Lääketiede kehittyy kokeilujen kautta. Se mikä vielä eilen oli haave tutkijan päässä, on tänään käypää hoitoa. Aivostimulaatio, imusolmukesiirrot ja kasvutekijähoidot ovat jo arkipäivää terveydenhoidossamme.

Aivostimulaatio taltuttaa epilepsian

Epilepsiaan on muutamia vuosia käytetty aivojen syvien osien sähköistä stimulaatiohoitoa (deep brain stimulation, DBS). Kallon luuhun porataan kaksi reikää, jotta elektrodit saadaan vietyä aivojen keskelle.

– Tarkoitus on lähettää aivoihin ärsykkeitä niin, etteivät hermosolut enää purkaudu  hallitsemattomasti, professori Juha Öhman Tampereen yliopistollisesta sairaalasta kertoo.

Vaikeaa epilepsiaa sairastavan kohtausten pitäisi vähetä tai loppua jopa kokonaan. Öhmanin mukaan hoidon tulos paranee ajan mittaan, eikä kovin pitkää kokemusta hoitotuloksista Suomessa vielä ole.

– Tällä hetkellä kohtaukset ovat vähentyneet keskimäärin puoleen entisestä.
Leikkaus kestää monta tuntia, ja siihen osallistuu kaksi neurokirurgia ja fyysikko, joka mittaa elektrodien tarkan sijoituspaikan ja säätää stimulaattorin voimakkuutta. Virtalaite asetetaan jommankumman solisluun alapuolelle, ja johdot kulkevat ihon alla näkymättömissä. Johto kulkee korvan takaa, ja se kiinnitetään kallon luuhun. Elektrodeja ujutetaan aivoihin kaksi ja niissä on neljästä kahdeksaan stimulaatiokohtaa niin, että vain yksi tai useampi on toiminnassa. Elektrodien kautta kulkeva sähkövirta hillitsee aivojen hermosolutoimintaa.

Stimulaatiohoitoa on jo vuosia käytetty vähentämään Parkinsonintautipotilaiden vapinaa ja pakko-oireita, mutta on huomattu, että sillä voisi auttaa monenlaisia potilasryhmiä. Tampereella on jo hoidettu pakkoneurooseja, ja jonossa on masennusta sairastavia, joita muu hoito ei auta. Neurokirurgit ovat toiveikkaita, mutta esimerkiksi masennuksen paikantaminen aivoista on vielä vaikeaa.

– Tekniikka ja aivojen kuvaaminen tulevat koko ajan joustavammiksi. On myös tärkeä oppia valitsemaan toimenpiteeseen oikeat potilaat oikeaan aikaan.

Imusolmukkeensiirto vie syövän jäljet

Kun imusuonistoa syöpäleikkauksissa katkotaan ja poistetaan, elimistön nestekierto hidastuu. Se aiheuttaa epämiellyttävää turvotusta. Näin käy usein rintasyöpäleikkauksen jälkeen.

Nykyään tehdään imusolmukkeensiirto rinnankorjauksen yhteydessä, jos imusolmukkeet ovat syöpähoitojen yhteydessä tuhoutuneet. Tervettä kudosta oleva imusolmukepaketti siirretään nivusesta vatsakielekkeen mukana vaurioituneeseen kainaloon.

– Imusolmukkeissa itsessään on imutiekasvutekijöitä, jotka lähtevät kasvattamaan uusia imuteitä. Valtaosalla nestekierto on leikkauksen avulla selvästi parantunut, ylilääkäri Erkki Suominen Turun yliopistollisesta keskussairaalasta kertoo.

Nestekiertoa on yritetty parantaa myös yhdistämällä imuteitä laskimosuoniin. Ne kuitenkin helposti tukkeutuvat, ja tarvitaan muitakin hoitoja, kuten tukihiha.
Imuteiden ohitusleikkauksia on tehty myös potilaille, joilta puuttuvat imusolmukkeet toisen jalan nivusesta. Imutiet voi ohituksessa kiertää kulkemaan terveen jalan puolelle. Imutiet ovat ohuita, ja tämä leikkaus on teknisesti vaativa.
Imusolmukesiirto pidentää rinnankorjausleikkausta puolisen tuntia ja vaatii useamman plastiikka-kirurgin mikrokirurgista osaamista. Suurin siihen liittyvä riski on, ettei nestekierto paranekaan.

Kasvutekijähoito, joka muodostaisi uusia imusuonia vaurioalueelle, on myös kehitetty. Lisäksi entistä tarkemmat kuvaamismenetelmät auttavat seuraamaan, miten nestekierto imusuonissa paranee.

Kasvutekijä­hoito kirkastaa näköä

Silmän kostea ikärappeuma voi jo vuodessa viedä näkökyvyn hyvin heikoksi.
– Vain muutama prosentti potilaista on hyötynyt aiemmista hoidoista, kertoo dosentti Ilkka Immonen HYKSin silmäklinikasta.

Kosteassa ikärappeumassa verkkokalvoon alkaa kasvaa liikaa verisuonia. Tähän verisuonten kasvuun on nyt päästy kiinni, kun syöpätutkimusten sivutuotteena löytyi soluviljelmissä VEG-F-kasvutekijä, jonka avulla on kehitetty kasvua hillitsevä lääkeaine.

– Kehitetty vasta-aine läpäisee verkkokalvon ja sitoutuu verisuonten kasvua kiihdyttävään tekijään estäen sen toiminnan.

Se tarkoittaa, että verkkokalvoon kasvaneiden ylimääräisten suonten kasvu lakkaa, suonia jopa katoaa kokonaan. Potilaan näkö kirkastuu. Hoito kestää alle kymmenen minuuttia. Silmän pinta steriloidaan ja puudutetaan tipoilla ja lääke ruiskutetaan neulalla silmän sisään.

Hoitoa joudutaan toistaiseksi antamaan potilaille ainakin alku-vaiheessa noin kerran kuussa. Lääkkeitä kehitetään koko ajan, ja jo lähivuosina pistoksina annettavaa kasvutekijähoitoa voitaneen harventaa muutamaan kertaan vuodessa.
Ilkka Immonen toivoo, että tulevaisuudessa selvitettäisiin myös sairauden perussyy, eli miksi joillakuilla verisuonten kasvu aktivoituu.

– Kasvutekijähoito ei paranna kosteaa ikärappeumaa, sillä jos hoito lopetetaan, verisuonten kasvu alkaa uudelleen 3–6 kuukauden kuluessa, Immonen sanoo.
Yli 70-vuotiaista suomalaisista kosteaa ikärappumaa sairastaa nelisen prosenttia. Alttius sairauteen periytyy.

Asiantuntijoina Juha Öhman neurokirurgian klinikan ylilääkäri, Tampereen yliopistollinen sairaala, Erkki Suominen plastiikkakirurgian ylilääkäri, Turun yliopistollinen keskussairaala ja Ilkka Immonen osaston ylilääkäri, HYKSin silmätautien klinikka

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.