Epilepsia on krooninen neurologinen sairaus. Sille ovat tyypillisiä toistuvat, ennalta arvaamattomat tajuttomuus- ja kouristuskohtaukset tai tajunnan hämärtymiskohtaukset, jotka johtuvat aivojen sähköisen toiminnan häiriöstä. Kohtausten kesto vaihtelee yleensä sekunneista muutamiin minuutteihin.
Epilepsia voi johtua esimerkiksi synnynnäisestä hermosolujen kehityshäiriöstä, perinnöllisestä toimintahäiriöstä tai aivovauriosta. Lapsuus- ja nuoruusiän epilepsiaa on hyvin monenlaista ja kohtausten oireet, syyt ja ennuste vaihtelevat suuresti. Lievissä tapauksissa epilepsialla ei juuri ole vaikutusta lapsen kokonaiskehitykseen, mutta vaikeimmat oireyhtymät saattavat hidastaa tai jopa pysäyttää kehityksen.
Oireet
Epilepsian ensioireita voivat olla lapsen kehityksen hidastuminen tai puheen taantuminen. Epilepsiaa sairastavista lapsista noin kolmasosalla on muitakin hermostollisia eli neurologisia oireita, kuten kehitys- tai liikuntavammaisuutta.
Itse epileptisen kohtauksen oireita ovat toimintakyvyn pysähtyminen tai aleneminen, tajunnan hämärtyminen ja tahdosta riippumattomat liikkeet, kuten kaatuminen, sätkiminen tai kouristelu. Suusta voi erittyä vaahtoa. Kohtaukseen voi liittyä aistielämyksiä tai vahvoja tunteita, kuten pelkoa. Epilepsiakohtausta ei saa estellä, mutta epileptikkoa on hyvä auttaa suojaamalla tämän pää. Riski vammautua tai kuolla kasvaa, jos kohtaus on kestänyt enemmän kuin 30 minuuttia.
Hoito
Jos lapsella epäillään epilepsiaa, hänet lähetään erikoissairaanhoitoon tilanteen mukaan kiireellisenä tai päivystyspotilaana. Epilepsiadiagnoosia varten lääkäri perehtyy tarkkaan lapsen oireisiin sekä kuuntelee sekä lapsen itsensä että tämän vanhempien tai muiden läsnä olleiden luonnehdintaa kohtauksesta. Tarvittaessa tutkimusta voi täydentää aivosähkökäyrätutkimuksilla, aivojen kuvantamistutkimuksilla ja laboratoriotutkimuksilla. Epilepsiaoireyhtymän tunnistaminen helpottaa hoidon suunnittelua, mutta tarkka oireyhtymä pystytään määrittämään vain noin joka kolmannelle epileptikoista.
Epilepsiaoireita voidaan hoitaa lääkkein. Lääkehoito aloitetaan useimmiten toisen kohtauksen jälkeen. Lääkehoito jatkuu vähintään niin kauan, ettei kohtauksia ole tullut kahteen vuoteen. Vaikeahoitoista epilepsiaa sairastava saattaa hyötyä ruokavaliosta, jossa on vain vähän hiilihydraatteja ja proteiinia ja energia saadaan pääasiassa rasvoista. Tällaisen ketogeenisen ruokavalion vaikutusmekanismia ei tunneta tarkkaan eikä se korvaa lääkehoitoa. Jos muista hoidoista ei ole riittävää apua, voidaan harkita kirurgista hoitoa, jossa kohtauksia aiheuttava aivoalue poistetaan.
Lapsuusiässä alkavan epilepsian ennuste on yleensä hyvä. Valtaosa potilaista saadaan nykyisillä hoitomenetelmillä kohtauksettomiksi. Hoitamaton epilepsia voi hidastaa lapsen liikunnallista, älyllistä ja sosiaalista kehitystä. Siksi epilepsian varhainen toteaminen, hyvä hoito, sairauden hyväksyminen yhtenä lapsen yksilöllisistä ominaisuuksista ja normaalin kehityksen tukeminen ovat tärkeitä epilepsian hyvän hoidon osia.
Lähde: Käypä hoito -suositus
www.kaypahoito.fi
