Vuosienkin jälkeen makumuisto herahduttaa veden suuhun tai saa yökkäämään. Mutta voiko makuaan kehittää?

Dosentti Mari Sandell Turun yliopistosta vastaa väiteisiimme maistamisesta.

 
Toiset ihmiset ovat ”supermaistajia” ja kokevat esimerkiksi kaalin ja lantun maut liian ­hyökkäävinä.

Totta. Osa ihmisistä on muita herkempiä karvaudelle ja he voivat kokea kaalin tai lantun hyvin karvaiksi. Itse en kuitenkaan kuvailisi heitä ”yleissupermaistajiksi”.

Tavallista suurempi epäluuloisuus uusia makuja kohtaan on perinnöllistä.

Tutkimusten mukaan pelko uusia ruokia kohtaan eli ruokaneofobia liittyy sekä perimään että ympäristöön. Toisaalta myös syötävänä olevaan ravintoon. Pelkästään ruoan maku ei välttämättä selitä neofo­biaa vaan myös muut aistittavat tekijät, kuten haju, ulkonäkö, ääni ja rakenne, voivat vaikuttaa.

Kaikesta oppii pitämään, kun tarpeeksi monta kertaa maistaa.

On totta, että kärsivällisesti toistamalla on mahdollista tottua erilaisiin ruokiin. Tarvittava toistokertojen lukumäärä on kuitenkin yksilöllistä eikä ihminen välttämättä opi pitämään kaikesta vaikka kuinka harjoittelisi.

Yksi huono makumuisto lapsuudessa riittää synnyttämään ikuisen inhon jotain tiettyä ruokaa kohtaan.

Osittain totta. Epämiellyttävä muisto ei hevin haalistu ja opettaa meitä välttämään ikävää asiaa. Makuaistin lisäksi keräämme kuitenkin kokemuksia kaikilla viidellä aistilla. Hajumuisti on erittäin hyvä.

Väri vaikuttaa ruoan makuun, siksi esimerkik­si makkarat ja jäätelö värjätään.

Totta. Värillä voidaan vaikuttaa maun kokemiseen. Esimerkiksi lisäämällä punaisuutta appelsiinimehuun se voi "maistua makeammalta" ilman sokerinlisäystä. Värit ovat tärkeitä ja voivat vaikuttaa ruoan kokemiseen joko myönteisellä tai kielteisellä tavalla ihmisestä riippuen.

Makuaisti on aisteista se, joka säilyy pisimpään: vaikka kuulo-, näkö- ja puhekyky menisivät, ihminen maistaa ja muistaa maut.

Yleensä totta. Ikääntyminen heikentää yleensä enemmän hajuaistia kuin makuaistia. Vaikutus on kuitenkin yksilöllistä.  

Makuaistin muutokset voivat olla merkki kroonisesta sairaudesta, kuten dementiasta.

Joskus totta. Muutokset makuaistissa voivat selittyä hyvin erilaisilla tekijöillä. On myös julkaistu tutkimuksia, joissa dementiaa sairastavien makuaisti on todettu vähemmän herkäksi kuin niin sanottujen terveiden ikäihmisten.
 
Ympäristö vaikuttaa siihen, miten hyvänä ruokaa pidämme. Tavallinen voileipä maistuu paremmalta, jos sen syö retkieväänä.

Totta. Ympäristö, seura tai tilanne ovat merkittäviä tekijöitä myönteisissä ruokakokemuksissa. Monille ruokailu on myös sosiaalinen tapahtuma. Vaikutus on kuitenkin yksilöllinen eikä pelkkä ympäristö määrää ruoan miellyttävyyttä.   
 
Lapsi maistelee jo kohdussa ja äidin­maidossa oman kulttuurinsa makuja ja tottuu niihin.

Totta. Sikiö aloittaa ruokaan totuttelun jo kohdussa sekä maku- että hajuaistin avulla. Äidin raskauden ja imetyksen aikainen ravinto vaikuttaa myös mieltymysten muodostumiseen.  
 
Maku- ja hajuaistin menetyksen jälkeen ruokailusta katoaa kaikki nautinto.

On totta, että makujen ja hajujen katoaminen vaikuttavat merkittävästi ruoan kokemiseen. Hajuaistin merkitys korostuu esimerkiksi flunssan aikana. Mutta maku- ja hajuaistin lisäksi käytämme jatkuvasti myös näkö-,
tunto- ja kuuloaistia. Näiden merkitys ruoan kokemisessa on yksilöllistä.

Vastasyntyneillä on luontainen mieltymys makeaan. Äidinmaito maistuu makealta ja maku motivoi lasta syömään. ­Tämä ei kuitenkaan sellaisenaan selitä myöhempää makean­himoa.

Sukupuolen ei ole yleisesti todettu vaikuttavan makeanhimoon. Yksittäisissä tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että naiset voivat maistaa sokerin voimakkaampana munasolun irtoamisen eli ovulaation aikana.

Makeat herkut ­kohot­tavat mielialaa tehokkaammin kuin suolaiset. Makeasta saadaan energiaa ja herkku sinänsä on positiivinen kokemus. Myös suolapalan syönti voi kuitenkin tuoda hyvän mielen.

Makea maistuu ­makeammalta, jos sitä saa vain harvoin. Tämä ilmiö liittyy makuaistin mukautumiskykyyn. Reagoimme makeuden voimakkuuden muutoksiin. Jos makealta maistuva herkku pääsee suuhun vain harvoin, sen aikaansaama aistimus voi tuntua voimakkaalta eli makeammalta.  
 

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.