Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Teen 8–12-tuntisia työpäiviä, työni on seisomatyötä ja kävelyä paikasta paikkaan. Muutaman vuoden ajan jalkapohjani ovat hikoilleet ja haisseet. Varpaanvälini hautuvat ja niistä lähtee ihoa, välillä tuntuu että jalkapohjiani kihelmöisi. Jalkani pesen joka päivä, kerran tai kaksi. Mikä avuksi vaivaani?

Jalkojen hikoilu on kiusallinen vaiva. Siihen vaikuttavat perintötekijät, mutta päivittäinen runsas jalkojen päällä olo ja kävely lisäävät hikoilua. Myös sukkien ja kenkien laadulla ja hengittävyydellä sekä jalkojen puhtaudesta huolen pitämisellä voi vaikuttaa hajuun.

Varpaiden välien hautuminen ja ihon lähteminen ovat merkkinä siitä, että ilmanvaihto ei ehkä ole jaloillesi riittävä. Pitkään kosteana olevat varpaiden välit houkuttelevat myös sieniä. Lääkärillä kannattaisikin käydä tarkistuttamassa, ettei kyse ole jalkasienestä.

Jalkojen hikoilun ehkäisyyn ja hoitoon on monenlaisia konsteja. Lähtisin liikkeelle kengistä. Onko työ sellainen, että on käytettävä umpinaisia kenkiä, vai olisiko mahdollista vaihtaa sandaalimaisiin mutta kuitenkin muotoiltuihin ns. terveyskenkiin? Hikoileville jaloille on saatavilla myös teko­kuiduista valmistettuja, hikeä kuljettavia ja haihduttavia sukkia. Jos on pakko käyttää umpikenkiä, voi kokeilla niitä ja aktiivihiileen perustuvia hikoilua vähentäviä pohjallisia. Varvasvälien hautumiseen voi auttaa varpaiden väliin pujotettava lampaanvillasuikale. Jalkojen pesuun kannattaa käyttää apteekista saatavaa normaalia happamampaa pesunestettä.

Työkenkien lisäksi yhtä tärkeää on tauotus. Jos työpäivä kestää 8–12 tuntia seisten ja kävellen, on aivan välttämätöntä pitää istumataukoja 1–2 kertaa tunnissa. Taukojen aikana kannattaa ottaa kengät ja sukat pois ja nostaa jalat vaaka-asentoon.

Jos hikoilu on olosuhteisiin nähden liiallista, voi kokeilla hoitokeinoja. Hikoilua vähentävien antiperspiranttien perusaine on alumiinisuola, joka estää hikirauhasten toimintaa. Alumiinisuolaa ei yleensä ole deodoranteissa, jotka ovat lähinnä hajun poistajia. Antiperspirantti kannattaa hankkia apteekista. Vielä kovempia keinoja hikoilun vähentämiseen ja estämiseen ovat iontoforeesihoidot, joita antavat jotkut jalkahoitajat ja yksityiset ihonhoitoklinikat. Myös lääkkeitä tähän vaivaan on, mutta niistä kannattaa keskustella lääkärin kanssa.
 

Osmo Saarelma
yleislääketieteen erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.