Nivelrikkoa voi ehkäistä tai ainakin siirtää vuosilla eteenpäin. Pysyäkseen terveinä nivelet tarvitsevat virikkeitä, siis liikuntaa. Se auttaa jo sairastunuttakin pitämään kivut kurissa.

Hieno aamu, hyvin nukuttu yö takana. Siispä reippaana liikkeelle.
Vaan mitä nyt? Polveen sattuu kamalasti, kuin neulalla pistäisi. Pitäisikö mennä takaisin sänkyyn?

– Liikkeelle lähtiessä tuntuva kova kipu on tyypillinen nivelrikon oire, fysiatrian ylilääkäri Olavi Airaksinen Kuopion yliopistosairaalasta toteaa.

Kipu lievittyy yleensä hetken päästä. Kun on ollut vartin liikkeellä, on jo paljon parempi olla. Ihan hyvä päivähän tästä alkaa.

– Terveet nivelet eivät tunnu. Liikkuminen on helppoa, eikä nivelestä kuulu ääniä. Jos on kipua tai nivelet naksuvat tai rusahtelevat, jotain on vialla, Airaksinen sanoo.

Aika usein kivun taustalta löytyy nivelrikko. Suomessa on jopa miljoona nivelrikkoista. Jaloissa nivelrikkoa on 400 000 suomalaisella. Yli 80-vuotiaista naisista jo joka toisella on nivelrikkoa.

Kipu ja kankeus hälyttävät

Nivelrikko etenee alkuun hitaasti ja huomaamatta. Ensimmäisinä varoitusmerkkejä ovat ajoittainen kipu, kankeus tai rahina nivelissä.

Nivelrikko alkaa usein vammasta tai iskusta, joka musertaa niveltä ympäröivää rustoa. Vaurioitunut rusto pehmenee ja siitä irtoaa pieniä kappaleita nivelnesteeseen. Nivel tulehtuu, alkaa kuumottaa ja turpoaa. Kipu nivelessä kielii jo varsin pitkälle edenneestä nivelrikosta.

– Lääkärin luo tullaan usein vasta, kun kipu on sietämätön ja haittaa arkea, Airaksinen kertoo.

Lääkäriin kannattaa varata aika heti, kun epäilee nivelvaivoja. On turha odottaa siihen asti, että kävely tai portaiden nousu on vaivalloista tai tiukat säilykepurkit eivät avaudu kotikonstein.

Kuulutko nivelrikkosukuun?

Nivelrikko voi tulla mihin tahansa sadoista nivelistämme. Yleisimmät paikat ovat kuitenkin lonkat, polvet ja käsien pikkunivelet.

Joillakin nivelrikko johtuu perintötekijöistä.

– Jos kuuluu sukuun, jossa on paljon nivelrikkoa sairastavia, on todennäköistä, että itsekin saa sen, Olavi Airaksinen sanoo.

Perinnöllinen nivelrikko alkaa usein jo varhain, kenties jo nelikymppisenä, kun nivelrikon oireet muuten alkavat hankaloittaa arkea keskimäärin kuusikymppisinä. Perinnöllinen nivelrikko saattaa myös edetä varsin rivakasti.

– Nivelrikon kulkua on vaikea ennustaa, sillä se on hyvin yksilöllistä. Lisäksi taudille on tyypillistä vaikeiden ja helpompien jaksojen vuorottelu: välillä kipu tekee elämästä hankalaa, välillä taudin melkein unohtaa, Airaksinen muistuttaa.

Virikkeitä nivelille

Nivelrikko ei johdu nivelten kulumisesta, vaikka ennen näin ajateltiinkin. Nykyään tiedetään, että kyse on nivelruston sairaudesta, ei sen kulumisesta. Tosin raskaat fyysiset työt, kuten maanviljely, voivat vauhdittaa taudin puhkeamista. Myös loukkaantumiset esimerkiksi urheiluharrastuksissa voivat antaa alkusysäyksen nivelrikolle.

Rusto on elävää kudosta, mutta siinä ei ole verisuonia. Saadakseen ruokaa nivelen täytyy liikkua. Liike on eräänlainen moottori, joka saa ruston pumppaamaan ravintoa sitä ympäröivästä kudosnesteestä.

– Pahinta mitä nivelrikkoa sairastava voi tehdä, on säästää niveliään. Nivelet tarvitsevat virikkeitä, tietenkin kivun asettamissa rajoissa, Airaksinen neuvoo.

Jos ei sairasta nivelrikkoa, nivelille sopii lähes mikä tahansa liikunta, kunhan se on kohtuullista. Repivissä, nopeissa lajeissa, kuten jääkiekossa, on aina suuri loukkaantumisen vaara.

Mikä sitten on kohtuullista? Sen tietää jokainen itse parhaiten, mutta tutkimusten valossa esimerkiksi 4–10 kilometrin päivittäinen kävely on hyväksi. Yhteen menoon ei tarvitse kilometritolkulla kävellä, määrän voi kerätä pienistä pätkistä.

Lihaksiin potkua halonhakkuulla

Jos jo sairastaa nivelrikkoa, kannattaa valita sellainen liikuntamuoto, jossa kehon paino ei ole kokonaan nivelten päällä. Sellaisia ovat muun muassa kävely, sauvakävely, uinti, vesijuoksu ja pyöräily. Myös hiihtäminen tekee hyvää nivelille.

Kotona kannattaa harjoittaa tasapainoaan vaikkapa kyykistelyllä (tarvittaessa tukea ottaen) ja yhdellä jalalla seisomisella. Myös taiteilu tasapainolaudalla on hyväksi.

Airaksinen muistuttaa, että tärkeintä on hyvä lihaskunto.
– Monet ajattelevat virheellisesti, ettei kuusissakymmenissä viitsi aloittaa kuntosalilla käyntiä. Lihasmassan kasvattaminen kannattaa aina!

Nivelrikkoisen on todettu hyötyvän erityisesti reisilihasten hyvästä kunnosta. Jos kuntosalilla käymisen kynnys on suuri, fysioterapeutti voi laatia yksilöllisen kunto-ohjelman. Monilla paikkakunnilla on nykyään ikäihmisten omia kuntosaleja tai ainakin omia vuoroja, jolloin laitteissa ei näy hyväkuntoisia nuoria urheilijoita.

Olavi Airaksinen kuulostelee vastaanotollaan, miten nivelrikkoinen on ennen liikkunut ja suosittelee sen pohjalta sopivia kuntoilumuotoja. Jos ei ole koskaan hiihtänyt, ei sitä tarvitse harrastaa nivelrikon puhjettuakaan, eikä kuntosali ole ainoa paikka lihaskunnon kasvattamiseen. Saman hyödyn voi saavuttaa halonhakkuulla ja ahkeralla puutarhanhoidolla.

Jos ei ole pitkään liikkunut mitenkään, uusi aktiivinen elämänvaihe kannattaa aloittaa vähitellen. Sohvaperunasta ei muutu aktiiviseksi kuntoilijaksi yhdessä yössä.

D-vitamiinia purkista

Ylimääräiset kilot ovat rasite nivelille. Jos kiloja on liiaksi, painonpudotus onkin liikunnan ohella paras keino pitää nivelrikko kurissa. Tupakoitsijoita Airaksinen kehottaa lopettamaan. Jo nivelrikko pelkästään heikentää aineenvaihduntaa nivelissä, mutta tupakointi moninkertaistaa vaikutuksen.

Ruoalla on merkitystä nivelrikon hoidossa, vaikka millään yksittäisellä ruoka-aineen lisäämisellä ei oireita voi lievittää.

– Tärkeintä on kokonaisuus: se, että saa ravinnostaan riittävästi hivenaineita ja vitamiineja, Airaksinen korostaa.

Varsinkin D-vitamiinilla näyttää olevan merkitystä. Etenkin naisten tulee huolehtia D-vitamiinin saannista, mikä tarkoittaa D-vitamiinilisän syömistä loka–huhtikuussa. Luonnollisesti D-vitamiinia saa auringonvalosta, kalasta ja rypsiöljystä.

Nivelrikkoisen ruokavalio ei poikkea yleisistä ravitsemussuosituksista. Paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja sekä täysjyväviljaa, lisäksi vähän lihaa, kalaa tai palkokasveja proteiinien saamiseksi.

Tarvittaessa ravitsemusterapeutti antaa ohjeita monipuolisen, terveellisen ruokavalion suunnittelussa.

Kävelyä ja akupunktiota

Joskus nivelrikon hoidossa tarvitaan apuvälineitä, kuten kävelykeppiä tai kyynärsauvaa. Kipeän nivelen vastakkaisella puolella pidettävä keppi keventää nivelen kuormitusta. Kenkiin laitettavat tukipohjalliset korjaavat koko vartalon virheasentoja.

– Oikea asento varmistaa sen, etteivät nivelet rasitu turhaan ja aiheuta lisää kipuja, Airaksinen alleviivaa.
Apuvälineitä on kehitetty myös tiukkojen tölkkien tai lukkojen avaamiseen. Jos kankeus haittaa sukkien pukemista, voi käyttää sukanvetolaitetta, kenkien laittamista helpottaa pitkävartinen kenkälusikka.

Fysikaalisista hoidoista ei tutkimusten mukaan ole juuri apua nivelrikon hoidossa. Poikkeuksen tekee akupunktio, jonka on todettu helpottavan kipua etenkin nivelrikoisissa polvissa.

– Kun se kerran auttaa polvikipuun, miksi se ei auttaisi muihinkin niveliin, kysyy Airaksinen, joka itsekin hoitaa potilaidensa kipuja akupunktiolla.

Fysioterapeutin antamille liikunta- ja jumppaohjeille Airaksinen antaa suuren arvon. Fysioterapeutin vastaanotolla voi huomata omat virheasentonsa ja oppia oikean tavan kävellä. Myös yksilölliset jumppaohjeet kannattaa hyödyntää, niillä voi helpottaa nivelrikon oireita paljonkin.

Turvotus- ja kuumotusvaiheessa oireita voi lievittää kylmäpakkauksella tai kylmägeelillä. Ne tepsivät myös liikunnan jälkeisiin kipuihin.

 

Lue lisää nivelvaivoista.

Testaa niveltesi kunto

  1. Ovatko nivelesi jäykät aamuisin?
  2. Onko sinun vaikea mennä kyykkyyn ja kyykystä ylös?
  3. Onko portaiden kiipeäminen vaikeaa?
  4. Onko purkin kansien avaaminen hankalaa?
  5. Natisevatko tai naksuvatko nivelesi?
  6. Onko nivelissäsi särkyä?
  7. Onko nivelissäsi turvotusta tai kuumotusta?
  8. Aiheuttaako liikkuminen kipua?
  9. Haittaavatko kivut jokapäiväisiä toimiasi?

Jos vastasit kahteen tai useampaan kysymykseen kyllä, saatat sairastaa nivelrikkoa. Ota yhteyttä lääkäriin asian selvittämiseksi.

Vierailija

Nivelrikko tykkää liikkeestä

Nykyään vallalla oleva idioottimainen periaate "Kipujen kanssa pitää vaan oppia elämään ja hyväksyä ne" takaa sen, että nivelrikkoinen ei koskaan tule saamaan hoitoa. Nivelrikko on niin yleinen vaiva, että lääkärit eivät ole halukkaita paneutumaan sen parantamiseen. Hoitoa on alettava vaatia. Paraneminen on mahdollista, jos tahtoa viranomaisilta riittää. Tässä yksi esimerkki: " Vastoin suomalaisessa terveydenhuollossa esiintyvää uskomusta, nivelrikosta voi kuntoutua. Nivelrikon...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.