Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Minulla, sinulla ja naapurin hoikalla rouvalla on kenties sama kaveri, vaikka emme siitä tietäisikään. Piilotteleva korkea verenpaine kannattaa nostaa näkyville ja hoitaa ajoissa.

Sydämen ja verisuonten saumattomasta yhteistyöstä kertoo verenpaine. Sydän hoitaa pumppaamisen ja suonet kiidättävät ravinteet ja hapen elimistön eri kolkkiin.

Jos paine on jatkuvasti koholla, verisuonten seinämät paksuntuvat. Veri ei enää mahdu kiertämään ahtaissa suonissa niin kuin sen pitäisi. Niinpä sydämen on pumpattava aina vain voimakkaammin saadakseen työnnettyä verta sinne, missä sitä tarvitaan.

Korkea verenpaine tekee pahojaan kaikkialla missä on verisuonia. Suurimmassa vaarassa ovat valtimot, sydän, aivot ja munuaiset. Muutokset ovat kuitenkin hitaita, että niitä tuskin huomaa ennen kuin tuhot ovat ehtineet pitkälle. Joskus vasta aivohalvaus paljastaa, että verenpaine on huiman korkealla.

Kuule hiljaiset varoitukset

Kohonneet lukemat voivat tulla yllätyksenä kenelle tahansa, tietää piilevästä verenpaineesta väitellyt lääketieteen lisensiaatti Marjo-Riitta Hänninen. Hän tapaa vastaanotollaan jatkuvasti hämmentyneitä naamoja:

— Verenpaine voi nousta yhtä lailla nuorella kuin vanhalla, normaalipainoisella ja aktiivisesti liikkuvalla.

Joskus suuret mittarilukemat tulevat kuin salama kirkkaalta taivaalta. Itseään terveenä pitäneen on vaikea uskoa lääkärin tai terveydenhoitajan sanoja.

Toiset ovat aavistaneet jotain, mutta eivät ole halunneet uskoa sitä. Kenties verenpaineongelmia on ollut lähisukulaisella tai sitten omat lukemat ovat olleet jo aiemmin lievästi koholla. Hiljaisia  hälytyskelloja ovat myös muut sydän- ja verisuonisairauksien riskit, kuten ylipaino, diabetes tai liika kolesteroli.

— Korkeaa verenpainetta ei yleensä huomaa. Paineinen päänsärky, huimaus, korvien humina tai nenäverenvuoto varoittelevat tavallisesti vasta, kun lukemat ovat suuria, Hänninen toteaa.

Samat tavoitteet kaikille

Vuodet hilaavat verenpainetta ylös, mutta sille ei pidä antaa periksi. Tavoitetasot ovat samat nuorilla ja vanhoilla: hyvänä pidetään lukemaa alle 130/85 mmHg (elohopeamillimetriä). Ihannetasolla numerot ovat vielä himpun alhaisemmat.

Nuorilla ja keski-ikäisillä, joilla valtimon seinämät ovat vielä kimmoisat, nousee ensimmäisenä alapaine. Iäkkäämmillä, joilla valtimoiden seinämät ovat jäykemmät, alapaine on usein normaali mutta yläpaine kohoaa herkästi liian korkeaksi.

Paineita aletaan seurata, jos lukemat ylittävät toistuvasti 140/90. Lääkitys aloitetaan yleensä, jos lukemat ovat yli 160/100. Lääkkeet määrätään jo pienemmistäkin lukemista, jos sairastaa lisäksi esimerkiksi diabetesta.

Lievään verenpaineeseen kokeillaan elämäntapojen viilausta muutaman kuukauden ajan ennen reseptin määräämistä.

Hyväksymiselle aikaa

Kaikki eivät ilahdu lääkkeistä, joita joutuu todennäköisesti syömään loppuelämänsä.

— Oman kokemukseni mukaan lääkkeitä vastustavat vähiten ne, joilla verenpaine on huomattavasti kohonnut tai joilla on lähisuvussa esimerkiksi sepelvaltimotautia. He ymmärtävät, että hoitamisen kanssa ei kannata vitkutella, Marjo-Riitta Hänninen kertoo.

Lääkehoidon hyväksyvät mukisematta myös ne, joille verenpaine on aiheuttanut jo oireita.

Jotkut tarvitsevat aikaa hyväksyäkseen korkeat verenpainelukemansa. He saattavat selitellä arvojaan työkiireillä. Osa vetoaa myös niin sanottuun valkotakkipelkoon eli siihen, että lukemat ovat koholla vain lääkärin vastaanotolla.

Hänninen tutki maaliskuussa hyväksytyssä väitöskirjassaan, kuinka verenpaine saattaa piileskellä myös toisinpäin: vastaanotolla lukemat ovat normaalit mutta kotioloissa koholla.

Osa skarppaa elintapojaan, kun mittaus­käynti lähestyy, mutta palaa vanhaan heti sen jälkeen.

Lääkäriä voi huijata mutta ei itseään: vastaanotolla piiloon jäävä verenpaine lisää sydän- ja verisuoni­sairauksien vaaraa lähes yhtä paljon kuin sellainen, joka on koholla pysyvästi mittauspaikasta riippumatta.

Ainakin kerran vuodessa

Verenpainetta on hyvä seurata lapsesta saakka. Tämä on tärkeää, että verenpaineeseen päästään puuttumaan heti, kun lukemat alkavat kohota.

Parin vuoden mittausväli on riittävä, jos mitään hälyttävää ei ole vielä löytynyt. Kun lukemat ovat nousseet lähellä normaalin ylärajaa, on mittaustahtia syytä kiristää kertaan vuodessa. Vieläkin tiiviimpää tarkistusta tarvitaan, jos lukemat ylittävät reilusti suositellut.

Mittaaminen kannattaa tehdä lääkärin, sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan vastaanotolla. Kotimittauksissa ja terveyskeskusten omamittauspisteet käyvät välitarkastuksiksi, kunhan noudattaa saatuja ohjeita ja mittari on luotettavaksi todettu.

— Hyväkin mittari kannattaa kalibroida 2—3 vuoden välein. Näin varmistaa sen toimivuuden, Hänninen neuvoo.

Mittarin voi kiikuttaa terveyskeskukseen, jossa sitä verrataan vastaanoton laitteeseen tai apteekkiin. Myös laitevalmistajat tekevät kalibrointeja.

Lisää liikettä, karsi suolaa

Verenpaine on perinnöllistä, mutta elintavoilla on suuri merkitys. Verenpainetta kohottavat suolainen ruoka, ylipaino, stressi, runsas alkoholin käyttö ja tupakointi. Myös vähäisellä liikkumisella on yhteys verenpaineeseen.

Etenkin nuoremmilla syy saattaa olla lak­ritsin ja salmiakin himo. Verenpainetta nostaa mustissa makeisissa oleva glykyrritsiini­happo.

Joskus paineiden taustalta löytyy muu sai­raus, kuten uniapnea, munuaissairaus tai kilpirauhasen toimintahäiriö. Näiden tehokas hoitaminen korjaa usein myös verenpaineen.

Myös lääkearsenaalista voi löytyä syyllinen. Kaikki tulehduskipulääkkeet, kuten ibuprofeeni ja ketoprofeeni, nostavat verenpainetta, samoin e-pillerit ja osa vaihdevuosioireiden suitsimiseen tarkoitetuista hormonihoidoista. Myös nivelvaivoihin, ihottumiin tai allergiaan käytetty kortisoni voi pitää verenpainetta koholla.

Marjo-Riitta Hänninen käy aina potilaansa kanssa läpi mahdolliset syyt verenpaineeseen ja sen, mitä sille voi itse tehdä. Samalla sovitaan, mihin elämäntavan viilauksiin potilas on valmis sitoutumaan.

Kohtuullisen kokoinen muutos voi olla esimerkiksi tupakoinnin vähentäminen, tuttujen kävelylenkkien pidentäminen tai muutaman kilon pudotus. Suolan vähentäminen on eduksi kaikille.

Muutoksia elämäntavoissa tarvitaan silloinkin, kun päädytään lääkkeisiin. Vähäisetkin parannukset tehostavat lääkkeiden vaikusta.

— Joskus elämäntilanne on sellainen, ettei suuren remontin toteuttamiseen ole aikaa, voimia tai varaa. Silloin lähdetään liikkeelle yhdellä tai kahdella muutoksella. Muistutan aina, että pienetkin viilaukset vähentävät sydän- ja verisuonisairauksien riskiä.

 

Havahdu jos

♥ verenpaineesi on yli 140/90 mmHg.

♥ sinulla on mitattu lievästi kohonneet lukemat.

♥ lähisukulaisellasi on verenpaine-, sydän- tai verisuonisairaus.

♥ sinulla on ylipainoa, tupakoit tai käytät alkoholia runsaasti.

♥ sairastat diabetesta, uniapneaa tai munuais- tai kilpirauhassairautta.

♥ kärsit usein selittämättömästä päänsärystä, huimauksesta, korvien huminasta tai nenäverenvuodosta.

 

Mittaa oikein

♥ Seuraa paineitasi aamulla ja illalla vähintään neljänä peräkkäisenä päivänä.

♥ Käytä puolueettomissa testeissä hyväksyttyä mittaria, olkavarsimittari on luotettavin.

♥ Vältä rasitusta, tupakointia, kahvia, teetä tai kolajuomia puoli tuntia ennen mittausta.

♥ Istu rauhassa 5–10 minuuttia ennen mittarin käynnistämistä.

♥ Tue selkänojaan, pidä kyynärvarsi sydämen korkeudella esimerkiksi pöydällä.

♥ Älä puhu mittauksen aikana.

♥ Kirjaa tulokset ylös. Jos lukemat ovat koholla, tee uusi mittaussarja 1–3 kuukauden välein. Muille riittää seuranta kerran vuodessa.

 

Mitkä luvut?

Isompi luku on systolinen eli yläpaine, joka ilmoittaa valtimon sisällä olevan paineen sydämen supistuksen aikana. Ihanteellinen lukema on alle 120 mmHg (elohopeamillimetriä).

Pienempi luku on diastolinen eli alapaine. Se ilmoittaa paineen sydämen lepovaiheen aikana. Ihanteellinen lukema on alle 80 mmHg.

 

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.