Huono sisäilma on terveysriski

Kerimäen yläasteella opettajat ja oppilaat ovat vuosikausia valittaneet huonosta ilmasta. Opettajat väsyivät ja oppilaat olivat levottomia. Ratkaisu löytyi tunkkaisen ilman korvaamisesta raikkaalla.

Aiemmin kerimäkeläiset yläkoululaiset saivat viettää 5–10 minuutin välituntinsa käytävillä. Kun oppilaat palasivat luokkaan, ilma oli jo valmiiksi kelvotonta.

– Huono ilma korvautui huonolla ilmalla, sillä korvausilma luokkiin otettiin käytävistä, jotka olivat sakeana hiilidioksidista, rehtori Jaakko Hassinen kertoo.

Nyt välitunnit on pidennetty 15 minuuttiin, ja oppilaat menevät ulos. Luokat tuuletetaan ja ulko-ovetkin pidetään sään salliessa auki. Eron huomaa: käytävillä ja luokissa on ainakin tunnin aluksi raikasta.

Opettajat ovat tyytyväisiä, mutta oppilaat eivät olisi halunneet luopua sisätiloissa vietetyistä minivälitunneista.

Ilmanvaihtoa on parannettu vielä ilmanvaihtolaitteella, joka lämmittää sisään tulevan korvausilman talvella. Lopullinen ratkaisu saadaan kuitenkin vasta tulossa olevasta remontista, jossa kosteusvaurioista kärsineet tilat korjataan ja kouluun asennetaan nykyaikainen ilmanvaihtojärjestelmä.

– Kun tulo- ja poistoilman kulku on hallittua, täällä on hyvä ilma hengittää, rehtori Hassinen iloitsee.

Hiilidioksidit alas

Kerimäellä on ymmärretty, että ihminen tarvitsee raikasta ilmaa samalla lailla kuin vettä ja ravintoa. Happea sisätiloissakin on yleensä riittävästi, ongelma on liiallinen hiilidioksidin määrä. Professori Kari Reijula Työterveyslaitoksesta tietää, millaista on hyvä sisäilma:

– Ihmisen on hyvä olla, kun sisäilman lämpötila on 21–23 astetta, tunkkainen ilma on viety pois ja tilalle on saatu ulkoa raikasta ilmaa, eikä siinä ei ole terveydelle haitallisia hajuja tai hiukkasia.

Yksinkertaista, mutta harvojen herkkua, kun varsinkin kuntien julkiset rakennukset, koulut, päiväkodit ja sairaalat, ovat huonossa kunnossa. 1970-luvun talot ovat rapautuneita, ja niissä on huono hengittää.

Terveysuhka oli yksi peruste sille, että vuoden 2010 budjettiin varattiin elvytysrahaa julkisten rakennusten korjaamiseen.

– Nyt kunnissa on kiireesti tehtävä selvitykset siitä, mitkä kohteet kaipaavat kipeimmin kunnostusta. Ensisijalla eivät saa olla ne koulut, joissa vanhemmat pitävät eniten ääntä, vaan ne, joissa opettajien ja oppilaiden terveys on pahimmin vaarassa, Reijula neuvoo.

Kähinää, kutinaa

Kuiva ja tunkkainen huoneilma ei ole vain haitta viihtyvyydelle vaan todellinen uhka terveydelle. Yleisimpiä huonon sisäilman aiheuttamia oireita ovat silmien kutina, nuha, yskä, ihon kuivuus ja toistuvat hengitystietulehdukset. Myös äänen käheys, jatkuva väsymys, päänsärky ja pahoinvointisuus voivat kieliä sisäilmaongelmasta.

Pitkittyessään asuminen tai työskentely huonossa sisäilmassa voi johtaa astmaan, homepölykeuhkoon tai silmien sidekalvotulehdukseen.

Lapset ovat erityisen herkkiä sairastumaan, koska heidän puolustuskykynsä on heikompi kuin aikuisten. Myös vanhukset ovat vaarassa, mutta he ovat huonoja valittamaan sisäilmasta tulevista oireistaan tai sitten ne peittyvät muiden vaivojen alle.

Pölyt pöydiltä

Mitä sitten pitäisi tehdä? Kari Reijulalla on selvät sävelet: mitkään vippaskonstit eivät auta vaan rapautuneet rakennukset pitää korjata kuntoon. Ongelmia ei tule vain kastuneista ulkoseinistä ja katoista vaan myös likaisista ilmanvaihtokanavista. Lisäksi vanhat lämpö- ja äänieristeet alkavat haurastua, ja niistä vapautuu huoneilmaan hengitysteitä, silmiä ja ihoa ärsyttäviä teollisia kuituja.

Ensiavuksi ennen peruskorjausta Reijula kehottaa parantamaan siivouksen määrää ja laatua. Kun ilmasta laskeutuvat kuidut saadaan pois pölyämästä, sisätiloissa on jo astetta helpompi hengittää. Säästäminen siivouksessa on karhunpalvelus tiloissa työskentelevien terveydelle.

Oman osuutensa voi tehdä jokainen. Turhat paperikasat kannattaa siirtää pöydiltä suljettaviin laatikoihin tai kaappeihin. Muuten siivoojilla ei ole edes mahdollisuutta pintojen puhdistamiseen.

– Tässä olen itse valitettavasti huono esimerkki, Reijula myöntää ja katsoo valtavien paperipinojen täyttämää työpöytäänsä.

Tyydyttävä plus

Työpaikan huonosta sisäilmasta kannattaa ilmoittaa ensin omalle esimiehelleen, joka on tarvittaessa yhteydessä kiinteistöstä vastaavaan tahoon. Jos sisäilma aiheuttaa oireita, oikea osoite on lisäksi työterveyshuolto.

Reijula muistuttaa, että sisäilmaongelmista uskalletaan puhua jo aivan eri tavalla kuin viisi vuotta sitten. Silloin valittaja leimattiin herkästi luulosairaaksi, mutta nyt ääni kellossa on muuttunut. Silti Reijula tapaa vielä Työterveyslaitoksen ammattitautitutkimuksissa potilaita, jotka kertovat, ettei heidän oireitaan ole otettu tosissaan.

Asenteiden lisäksi ongelmia aiheuttaa raha tai pikemminkin sen puute.

– On surullista olla diplomaattina tilanteessa, jossa työntekijät joutuvat työskentelemään huonoissa tiloissa eikä kunnanisillä ole rahaa korjauksiin.

Kokonaisuutena Reijula antaa suomalaiselle sisäilmalle arvosanan tyydyttävä plus. Meillä ei ole hävettävää esimerkiksi verrattuna Yhdysvaltoihin, Alankomaihin tai Itä-Eurooppaan. Mutta kun mukaan otetaan koulut, päiväkodit ja sairaalat, Suomen arvosana putoaa korkeintaan tyydyttävä miinukseen.

Viisas työnantaja ymmärtää pitää huolta tärkeimmästä pääomastaan eli työntekijöistä. Heidän tuloskuntonsa pysyy korkeana vain, jos sisäilman laatu on hyvä ja työskentelyolosuhteet ovat muutenkin työn vaatimusten mukaiset ja viihtyisät.

Hapesta mielenvirkeyttä

Reijula muistuttaa myös jokaisen omasta vastuusta. Hyvinvointiaan voi edistää pitämällä työssään taukoja, ainakin kerran tunnissa olisi hyvä nousta tuolista ylös ja jaloitella muutama minuutti.

Jos tähän vielä saa yhdistettyä happihyppelyn eli käynnin ulkona, ilman tupakkaa, professori Reijula lupaa pomppia tasajalkaa riemusta.

– Raikas ilma ja virkeä mieli kulkevat käsi kädessä. Kun vetää nenän kautta keuhkot täyteen kuulasta ulkoilmaa, mielikin kevenee.

Haitalliset hiukkaset

• rakennusaineista vapautuvat teolliset kuidut
• rakenteista ja ulkoa tulevat mikrobit
• asbesti
• tupakansavu
• katupöly
• talojen puulämmityksestä tulevat hiukkaset
• liikenteen päästöt
• energialaitosten ja tehtaiden päästöt