virtsarakontulehdus, virtsavaivat
Kuva Shutterstock

Pissattaa ja koskee, usein virtsatietulehdus äityy yöllä. Mene lääkäriin mutta vasta aamulla. Sinne asti selviät särkylääkkeellä ja juomalla paljon.

Virtsarakon tulehduksen oireet ovat sen verran ärhäkät, ettei niitä voi olla huomaamatta. Ja monelle ne ovat todella tuttuja, sillä kyseessä on naisten yleisin bakteeritulehdus. Nuoret naiset potevat niitä toistuvastikin seksielämän aloittamisen aikaan, kun emättimen seudun limakalvot joutuvat koetukselle.

Uudelleen virtsatulehdukset yleistyvät vaihdevuosien jälkeen, kun limakalvot alkavat oheta.

Oireista tavallisimpia ovat kova kirvely vatsanpohjassa, alaselän kipu ja pakottava tarve käydä jatkuvasti vessassa. Virtsassa voi myös olla verta jo tulehduksen alkuvaiheessa. Tätä rajulta vaikuttavaa oiretta ei kuitenkaan tarvitse säikähtää. Veri tulee virtsaputkesta tai -rakosta, kun niiden seinämät ovat tulehduksen takia ärtyneet.

Virtsatieinfektion aiheuttaa yleensä tavallinen suolistobakteeri Escherichia coli, joka kulkeutuu ensin peräaukon alueelta virtsaputkeen ja siitä edelleen ylemmäs virtsateihin. Koska naisilla on lyhyt virtsaputki, heille näin käy paljon herkemmin kuin miehille.

Kerta-annos voi riittää

Kun virtsatietulehduksen saa ensimmäisen kerran, sen aiheuttajabakteeri tutkitaan laboratoriossa otettavasta virtsanäytteestä.

Bakteerin määrä virtsassa riippuu siitä, kuinka kauan ennen näytteen ottoa on ollut käymättä vessassa. Suositus on neljä tuntia, mutta kivuliaiden oireiden takia niin kauan ei aina pysty pidättelemään. Kerro siis näytteenotossa viime vessakäynnin ajankohta, koska tämän tiedon avulla virtsan todellinen bakteeripitoisuus osataan määrittää mahdollisimman tarkkaan.

Jos kunnon bakteeritulehdus löytyy, sen ainoa tehoava hoito on antibiootti, joko kerta-annoksena tai muutaman päivän kuurina.

Yleensä lääkäri määrää mahdollisimman kapeakirjoisen eli vain aiheuttajabakteeriin purevan antibiootin. Laajakirjoisempi kävisi turhaan myös hyödyllisten bakteerien kimppuun.

Lääkekuurin pitäisi poistaa oireet, eikä virtsassa sen loputtua saa enää olla verta. Mene siis uudelleen lääkäriin, jos oireet eivät hellitä.
Tavallisen rakkotulehduksen hoidon jälkeen virtsan kontrollinäytettä ei yleensä enää tarvitse ottaa. Poikkeus tästä ovat odottavat äidit.

Estohoitoa jos vaiva uusii

Jos tulehduksilla on taipumus uusia ja tuntee oireensa, muuten terveen aikuisen naisen ei tarvitse oireiden taas ilmaantuessa käydä uudestaan laboratoriossa. Lääkäri voi määrätä uuden antibioottikuurin keskusteltuaan potilaan kanssa puhelimitse.

Tulehduksiin taipuvainen voi myös pitää varakuuria kotona ja aloittaa sen tarvitessaan. Jos tulehduksia on riesaksi asti, lääkäri voi määrätä muutaman kuukauden mittaisen antibioottiestohoidon.

Yleensä näin tehdään, jos tulehduksia on useammin kuin kolmesti vuodessa tai kahdesti puolen vuoden aikana. Hoito kestää ensin kuusi kuukautta. Jos infektio toistuu, aloitetaan uusi, 6–12 kuukautta kestävä hoitojakso.

Tällainen hoito sopii, kun ikä on 18 ja 65 vuoden välillä. Tätä vanhemmilla naisilla virtsatietulehduksen mahdollisten aiheuttajabakteerien määrä lisääntyy, ja aiheuttaja pitäisi siksi tunnistaa laboratoriokokeella joka kerta ennen uuden antibioottikuurin aloittamista.

Ensiavuksi särkylääkettä

Jos virtsatietulehduksen oireet alkavat yöllä, lääkäriin lähtöä voi kipujen salliessa turvallisesti lykätä aamuun. Yön yli selviytymistä helpottaa särkylääke ja runsas juominen, koska silloin virtsa huuhtelee bakteereita pois.

Virtsatietulehdus on tavallisesti niin kivulias, että harva pyristelee sen kanssa pitkään ilman hoitoa. Osa sairastuneista tosin paranee ilman antibioottia. Mutta etukäteen ei voi tietää, käykö niin. Jos ei käy ja se jätetään lääkitsemättä, tulehdus voi nousta munuaisiin. Se on vaarallista, koska munuaistulehdus on kuumeinen yleistauti, joka nujertuu vain laajakirjoisella antibiootilla.

Munuaisista bakteeri voi myös päästä verenkiertoon ja aiheuttaa pahimmillaan verenmyrkytyksen.

Kuumeinen tulehdus täytyy ottaa vakavasti, vaikka siihen ei aina aluksi paikallisia oireita liitykään. Muutaman päivän kuluttua munuaiset kuitenkin yleensä turpoavat, mistä seuraa kipua kylkeen ja selkään. Virtsaoireita ei aina tule tässäkään vaiheessa.

Tulehdusriski pienemmäksi

Tutkimustulokset osoittavat, että luonnontuotteista karpalo- ja puolukkamehu voivat estää virtsatietulehduksia. Vanhemmilla naisilla karpalomehu on yhtä tehokas kuin trimetopriimi-antibiootti estohoitona. Mehujen teho johtuu siitä, että ne estävät E. coli -bakteeria tarttumasta virtsa-rakon seinämään.

Kotikonstina virtsatietulehduksiin taipuvaisen kannattaa myös huolehtia vatsan toiminnasta. Ummetus aiheuttaa alavatsavaivaa, jonka voi sekoittaa virtsatulehdukseen, mutta se voi myös aiheuttaa sitä. Kun täysi suoli painaa virtsaputkea, rakko ei tyhjene kunnolla ja bakteerit jäävät lisääntymään sinne.

Tulehdusherkille naisille hyvä ehkäisyhoito voi olla yksi antibioottitabletti, joka otetaan aina yhdynnän jälkeen. Sen sisältämä lääkemäärä sotkee elimistön normaalia bakteerikantaa vähemmän kuin toistuvat pitkät kuurit.

Vaihdevuodet ohittaneen naisen kannattaa virtsavaivojen ehkäisemiseksi kokeilla, auttaisiko limakalvoja vahvistava paikallisesti käytettävä estrogeenivoide.  

Lue lisää Vaihdevuosien vaikutuksesta virtsarakon tulehduksiin

Kaikenikäisten virtsarakontulehduksille alttiiden on viisasta pestä kädet säännöllisesti. Alapäätä pitää pestä vain kohtuullisesti, sillä liian ahkera pesu saattaa jopa edistää virtsatieinfektioita.

Hyvä on myös välttää alapään kylmettämistä, kylmän päällä istumista ja hiertäviä tekokuituisia alushousuja. Näin kannattaa toimia, vaikka tieteellä ei ole vastausta siihen, ovatko nämä syy-seuraussuhteessa virtsatietulehdusten kanssa.

Kokeile virtsavaivoihin

  • puolukka- tai karpalomehu
  • ummetuksen esto
  • maltillinen intiimihygienia
  • kylmän karttaminen
  • luonnonkuituiset alushousut
  • paikallinen estrogeeni
  • antibiootti yhdynnän jälkeen
  • trimetopriimi-estohoito
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Monien kroonisten sairauksien taustalla kytee piilevä tulehdus. Viitteitä vaaroista havaitsee ainakin vatsaansa tarkkailemalla.

Kun elimistöömme on päässyt tunkeilijoita, kuten vieraita mikrobeja, ensiavun järjestää immuunijärjestelmä. Se synnyttää tulehdustilan, joka antaa huutia vierasaineille ja -eliöille. Tulehdus voi käynnistyä myös vamman seurauksena, esimerkiksi nilkan nyrjähtäessä.

Yleensä tulehdus on terveydeksemme – itse asiassa tarvitsemme tulehdusta elääksemme.

Joskus tulehdus voi kuitenkin kroonistua ja jatkua, vaikka mitään uhkaa ei olisikaan. Silloin puolustusjärjestelmä on muuttunut suojelevasta

Liiallinen tulehdustila on tullut tutuksi yliaktiivisena immuunivasteena. Se voi johtaa esimerkiksi allergioihin, nivelreumaan, autoimmuunisairauksiin ja astmaan. Sen sijaan vain harvat "terveet" tiedostavat, että heidän elimistössään voi vallita matala-asteinen tulehdus. Se on tulehduksen salakavala muoto, joka ei tunnu eikä näy, kuten akuutti tulehdustila.

On arvioitu, että tulehdus tässä piilevässä muodossaan leimuaa satojen tuhansien suomalaisten elimistöissä. Matala-asteisesta tulehduksesta väitellyt yleislääketieteen erikoislääkäri Tiina Ahonen selvitti, että piilevä tulehdus voi olla syynä useisiin kroonisiin kansansairauksiin, kuten lihavuuteen, kakkostyypin diabeteksen, sepelvaltimotautiin ja metaboliseen oireyhtymään.

Vaarassa vatsakas, tupakoiva nainen

Helpoimmin osviittaa mahdollisesta tulehduksestaan saa kohdistamalla katseensa keskivartaloon. Pahin tulehdusta aiheuttava tekijä on nimittäin rasvakudos erityisesti vatsan seudulle kertyessään. Rasvasolut tuottavat niin kutsuttuja lihavuushormoneja eli adipokiini-hormoneja. Ne säätelevät muun muassa aineenvaihduntaa, ruokahalua ja kylläisyyden tunnetta.

Mitä runsaammin vatsan alueella on rasvaa, sitä todennäköisemmin tulehdus tekee tuhojaan. Lihavuushormoneilla näyttääkin olevan iso rooli tulehdussairauksissa, kuten astmassa, keuhkoahtaumataudissa, nivelrikossa ja reumassa.

Joidenkin tutkijoiden mukaan jo viisi liikakiloa voi aiheuttaa ongelmia – myös niille, joitka liikkuvat säännöllisesti.

Tiina Ahosen tutkimuksen mukaan erityisesti keski-ikäisillä naisilla lihominen kasvattaa riskiä matala-asteiseen tulehdukseen. Ilmeni myös, että matala-asteista tulehdusta hillitsevän adiponektiini-välittäjäaineen määrä oli tupakoivilla naisilla pienempi kuin tupakoimattomilla.

Sen sijaan miehillä samanlaista matala-asteisen tulehduksen yhteyttä lihomiseen tai tupakointiin ei havaittu. Tulokset viittaavat siihen, että matala-asteinen tulehdustila aktivoituu biologisista syistä naisilla miehiä herkemmin.

Tulehdus muhii masentuneellakin

Kun tulehdus on kroonistunut, keholla ei ole kykyä sammuttaa sitä, joten terveet kudokset alkavat vaurioitua. Pitkään jatkuneena tulehdus syö hiljalleen elimiltä energiaa, mikä nopeuttaa ikääntymistä.

Amerikan sydänliiton julkaisemien tutkimustietojen perusteella niillä vanhuksilla, joilla oli korkeimmat tulehdusarvot, oli 260 prosenttia tavallista suurempi todennäköisyys kuolla seuraavan neljän vuoden aikana. Kuolinsyy oli useimmiten verisuonitauti.

Tulehdustila nivoutuu jopa psyykkiseen terveyteen. JAMA Psychiatry -lehdessä julkaistu tutkimus kertoo, että masennus voi näyttäytyä aivoissa korkeampana tulehdustilana riippumatta mistään fyysisistä sairauksista.Masennuspotilailla havaittiin 30 prosentin kasvu aivojen tulehdusta kuvaavissa merkkiaineissa verrattuna niihin, jotka eivät masennuksesta kärsineet.

Mikäli lääkäri epäilee potilaalla tulehdustilaa kehossa, hän määrittää tyypillisesti veren CRP-arvon. CRP on maksasolujen tuottama valkuaisaine, jonka määrä veressä suurenee huomattavasti monenlaisissa tulehduksissa ja kudosvaurioissa. Monien lääkärien mielestä CRP on tärkein tulehdusta kuvaava suure ainakin sydän- ja verisuonitautien kannalta.

Terveet elintavat ovat paras palosammutin

Tulehduksen laannuttamiseksi tulee ensin tunnistaa laukaisevat tekijät. Rasvakudoksen ohella tulehdus voi olla lähtöisin esimerkiksi suolistosta, iholta, keuhkoista tai nivelistä. Matala-asteinen tulehdus voi olla perua myös geeneistä, mutta mitään perussairautta ei tarvitse olla taustalla.

Usein tulehduksen polttoaineena toimii kehno ruokavalio, jossa on paljon sokeria, valkoista vehnää, keinomakeutusaineita, prosessoituja elintarvikkeita sekä transrasvaa.

Huonojen ruokailutottumusten ohella myös alkoholi, tupakointi, liikunnan puute, stressi, piilevät infektiot sekä allergeenit ja ympäristömyrkyt ruokkivat tulehdusta.

Keskivartalon rasvakertymän lisäksi erityishuomio kannattaa kohdistaa suoliston bakteeritasapainoon.

Laillistettu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen kertoo, että esimerkiksi osa suolistobakteereista erittää kuollessaan voimakasta tulehdusta lisäävää ainetta, lipopolysakkaridia. Se on myös yksi oleellinen tulehduksen merkkiaine.

–Tarkkoja arvoja tulehduksestaan ei tarvitse tietää, vaan tärkeintä on kiinnittää huomiota omiin tottumuksiin ja elintapoihin, ohjeistaa Tiina Ahonen.

Tulehdustilan rauhoittamiseksi tulisi pyrkiä palauttamaan keho luonnolliseen immuunitasapainoon. Tämä onnistuu tarjoamalla sille oikeat olosuhteet kukoistukseen. Niinkin yksinkertaisella tavalla kuin laihduttamisella voi matala-asteisen tulehduksen roihu laantua ratkaisevasti.

Näin taltutat tulehdusta

  1. Syö välimerellisesti tai pohjoismaisesti. Tulehduksesta kertova CRP-arvo voi tippua ilman laihtumistakin kolmanneksen, kunhan ruokavalion laatu on kohdillaan. Tärkeintä on miettiä isoja linjoja. Välimeren ruokavalio on hyvin lähellä optimaalista ruokavaliota, jota voi kutsua myös ”antitulehdukselliseksi”. Myös pohjoismainen ruokavalio vähentää tutkitusti matala-asteiseen tulehdukseen liittyvien geenien ilmentymistä rasvakudoksessa. Tulehdusta vähentäviä yksittäisiä ruokia ovat erityisesti marjat, hedelmät ja kasvikset sekä rasvainen kala, neitsytoliiviöljy, mantelit ja muut pähkinät.
  2. Hikiliiku kolmesti viikossa. Liikkuessa elimistössä syntyy tulehdusta vastustavia välittäjäaineita. Liikunta tekee lihassoluista herkempiä insuliinille, vähentää tulehdusta edistävää stressiä, alentaa CRP-arvoja ja vahvistaa koko immuunijärjestelmää. Tulehdusta voi taltuttaa kävelemällä päivittäin kymmenentuhatta askelelta sekä harrastamalla hikoiluttavaa liikuntaa 45 minuuttia kolmesti viikossa. Uusimpien tutkimusten valossa parhaiten tulehduksen hillitsemisessä toimii pitkäkestoisen treenin sekä voimaharjoittelu yhdistelmä.
  3. Laihduta edes vähän. Vaikka olisit vain hieman yli ihannepainostasi, pudottamalla painostasi 5–10 prosenttia voit merkittävästi vaikuttaa tulehdustasoihin. Selvästi liikapainoisilla noin 15 kilon laihtuminen näyttää vähentävän CRP-arvoa kolmanneksella. Paras vaihtoehto kevennykseen muodostuu aktiivisen liikunnan ja ruokavalion yhdistelmästä. Pääpaino kannattaa kuitenkin asettaa ruokailutottumuksiin, sillä ruokavalion rooli painonpudotuksessa on noin 70–80 prosenttia.
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Otat ratkaisevan askelen kohti parempaa unta, kun tunnistat, mikä sinua valvottaa. Sopivatko nämä oireet sinun unettomuuteesi?

KATKEILEEKO UNI?

Uniapnea on hengityshäiriö, jossa nukkujan ylemmät hengitystiet sulkeutuvat kymmeniäkin kertoja yön aikana eri pituisiksi ajoiksi ja hän havahtuu tai herää monta kertaa yössä.

Uniapnean tunnistaminen voi olla hankalaa, sillä moni ei aamulla muista havahtuneensa vähän väliä hereille. Katkonainen uni vaikuttaa kuitenkin siten, että väsymys jää päälle. Monilla myös päätä särkee ja muisti pätkii. Joskus uniapneasta kertovat vain yöhikoilu tai tihentynyt yöllinen virtsaamistarve.

Jos voimakas väsymys jatkuu, kannattaa hakeutua tarkempiin tutkimuksiin. Ensisijaisena hoitona uniapneassa on painonhallinta. Keskivaikeassa ja vaikeassa uniapneassa myös ylipainehoito (CPAP) on yleensä tarpeen.

Lue lisää Uniapnea pilaa yön

KUTITTAAKO JALKOJA?

Arviolta 5–15 prosenttia suomalaisista kärsii ajoittain levottomat jalat -oireyhtymästä. Jalkoja kihelmöi, polttelee tai kutittaa levossa ja nukahtaminen vaikeutuu. Reilu 20 prosenttia raskaana olevista naisista kärsii levottomista jaloista etenkin raskauden loppuvaiheessa.

Vaikka oireet olisivat lieviä, moni nukkuu jatkuvasti huonosti. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa samalla unen saantia.

Oireyhtymän sukulaista, periodista raajaliikehäiriötä (PLMD) on vaikeampi tunnistaa, sillä se oireilee pelkästään unen aikana jalkojen liikahduksina. Oireet eivät vaikeuta nukahtamista, mutta rikkovat yöunta ja voivat siten aiheuttaa voimakasta väsymystä päiväsaikaan.

Lue lisää Levottomat jalat – misten rauhaa yöksi?

HERÄTTÄÄKÖ HIKOILU?

Vaihdevuosien alkaessa 45–55 vuoden iässä unen rakenne muuttuu. Jotkut saavat hormonikorvaushoidosta apua uniongelmiin, mutta eivät kaikki. Gynekologi voi määrätä unilääkkeitä, mutta pitkäaikaisen unettomuuden hoitoon ne eivät sovi.

Menopaussi voi laukaista myös uniapnean. Jos vaihdevuosi-ikäisen naisen uni on katkonaista, hän hikoilee öisin, kuorsaa tavallista enemmän ja myös verenpaine nousee, kannattaa tarkistaa voisiko kyseessä olla uniapnea. Oireet voivat olla lieviäkin.

Lue lisää Mistä yöhikoilu keertoo?

VALVOTKO LIIKAA?

Teini-ikäiset ja nuoret aikuiset kärsivät usein unirytmin viivästymisestä. He saattavat valvova pikkutunneille, vaikka aamulla on menoa. Nuoret elävät eri rytmissä arkena ja viikonloppuna, ja rytmin kääntäminen joka maanantai on haastavaa. Jatkuvan univajeen takia moni nuori pilkkii koulussa eikä pysty keskittymään opetukseen.

Melatoniini auttaa tutkitusti vuorokausirytmin säätelyssä, mutta siitäkään ei ole apua ilman unenhuoltoa eli elämäntapojen muutosta. Vaikka melatoniini on reseptivapaa lääke, sen käytöstä olisi hyvä keskustella lääkärin kanssa.

Lue lisää Unirytmi sekaisin – tee korjausliike

KERTYYKÖ UNIVAJE?

Riittävä unensaanti on usein priorisointikysymys. Moni kärsii kroonisesta unenpuutteesta, koska nipistää jatkuvasti aikaa yöunista. Suurin osa aikuisista tarvitsee unta 7–8 tuntia yössä, mutta harva suo sen itselleen. Teinien unentarve on 9 tuntia ja peruskoululaisen 10 tuntia. Tarhaikäisten lasten tulisi nukkua 10–11 tuntia yössä ja välillä päiväunet päälle.

Unen määrästä ja laadusta huolehtimisen pitäisi olla arkista rutiinia. Jos viikolla kertyy parina yönä univajetta, tutkimusten mukaan univelkoja ei pysty kuittaamaan viikonlopun aikana. ■

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.