 

Sinikka Pohjola-Sintonen
sydäntautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.