Maitotuotteet aiheuttavat monille mahavaivoja. Oireita ei kuitenkaan aina osata yhdistää ruokaan, sillä ne voivat tulla useitakin tunteja aterian jälkeen. Laktoosikoe auttaa tällaisten vaivojen syyn selvittämisessä.

Laktoosi eli maitosokeri on maidon tärkein hiilihydraatti. Se on niin sanottu disakkaridi, eli se muodostuu kahdesta yksinkertaisesta sokerista, glukoosista eli rypälesokerista ja galaktoosista. Maitosokeri ei imeydy sellaisenaan vaan hajoaa ohutsuolen limakalvolla olevan laktaasientsyymin vaikutuksesta glukoosiksi ja galaktoosiksi, jotka sitten imeytyvät verenkiertoon ja voidaan käyttää hyödyksi.

Jos laktaasientsyymi puuttuu, maitosokeri ei hajoa ja laktaatti kulkeutuu muuttumattomana suolistossa eteenpäin. Se hajoaa myöhemmin paksusuolen bakteereiden vaikutuksesta, jolloin syntyy maitohappoa ja vetykaasua. Kaasun paine venyttää suolta, ja sen ruokasulaa eteenpäin kuljettava rytmittäinen liike nopeutuu. Seuraa ripulia, ilmavaivoja ja mahakipua, jotka voivat joskus olla hyvinkin kovia.

Tautia kutsutaan laktoosi-intoleranssiksi. Sitä esiintyy 2–3 prosentilla seitsenvuotiaista, mutta iän myötä se yleistyy niin, että 17 prosenttia aikuisista suomalaisista kärsii näistä vaivoista.

Kokeessa kulaus maitosokerivettä

Tavallisesti laktaasin puute osoitetaan verensokerimääritykseen perustuvalla laktoosikokeella. Tutkittava nauttii veteen liuotettua maitosokeria gramman painokiloaan kohti, ei kuitenkaan enempää kuin 50 grammaa. Veren glukoosipitoisuus eli verensokeri mitataan ennen koetta ja kolme kertaa tunnin sisällä sen jälkeen.

Jos ohutsuolen nukkalisäkkeissä on normaali määrä laktaasientsyymiä, maitosokeri hajoaa ja siitä muodostuva glukoosi imeytyy vereen. Terveillä verensokeri nousee yli 1,6 mmol/l (millimoolia litrassa). Jos verensokeri nousee yhden mmol/l verran tai vähemmän, kyseessä on todennäköisesti laktaasin puute. Väliin jäävät nousuarvot ovat rajatapauksia.

Verensokerin muutoksen lisäksi on tärkeää seurata potilaan oireita. Mahavaivat maitosokerin annon jälkeen viittaavat laktaasin puutteeseen.

Hengityksen vety paljastaa

Laktoosikoe on joskus vaikea tulkita ja erityisen hankala, jos potilaalla on diabetes. Verensokerin sijasta tai lisäksi laktoosikokeen yhteydessä voidaan mitata hengitysilman vedyn määrä. Osa paksusuoleen saakka kulkeutuneesta laktoosista syntyneestä vedystä imeytyy verenkiertoon ja poistuu uloshengityksen mukana. Laktoosi-intoleranssipotilaiden hengitysilman vetypitoisuus suurenee merkittävästi laktoosikokeen aikana.

Luotettava laktoosi-intoleranssidiagnoosi voidaan tehdä ottamalla ohutsuolesta tähystyksen yhteydessä noin viiden milligramman painoinen pala ja tutkimalla kemiallisesti, onko siinä laktaasiaktiivisuutta. Tällaisen kokeen yhteydessä saadaan paljon muutakin tietoa suolen tilasta. Koska ohutsuolen tähystys ja koepalan ottaminen sieltä on varsin vaativa toimenpide, tätä diagnoosikeinoa voidaan käyttää vain pienellä osalla potilaista.