Vuosienkin jälkeen makumuisto herahduttaa veden suuhun tai saa yökkäämään. Mutta voiko makuaan kehittää?

Dosentti Mari Sandell Turun yliopistosta vastaa väiteisiimme maistamisesta.

 
Toiset ihmiset ovat ”supermaistajia” ja kokevat esimerkiksi kaalin ja lantun maut liian ­hyökkäävinä.

Totta. Osa ihmisistä on muita herkempiä karvaudelle ja he voivat kokea kaalin tai lantun hyvin karvaiksi. Itse en kuitenkaan kuvailisi heitä ”yleissupermaistajiksi”.

Tavallista suurempi epäluuloisuus uusia makuja kohtaan on perinnöllistä.

Tutkimusten mukaan pelko uusia ruokia kohtaan eli ruokaneofobia liittyy sekä perimään että ympäristöön. Toisaalta myös syötävänä olevaan ravintoon. Pelkästään ruoan maku ei välttämättä selitä neofo­biaa vaan myös muut aistittavat tekijät, kuten haju, ulkonäkö, ääni ja rakenne, voivat vaikuttaa.

Kaikesta oppii pitämään, kun tarpeeksi monta kertaa maistaa.

On totta, että kärsivällisesti toistamalla on mahdollista tottua erilaisiin ruokiin. Tarvittava toistokertojen lukumäärä on kuitenkin yksilöllistä eikä ihminen välttämättä opi pitämään kaikesta vaikka kuinka harjoittelisi.

Yksi huono makumuisto lapsuudessa riittää synnyttämään ikuisen inhon jotain tiettyä ruokaa kohtaan.

Osittain totta. Epämiellyttävä muisto ei hevin haalistu ja opettaa meitä välttämään ikävää asiaa. Makuaistin lisäksi keräämme kuitenkin kokemuksia kaikilla viidellä aistilla. Hajumuisti on erittäin hyvä.

Väri vaikuttaa ruoan makuun, siksi esimerkik­si makkarat ja jäätelö värjätään.

Totta. Värillä voidaan vaikuttaa maun kokemiseen. Esimerkiksi lisäämällä punaisuutta appelsiinimehuun se voi "maistua makeammalta" ilman sokerinlisäystä. Värit ovat tärkeitä ja voivat vaikuttaa ruoan kokemiseen joko myönteisellä tai kielteisellä tavalla ihmisestä riippuen.

Makuaisti on aisteista se, joka säilyy pisimpään: vaikka kuulo-, näkö- ja puhekyky menisivät, ihminen maistaa ja muistaa maut.

Yleensä totta. Ikääntyminen heikentää yleensä enemmän hajuaistia kuin makuaistia. Vaikutus on kuitenkin yksilöllistä.  

Makuaistin muutokset voivat olla merkki kroonisesta sairaudesta, kuten dementiasta.

Joskus totta. Muutokset makuaistissa voivat selittyä hyvin erilaisilla tekijöillä. On myös julkaistu tutkimuksia, joissa dementiaa sairastavien makuaisti on todettu vähemmän herkäksi kuin niin sanottujen terveiden ikäihmisten.
 
Ympäristö vaikuttaa siihen, miten hyvänä ruokaa pidämme. Tavallinen voileipä maistuu paremmalta, jos sen syö retkieväänä.

Totta. Ympäristö, seura tai tilanne ovat merkittäviä tekijöitä myönteisissä ruokakokemuksissa. Monille ruokailu on myös sosiaalinen tapahtuma. Vaikutus on kuitenkin yksilöllinen eikä pelkkä ympäristö määrää ruoan miellyttävyyttä.   
 
Lapsi maistelee jo kohdussa ja äidin­maidossa oman kulttuurinsa makuja ja tottuu niihin.

Totta. Sikiö aloittaa ruokaan totuttelun jo kohdussa sekä maku- että hajuaistin avulla. Äidin raskauden ja imetyksen aikainen ravinto vaikuttaa myös mieltymysten muodostumiseen.  
 
Maku- ja hajuaistin menetyksen jälkeen ruokailusta katoaa kaikki nautinto.

On totta, että makujen ja hajujen katoaminen vaikuttavat merkittävästi ruoan kokemiseen. Hajuaistin merkitys korostuu esimerkiksi flunssan aikana. Mutta maku- ja hajuaistin lisäksi käytämme jatkuvasti myös näkö-,
tunto- ja kuuloaistia. Näiden merkitys ruoan kokemisessa on yksilöllistä.

Vastasyntyneillä on luontainen mieltymys makeaan. Äidinmaito maistuu makealta ja maku motivoi lasta syömään. ­Tämä ei kuitenkaan sellaisenaan selitä myöhempää makean­himoa.

Sukupuolen ei ole yleisesti todettu vaikuttavan makeanhimoon. Yksittäisissä tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että naiset voivat maistaa sokerin voimakkaampana munasolun irtoamisen eli ovulaation aikana.

Makeat herkut ­kohot­tavat mielialaa tehokkaammin kuin suolaiset. Makeasta saadaan energiaa ja herkku sinänsä on positiivinen kokemus. Myös suolapalan syönti voi kuitenkin tuoda hyvän mielen.

Makea maistuu ­makeammalta, jos sitä saa vain harvoin. Tämä ilmiö liittyy makuaistin mukautumiskykyyn. Reagoimme makeuden voimakkuuden muutoksiin. Jos makealta maistuva herkku pääsee suuhun vain harvoin, sen aikaansaama aistimus voi tuntua voimakkaalta eli makeammalta.