askivuosi, tupakointi, keuhkoahtauma
Kuva Shutterstock

Keuhkoahtaumataudilla on paha maine, mutta jos se havaitaan ajoissa, ei välttämättä tarvita muita lääkkeitä kuin säännöllinen liikunta.

Hengästytkö rasituksessa epätavallisen voimakkaasti ja kärsitkö kroonisesta, limaisesta yskästä?

Jos vastaat kyllä ja varsinkin jos sinulla on tupakkahistoriaa, kannattaa käydä tarkistuttamassa tilanne lääkärissä. Oireet voivat viitata keuhkoahtaumatautiin.

Sairauden diagnosointi varhaisessa vaiheessa kannattaa, koska silloin voidaan hyödyntää kaikki tehokkaat hoitokeinot.

– Tupakoitsija saattaa syyllistää itseään ja pitkittää hoitoon hakeutumista. Keuhkoahtaumatauti on sairaus, joka on hoidettavissa ja sen etenemiseen voidaan vaikuttaa, kannustaa keuhkosairauksien erikoislääkäri Terttu Harju Oulun yliopistollisesta sairaalasta.

Tauti voi olla vuosia oireeton. Joskus sitä edeltää pitkäaikainen keuhkoputkitulehdus, jolloin keuhkoputket eivät ole vielä ahtautuneet.

Keuhkoahtaumataudista puhutaan, kun keuhkoputket eivät enää laajene laajentavasta lääkityksestä huolimatta.

– Keuhkoahtaumassa hengenahdistus ei ole kohtauksittaista kuten astmassa, Terttu Harju tähdentää.

Tupakointi ykkösriski

Keuhkoahtaumatauti on Suomessa 90-prosenttisesti tupakoitsijoiden sairaus, mutta sen syntyyn voivat vaikuttaa myös työolot, kuten pölyt ja kaasut. Meillä teollisuudessa ilmanvaihto on kunnossa, mutta kehitysmaissa riskiä lisää eloperäisten polttoaineiden käyttö tiloissa, joissa ei ole kunnon tuuletusta.

Suomessa on myös noin 2 500 henkilöä, jotka kantavat geeniä, joka aiheuttaa keuhkojen puolustusentsyymin, alfa1-antitrypsiinin puutoksen. Antitrypsiinin puute ei vaikuta pelkästään keuhkoihin vaan voi aiheuttaa vaurioita myös maksassa.

– Vain osa geeniä kantavista sairastuu ja saa keuhkoahtaumataudin, Terttu Harju sanoo.

Valtaosa kaikista keuhkoahtaumapotilaista on yli 60-vuotiaita, mutta tautia löytyy nuoremmillakin.

– Omien potilaideni keskuudessa naisten määrä on viime vuosina lisääntynyt, Harju toteaa.

Liikkuvan keuhkot jaksavat

Keuhkoahtaumaa ei osata parantaa, mutta sen oireita voidaan lievittää ja pahenemisvaiheita estää.

Liikunta ja liikunnallinen kuntoutus tekevät hyvää, sillä liikkumattomuus heikentää hapenottokykyä ja hengityslihastenkin lihasvoimaa. Hyväkuntoinen tarvitsee raskasta sairaalahoitoa harvemmin.

Lääkitys riippuu sairauden muodosta, joita on kolme. Lievimmissä muodoissa lääkettä ei välttämättä tarvita, jos harrastaa riittävästi liikuntaa.

– Kun lopettaa tupakoinnin, keuhkoahtauman eteneminen pysähtyy ja keuhkojen toimintakyky saattaa parantua jonkin verran, Harju kertoo.

Osalla potilaista sairaus pahenee aina kun hengitystietulehdus iskee, joten pöpöt on hyvä pitää aisoissa ottamalla influenssa- ja pneumokokkirokotteet.

– Potilaan oireista ja niiden pahenemisriskistä riippuen lääkkeenä käytetään keuhkoputkia avaavia lyhyt- ja pitkävaikutteisia lääkkeitä. Joskus tarvitaan myös hengitettävää kortisonia ja muita keuhkoputkien tulehdusta lievittäviä lääkkeitä.

Jos veren happikyllästeisyys eli happisaturaatio laskee pysyvästi, otetaan käyttöön happihoito. Se toteutetaan kotona. Jos sekään ei riitä tai pahenemisvaiheet salpaavat hengen, on mentävä sairaalaan.

Hätäkeinona keuhkonsiirto

Keuhkoahtaumataudin vuoksi ei yleensä tehdä keuhkonsiirtoja, paitsi jos kyseessä on alfa1-antitrypsiinin puutos. Alfa1-antitrypsiinin puutoksessa taudin eteneminen riippuu genotyypistä ja entsyymipitoisuudesta. Keuhkojen siirto voi tulla kysymykseen, jos elinaikaa olisi muuten jäljellä noin kaksi vuotta.

Leikattavan potilaan on oltava tupakoimaton ja muutoin terve.

Ikärajaa ei ole, mutta leikkauskomplikaation riski kasvaa yli 65-vuotiailla.

– On hyvä muistaa, että vaikea-asteisenkin keuhkoahtaumataudin kanssa voi elää. Moni pärjää ihan mukavasti arjessaan, vaikka keuhkojen toimintakyky on heikko, Terttu Harju sanoo.

Jopa silloin kun keuhkojen toimintakyvystä on jäljellä alle kolmannes, kolme neljästä potilaista elää kolmen vuoden kuluttua.

Liikuntavinkkejä keuhkosairaalle

  • Liiku vähintään viisi kertaa viikossa, mieluiten päivittäin.
  • Jos sinun on vaikea liikkua pitkään, paloittele liikunta lyhyempiin jaksoihin.
  • Harrasta lajia, joka itsestäsi tuntuu mukavalta. Huolehdi kuitenkin, että saat sekä aerobista että lihaskuntoa kehittävää liikuntaa.
  • Lihaskuntoa voit lisätä esimerkiksi nousemalla portaita tai nostelemalla pieniä painoja.
  • Muista myös venytellä, niin lihakset palautuvat liikunnasta.
  • Tee hengitysharjoituksia: opettele palleahengitys ja puhalla pulloon.
  • Liiku, vaikka hengästyt ja tuntuu raskaalta. Jos happisaturaatio laskee liikuntaharjoitteen aikana 80–85:een, pidä tauko tai kevennä treeniä.
katetriablaatio. rytmihäiriö

Kuinka monta kertaa sydämen katetriablaatio voidaan tehdä? Onko poltoista haittaa sydämelle? Vaikuttaako arvet myöhemmin sydämen toimintaan? Minulle on tehty katetriablaatio 2 kertaa kammiotakykardian ja kammiolisälyöntisyyden johdosta, mutta kammiolisälyönnit jatkuvat edelleen.

Rytmihäiriöiden hoito kateriablaatiolla kehittyy koko ajan, mutta kaikkien rytmihäiriötyyppien hoito ei ole yhtä kiitollista. Kammiotason yläpuolelta lähtevien säännöllisten nopealyöntisyyskohtausten hoito on yleensä tehokasta ja vähäriskistä. Suurin osa potilaista vapautuu kertakäsittelyllä tykytyskohtauksistaan. Eteisvärinässä – vaikka sekin on eteistason rytmihäiriö – ablaatiohoito ei ole ihan yhtä tuloksekasta.

Kammiolisälyöntien ja kammiotakykardioiden katetrihoidon onnistuminen vaihtelee riippuen ongelman sijainnista sydämen johtoratoihin nähden. Lähellä johtorataa sijaitsevan rytmihäiriölähteen voimakas käsittely voi johtaa riippuvuuteen sydämen tahdistimesta. Tätä ei toivota varsinkaan, jos potilas on nuori ja jos hoidettava rytmihäiriö ei uhkaa henkeä.

Ablaatiohoidon tulos vaikuttaa tässä tapauksessa hyvältä, jos kammiotakykardiat ovat jääneet pois. Lisälyönnit eivät aina häviä katetritoimenpiteillä. Tästä mahdollisuudesta lääkärin pitäisi aina kertoa potilaalleen.

Ehdotonta ylärajaa ei ole katetritoimenpiteen uusimiselle. Siitä tulevaa säderasitusta ja kajoavan tutkimuksen välittömiä komplikaatioita pitää aina arvioida suhteessa saavutettavissa olevaan hyötyyn. Hyödyn arvioinnissa toimenpidelääkärin arvio on keskeinen, koska jokainen potilas oireineen on yksilöllinen ja lääkäri tietää parhaiten uuden toimenpiteen onnistumismahdollisuuden.

 

Sinikka Pohjola-Sintonen
sydäntautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

vaivaisenluu, jalkakipu

Olen kuusikymppinen normaalipainoinen nainen, joka on saanut vaivaisenluut isän perintönä. Oikeasta jalasta vaiva leikattiin 30 vuotta sitten, mutta nyt isovarvas on alkanut taas kääntyä keskelle ja muiden varpaiden tyvinivelet ovat nousseet ylös eli on syntynyt ns. vasaravarpaat.

Kävelen paljon, olen voimisteluttanut varpaita lehdessänne olleiden ohjeiden mukaan ja hankkinut jaloilleni räätälöidyt pohjalliset ja varpaiden erottajat, mutta mikään ei ole auttanut. Mikä auttaisi? Olen muuten terve eikä mitään lääkitystä ole käytössä.

Vaivaisenluu ja vasaravarpaat ovat yleisiä vaivoja. Vaivaisenluulla eli hallux valguksella tarkoitetaan muiden varpaiden suuntaan taipunutta isovarvasta. Vasaravarpailla tarkoitetaan 2.–4. varpaiden koukistumista tyvi- tai kärkinivelestä tai molemmista.

Molemmat vaivat liittyvät jalkaterän lihasten, jänteiden ja nivelten toiminnan epätasapainoon. Altistavia tekijöitä ovat liian kapeat ja korkeakorkoiset kengät, perinnölliset tekijät ja tietyt sairaudet.

Sekä vaivaisenluu että vasaravarpaat aiheuttavat jalkaterään kipua, kosmeettista haittaa, hiertymiä ja ihon paksuuntumaa. Oireita ja virheasentoja hoidetaan ensisijaisesti konservatiivisesti: riittävän tilavat ja matalat jalkineet, ortoosit ja varvastuet. Kireiden lihasten (pohkeessa ja jalkaterässä) venyttäminen ja lihasepätasapainon korjaaminen sopivilla harjoituksilla auttaa. Leikkaushoitoa mietitään, jos oireet eivät konservatiivisella hoidolla riittävästi lievity. Pelkän kosmeettisen haitan takia leikkausta ei tehdä.

Kysyjä ei mainitse, aiheuttavatko vaivaisenluu ja vasaravarpaat muuta kuin kosmeettista haittaa. Leikkaushoitoon liittyvien tulehdus- ja muiden riskien vuoksi siihen ei kannata ryhtyä ellei varvasmuutosten aiheuttama haitta ole merkittävä. Kivun ja muiden oireiden lievittämiseksi suosittelen ensisijaisesti kääntymään jalkaterän toimintaan erikoistuneen fysioterapeutin puoleen. Arvion leikkaushoidon tarpeellisuudesta tekee jalkaterän vaivoihin perehtynyt ortopedi.

 

Tove Laivuori

yleislääketieteen erikoislääkäri.

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.