Epilepsia on krooninen neurologinen sairaus. Sille ovat tyypillisiä toistuvat, ennalta arvaamattomat tajuttomuus- ja kouristuskohtaukset tai tajunnan hämärtymiskohtaukset, jotka johtuvat aivojen sähköisen toiminnan häiriöstä. Kohtausten kesto vaihtelee yleensä sekunneista muutamiin minuutteihin.

Epilepsia voi johtua esimerkiksi synnynnäisestä hermosolujen kehityshäiriöstä, perinnöllisestä toimintahäiriöstä tai aivovauriosta. Lapsuus- ja nuoruusiän epilepsiaa on hyvin monenlaista ja kohtausten oireet, syyt ja ennuste vaihtelevat suuresti. Lievissä tapauksissa epilepsialla ei juuri ole vaikutusta lapsen kokonaiskehitykseen, mutta vaikeimmat oireyhtymät saattavat hidastaa tai jopa pysäyttää kehityksen.

Oireet

Epilepsian ensioireita voivat olla lapsen kehityksen hidastuminen tai puheen taantuminen. Epilepsiaa sairastavista lapsista noin kolmasosalla on muitakin hermostollisia eli neurologisia oireita, kuten kehitys- tai liikuntavammaisuutta.

Itse epileptisen kohtauksen oireita ovat toimintakyvyn pysähtyminen tai aleneminen, tajunnan hämärtyminen ja tahdosta riippumattomat liikkeet, kuten kaatuminen, sätkiminen tai kouristelu. Suusta voi erittyä vaahtoa. Kohtaukseen voi liittyä aistielämyksiä tai vahvoja tunteita, kuten pelkoa. Epilepsiakohtausta ei saa estellä, mutta epileptikkoa on hyvä auttaa suojaamalla tämän pää. Riski vammautua tai kuolla kasvaa, jos kohtaus on kestänyt enemmän kuin 30 minuuttia.

Hoito

Jos lapsella epäillään epilepsiaa, hänet lähetään erikoissairaanhoitoon tilanteen mukaan kiireellisenä tai päivystyspotilaana. Epilepsiadiagnoosia varten lääkäri perehtyy tarkkaan lapsen oireisiin sekä kuuntelee sekä lapsen itsensä että tämän vanhempien tai muiden läsnä olleiden luonnehdintaa kohtauksesta. Tarvittaessa tutkimusta voi täydentää aivosähkökäyrätutkimuksilla, aivojen kuvantamistutkimuksilla ja laboratoriotutkimuksilla. Epilepsiaoireyhtymän tunnistaminen helpottaa hoidon suunnittelua, mutta tarkka oireyhtymä pystytään määrittämään vain noin joka kolmannelle epileptikoista.

Epilepsiaoireita voidaan hoitaa lääkkein. Lääkehoito aloitetaan useimmiten toisen kohtauksen jälkeen. Lääkehoito jatkuu vähintään niin kauan, ettei kohtauksia ole tullut kahteen vuoteen. Vaikeahoitoista epilepsiaa sairastava saattaa hyötyä ruokavaliosta, jossa on vain vähän hiilihydraatteja ja proteiinia ja energia saadaan pääasiassa rasvoista. Tällaisen ketogeenisen ruokavalion vaikutusmekanismia ei tunneta tarkkaan eikä se korvaa lääkehoitoa. Jos muista hoidoista ei ole riittävää apua, voidaan harkita kirurgista hoitoa, jossa kohtauksia aiheuttava aivoalue poistetaan.

Lapsuusiässä alkavan epilepsian ennuste on yleensä hyvä. Valtaosa potilaista saadaan nykyisillä hoitomenetelmillä kohtauksettomiksi. Hoitamaton epilepsia voi hidastaa lapsen liikunnallista, älyllistä ja sosiaalista kehitystä. Siksi epilepsian varhainen toteaminen, hyvä hoito, sairauden hyväksyminen yhtenä lapsen yksilöllisistä ominaisuuksista ja normaalin kehityksen tukeminen ovat tärkeitä epilepsian hyvän hoidon osia.

Lähde: Käypä hoito -suositus
www.kaypahoito.fi

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.