Epilepsia on krooninen neurologinen sairaus. Sille ovat tyypillisiä toistuvat, ennalta arvaamattomat tajuttomuus- ja kouristuskohtaukset tai tajunnan hämärtymiskohtaukset, jotka johtuvat aivojen sähköisen toiminnan häiriöstä. Kohtausten kesto vaihtelee yleensä sekunneista muutamiin minuutteihin.

Epilepsia voi johtua esimerkiksi synnynnäisestä hermosolujen kehityshäiriöstä, perinnöllisestä toimintahäiriöstä tai aivovauriosta. Lapsuus- ja nuoruusiän epilepsiaa on hyvin monenlaista ja kohtausten oireet, syyt ja ennuste vaihtelevat suuresti. Lievissä tapauksissa epilepsialla ei juuri ole vaikutusta lapsen kokonaiskehitykseen, mutta vaikeimmat oireyhtymät saattavat hidastaa tai jopa pysäyttää kehityksen.

Oireet

Epilepsian ensioireita voivat olla lapsen kehityksen hidastuminen tai puheen taantuminen. Epilepsiaa sairastavista lapsista noin kolmasosalla on muitakin hermostollisia eli neurologisia oireita, kuten kehitys- tai liikuntavammaisuutta.

Itse epileptisen kohtauksen oireita ovat toimintakyvyn pysähtyminen tai aleneminen, tajunnan hämärtyminen ja tahdosta riippumattomat liikkeet, kuten kaatuminen, sätkiminen tai kouristelu. Suusta voi erittyä vaahtoa. Kohtaukseen voi liittyä aistielämyksiä tai vahvoja tunteita, kuten pelkoa. Epilepsiakohtausta ei saa estellä, mutta epileptikkoa on hyvä auttaa suojaamalla tämän pää. Riski vammautua tai kuolla kasvaa, jos kohtaus on kestänyt enemmän kuin 30 minuuttia.

Hoito

Jos lapsella epäillään epilepsiaa, hänet lähetään erikoissairaanhoitoon tilanteen mukaan kiireellisenä tai päivystyspotilaana. Epilepsiadiagnoosia varten lääkäri perehtyy tarkkaan lapsen oireisiin sekä kuuntelee sekä lapsen itsensä että tämän vanhempien tai muiden läsnä olleiden luonnehdintaa kohtauksesta. Tarvittaessa tutkimusta voi täydentää aivosähkökäyrätutkimuksilla, aivojen kuvantamistutkimuksilla ja laboratoriotutkimuksilla. Epilepsiaoireyhtymän tunnistaminen helpottaa hoidon suunnittelua, mutta tarkka oireyhtymä pystytään määrittämään vain noin joka kolmannelle epileptikoista.

Epilepsiaoireita voidaan hoitaa lääkkein. Lääkehoito aloitetaan useimmiten toisen kohtauksen jälkeen. Lääkehoito jatkuu vähintään niin kauan, ettei kohtauksia ole tullut kahteen vuoteen. Vaikeahoitoista epilepsiaa sairastava saattaa hyötyä ruokavaliosta, jossa on vain vähän hiilihydraatteja ja proteiinia ja energia saadaan pääasiassa rasvoista. Tällaisen ketogeenisen ruokavalion vaikutusmekanismia ei tunneta tarkkaan eikä se korvaa lääkehoitoa. Jos muista hoidoista ei ole riittävää apua, voidaan harkita kirurgista hoitoa, jossa kohtauksia aiheuttava aivoalue poistetaan.

Lapsuusiässä alkavan epilepsian ennuste on yleensä hyvä. Valtaosa potilaista saadaan nykyisillä hoitomenetelmillä kohtauksettomiksi. Hoitamaton epilepsia voi hidastaa lapsen liikunnallista, älyllistä ja sosiaalista kehitystä. Siksi epilepsian varhainen toteaminen, hyvä hoito, sairauden hyväksyminen yhtenä lapsen yksilöllisistä ominaisuuksista ja normaalin kehityksen tukeminen ovat tärkeitä epilepsian hyvän hoidon osia.

Lähde: Käypä hoito -suositus
www.kaypahoito.fi

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.