Maitotuotteet aiheuttavat monille mahavaivoja. Oireita ei kuitenkaan aina osata yhdistää ruokaan, sillä ne voivat tulla useitakin tunteja aterian jälkeen. Laktoosikoe auttaa tällaisten vaivojen syyn selvittämisessä.

Laktoosi eli maitosokeri on maidon tärkein hiilihydraatti. Se on niin sanottu disakkaridi, eli se muodostuu kahdesta yksinkertaisesta sokerista, glukoosista eli rypälesokerista ja galaktoosista. Maitosokeri ei imeydy sellaisenaan vaan hajoaa ohutsuolen limakalvolla olevan laktaasientsyymin vaikutuksesta glukoosiksi ja galaktoosiksi, jotka sitten imeytyvät verenkiertoon ja voidaan käyttää hyödyksi.

Jos laktaasientsyymi puuttuu, maitosokeri ei hajoa ja laktaatti kulkeutuu muuttumattomana suolistossa eteenpäin. Se hajoaa myöhemmin paksusuolen bakteereiden vaikutuksesta, jolloin syntyy maitohappoa ja vetykaasua. Kaasun paine venyttää suolta, ja sen ruokasulaa eteenpäin kuljettava rytmittäinen liike nopeutuu. Seuraa ripulia, ilmavaivoja ja mahakipua, jotka voivat joskus olla hyvinkin kovia.

Tautia kutsutaan laktoosi-intoleranssiksi. Sitä esiintyy 2–3 prosentilla seitsenvuotiaista, mutta iän myötä se yleistyy niin, että 17 prosenttia aikuisista suomalaisista kärsii näistä vaivoista.

Kokeessa kulaus maitosokerivettä

Tavallisesti laktaasin puute osoitetaan verensokerimääritykseen perustuvalla laktoosikokeella. Tutkittava nauttii veteen liuotettua maitosokeria gramman painokiloaan kohti, ei kuitenkaan enempää kuin 50 grammaa. Veren glukoosipitoisuus eli verensokeri mitataan ennen koetta ja kolme kertaa tunnin sisällä sen jälkeen.

Jos ohutsuolen nukkalisäkkeissä on normaali määrä laktaasientsyymiä, maitosokeri hajoaa ja siitä muodostuva glukoosi imeytyy vereen. Terveillä verensokeri nousee yli 1,6 mmol/l (millimoolia litrassa). Jos verensokeri nousee yhden mmol/l verran tai vähemmän, kyseessä on todennäköisesti laktaasin puute. Väliin jäävät nousuarvot ovat rajatapauksia.

Verensokerin muutoksen lisäksi on tärkeää seurata potilaan oireita. Mahavaivat maitosokerin annon jälkeen viittaavat laktaasin puutteeseen.

Hengityksen vety paljastaa

Laktoosikoe on joskus vaikea tulkita ja erityisen hankala, jos potilaalla on diabetes. Verensokerin sijasta tai lisäksi laktoosikokeen yhteydessä voidaan mitata hengitysilman vedyn määrä. Osa paksusuoleen saakka kulkeutuneesta laktoosista syntyneestä vedystä imeytyy verenkiertoon ja poistuu uloshengityksen mukana. Laktoosi-intoleranssipotilaiden hengitysilman vetypitoisuus suurenee merkittävästi laktoosikokeen aikana.

Luotettava laktoosi-intoleranssidiagnoosi voidaan tehdä ottamalla ohutsuolesta tähystyksen yhteydessä noin viiden milligramman painoinen pala ja tutkimalla kemiallisesti, onko siinä laktaasiaktiivisuutta. Tällaisen kokeen yhteydessä saadaan paljon muutakin tietoa suolen tilasta. Koska ohutsuolen tähystys ja koepalan ottaminen sieltä on varsin vaativa toimenpide, tätä diagnoosikeinoa voidaan käyttää vain pienellä osalla potilaista.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.