Yöheräilyä, itkuisuutta, ihottumaa, vatsakipuja tai ripulia aina, kun lapsi on syönyt? Katso, miten lastenallergologi Péter Csonka neuvoo selvittelemään epäilyjä ruoka-allergiasta.

Kun lapsi heräilee yöllä tunnin välein itkemään ja päivälläkin huutaa tuskissaan, vanhemmat epäilevät usein ruoka-allergiaa. Omin - tai naapurin - neuvoin ei kannata jättää pois ruoka-aineita vaan hakea apua lastenallergologilta tai allergiaan perehtyneeltä lastenlääkäriltä.

Nykyään suositellaan ruoka-aineiden välttämistä vain, jos se on oireiden kannalta oleellista. Muuten pyritään pitämään allergisen lapsen ruokavalio mahdollisimman monipuolisena ja välttämisen sijasta kokeilemaan oireita aiheuttavia ruoka-aineita pieninä määrinä. Vähittäinen siedättäminen kehittää lapsen suoliston sietokykyä ja edistää tottumista myös uusiin ruoka-aineisiin.

Aina vatsa- tai iho-oireiden taustalta ei löydy ruoka-allergiaa, vaan esimerkiksi atopia tai suoliston kehitys on vielä kesken. Epäilys ruoka-allergiasta on kuitenkin suljettava pois, jotta lapsen ja koko perheen elämää hankaloittavia oireita päästään lievittämään.

Toisin kuin muut allergiset sairaudet, ruoka-allergiat eivät ole viime vuosikymmeninä lisääntyneet.

Tarvittaessa vatsaoireiden selvittelyä jatkaa suolistolääkäri. Kipuilun syynä saattaa allergian sijasta olla refluksitauti, etenkin jos lapsi pulauttelee paljon.

Katso, miten lastenallergologi Péter Csonka Terveystalosta neuvoo toimimaan, jos epäilet lapsellasi ruoka-allegiaa.

Mitkä oireet kertovat ruoka-allergiasta?

 

Mistä apu lapsen ruoka-allergiaan?

 

Paraneeko lapsen ruoka-allergia?

Lue lisää

Siedätystä ruoka-allergiaan

Pidä kirjaa oireista

Allergian selvittely helpottuu, jos pidät kirjaa syömisistä ja oireista ennen lääkärille menoa:

  • mitä ruoka-aineita lapsi on syönyt
  • mitä oireita hän niistä saa
  • koska oireet tulevat
  • kauanko oireet jatkuvat
  • onko vastaavia oireita tullut aiemmin

Ohjeet kirjasta Péter Csonka, Päivi Junttila: Lapsiperheen allergiaopas. 

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.