askivuosi, tupakointi, keuhkoahtauma
Kuva Shutterstock

Keuhkoahtaumataudilla on paha maine, mutta jos se havaitaan ajoissa, ei välttämättä tarvita muita lääkkeitä kuin säännöllinen liikunta.

Hengästytkö rasituksessa epätavallisen voimakkaasti ja kärsitkö kroonisesta, limaisesta yskästä?

Jos vastaat kyllä ja varsinkin jos sinulla on tupakkahistoriaa, kannattaa käydä tarkistuttamassa tilanne lääkärissä. Oireet voivat viitata keuhkoahtaumatautiin.

Sairauden diagnosointi varhaisessa vaiheessa kannattaa, koska silloin voidaan hyödyntää kaikki tehokkaat hoitokeinot.

– Tupakoitsija saattaa syyllistää itseään ja pitkittää hoitoon hakeutumista. Keuhkoahtaumatauti on sairaus, joka on hoidettavissa ja sen etenemiseen voidaan vaikuttaa, kannustaa keuhkosairauksien erikoislääkäri Terttu Harju Oulun yliopistollisesta sairaalasta.

Tauti voi olla vuosia oireeton. Joskus sitä edeltää pitkäaikainen keuhkoputkitulehdus, jolloin keuhkoputket eivät ole vielä ahtautuneet.

Keuhkoahtaumataudista puhutaan, kun keuhkoputket eivät enää laajene laajentavasta lääkityksestä huolimatta.

– Keuhkoahtaumassa hengenahdistus ei ole kohtauksittaista kuten astmassa, Terttu Harju tähdentää.

Tupakointi ykkösriski

Keuhkoahtaumatauti on Suomessa 90-prosenttisesti tupakoitsijoiden sairaus, mutta sen syntyyn voivat vaikuttaa myös työolot, kuten pölyt ja kaasut. Meillä teollisuudessa ilmanvaihto on kunnossa, mutta kehitysmaissa riskiä lisää eloperäisten polttoaineiden käyttö tiloissa, joissa ei ole kunnon tuuletusta.

Suomessa on myös noin 2 500 henkilöä, jotka kantavat geeniä, joka aiheuttaa keuhkojen puolustusentsyymin, alfa1-antitrypsiinin puutoksen. Antitrypsiinin puute ei vaikuta pelkästään keuhkoihin vaan voi aiheuttaa vaurioita myös maksassa.

– Vain osa geeniä kantavista sairastuu ja saa keuhkoahtaumataudin, Terttu Harju sanoo.

Valtaosa kaikista keuhkoahtaumapotilaista on yli 60-vuotiaita, mutta tautia löytyy nuoremmillakin.

– Omien potilaideni keskuudessa naisten määrä on viime vuosina lisääntynyt, Harju toteaa.

Liikkuvan keuhkot jaksavat

Keuhkoahtaumaa ei osata parantaa, mutta sen oireita voidaan lievittää ja pahenemisvaiheita estää.

Liikunta ja liikunnallinen kuntoutus tekevät hyvää, sillä liikkumattomuus heikentää hapenottokykyä ja hengityslihastenkin lihasvoimaa. Hyväkuntoinen tarvitsee raskasta sairaalahoitoa harvemmin.

Lääkitys riippuu sairauden muodosta, joita on kolme. Lievimmissä muodoissa lääkettä ei välttämättä tarvita, jos harrastaa riittävästi liikuntaa.

– Kun lopettaa tupakoinnin, keuhkoahtauman eteneminen pysähtyy ja keuhkojen toimintakyky saattaa parantua jonkin verran, Harju kertoo.

Osalla potilaista sairaus pahenee aina kun hengitystietulehdus iskee, joten pöpöt on hyvä pitää aisoissa ottamalla influenssa- ja pneumokokkirokotteet.

– Potilaan oireista ja niiden pahenemisriskistä riippuen lääkkeenä käytetään keuhkoputkia avaavia lyhyt- ja pitkävaikutteisia lääkkeitä. Joskus tarvitaan myös hengitettävää kortisonia ja muita keuhkoputkien tulehdusta lievittäviä lääkkeitä.

Jos veren happikyllästeisyys eli happisaturaatio laskee pysyvästi, otetaan käyttöön happihoito. Se toteutetaan kotona. Jos sekään ei riitä tai pahenemisvaiheet salpaavat hengen, on mentävä sairaalaan.

Hätäkeinona keuhkonsiirto

Keuhkoahtaumataudin vuoksi ei yleensä tehdä keuhkonsiirtoja, paitsi jos kyseessä on alfa1-antitrypsiinin puutos. Alfa1-antitrypsiinin puutoksessa taudin eteneminen riippuu genotyypistä ja entsyymipitoisuudesta. Keuhkojen siirto voi tulla kysymykseen, jos elinaikaa olisi muuten jäljellä noin kaksi vuotta.

Leikattavan potilaan on oltava tupakoimaton ja muutoin terve.

Ikärajaa ei ole, mutta leikkauskomplikaation riski kasvaa yli 65-vuotiailla.

– On hyvä muistaa, että vaikea-asteisenkin keuhkoahtaumataudin kanssa voi elää. Moni pärjää ihan mukavasti arjessaan, vaikka keuhkojen toimintakyky on heikko, Terttu Harju sanoo.

Jopa silloin kun keuhkojen toimintakyvystä on jäljellä alle kolmannes, kolme neljästä potilaista elää kolmen vuoden kuluttua.

Liikuntavinkkejä keuhkosairaalle

  • Liiku vähintään viisi kertaa viikossa, mieluiten päivittäin.
  • Jos sinun on vaikea liikkua pitkään, paloittele liikunta lyhyempiin jaksoihin.
  • Harrasta lajia, joka itsestäsi tuntuu mukavalta. Huolehdi kuitenkin, että saat sekä aerobista että lihaskuntoa kehittävää liikuntaa.
  • Lihaskuntoa voit lisätä esimerkiksi nousemalla portaita tai nostelemalla pieniä painoja.
  • Muista myös venytellä, niin lihakset palautuvat liikunnasta.
  • Tee hengitysharjoituksia: opettele palleahengitys ja puhalla pulloon.
  • Liiku, vaikka hengästyt ja tuntuu raskaalta. Jos happisaturaatio laskee liikuntaharjoitteen aikana 80–85:een, pidä tauko tai kevennä treeniä.
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Minulta poistettiin eturauhanen 2010. Sen jälkeen ei erektiota ole ollut. Voinko näin pitkän tauon jälkeen ottaa potenssilääkettä?

Erektiohäiriö on tavallinen ongelma eturauhasen poistoleikkauksen jälkeen, sillä erektion kannalta tärkeät hermot kulkevat aivan eturauhasen vieressä.

Erektiohäiriön hoitoon on suun kautta otettavia lääkkeitä (fosfodiesteraasin estäjiä), jotka laajentavat verisuonia ja tehostavat veren virtausta siittimeen silloin, kun mies kiihottuu.

Mitä vaikeampi erektiohäiriö on, sitä harvempi saa tableteista riittävän avun. Kaikkiaan kuitenkin yli puolet niistä, joiden erektiohäiriö johtuu eturauhasleikkauksesta, on tutkimuksissa hyötynyt lääkityksestä, joten pitkänkin tauon jälkeen lääkehoitoa kannattaa kokeilla, jollei siihen ole esteitä. Nämä lääkkeet eivät esimerkiksi sovi nitrovalmisteiden kanssa.

Jos erektiotabletit eivät auta, voidaan kokeilla pistoksena siittimen paisuvaiskudokseen tai virtsaputkeen annosteltavia lääkkeitä, jotka tehoavat useammille miehille. Joskus kysymykseen tulee myös penisproteesi. Hoidosta voi keskustella oman terveyskeskuslääkärin kanssa tai hakeutua urologin vastaanotolle.
 

Eeva Sofia Leinonen
sisätautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Onko runsaalla kahvinjuonnilla vaikutusta rytmihäiriöihin? Juon noin seitsemän kuppia vuorokaudessa, ja minusta tuntuu, että rytmihäiriöt ovat lisääntyneet kahvikuppien myötä.

Kahvissa oleva kofeiini stimuloi ihmisen sisäistä hermostoa: vireystila nousee ja samalla syke ja verenpaine. Kahvikupillisen koko ja sen sisältämä kofeiinimäärä voivat vaihdella huomattavasti, joten kuppien lukumäärästä ei suoraan voi päätellä saadun kofeiinin määrää. Nykyiset kupit ja mukit ovat melko kookkaita verrattuna vaikka vielä 1970-luvun kahvikuppeihin.

Myös kahvin ja muidenkin stimulanttien vaste ihmisissä vaihtelee. Osa ihmisistä on hyvin herkkiä kofeiinille ja kokee sen aiheuttaman stimulaation niin häiritsevänä, että välttävät kahvia kokonaan tai juovat vain kofeiinitonta kahvia.

Seitsemän kuppia kahvia päivässä on kupin koosta ja keitoksen vahvuudesta riippumatta joka tapauksessa melko suuri määrä. Pitkän päälle moni pyrkii vähentämään kahvin määrään muun muassa vatsavaivojen, rytmihäiriöiden, levottoman olon ja univaikeuksien takia.

Rytmihäiriöongelma syntyy harvoin pelkästään kahvia juomalla. Runsas kofeiinin saanti lisää kuitenkin helposti rytmihäiriöitä niillä, jotka niistä muutenkin kärsivät. Kannattaa kokeilla, onko vointi parempi, jos nauttii vain 2-3 kupillista kahvia päivässä. Silloin kahvihetkestä muodostuu helpommin päivän nautintohetki, varsinkin, jos kahvi on laadukasta.
 

Sinikka Pohjola-Sintonen
sydäntautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.