Luut pysyvät kovina rivakasti kävelemällä tai vielä hauskemmin: tanssimalla. Tämä ilahduttanee niitä, jotka eivät niveltensä vuoksi voi hyppiä.

Luuliikunta ehkäisee osteoporoosia ja kaatumisia sekä niiden seurauksena tulevia murtumia. Liikut luittesi hyväksi, jos teet hypyttömän luujumpan 2–3 kertaa viikossa ja sen lisäksi harrastat ripeää kävelyä, tanssia tai hiihtoa 30–60 minuuttia kaksi kertaa viikossa.

– Liikunta on luuliikuntaa silloin, kun se vahvistaa tai ylläpitää luuston rakennetta ja lujuutta tai hidastaa luuston heikkenemistä, määrittelee fysioterapeutti ja tutkija Riku Nikander UKK-instituutista. Luuliikuntaa on myös kaikki sellainen, mikä parantaa lihasvoimaa, tasapainoa, ketteryyttä ja liikehallintaa.

Tanssista ja mailapeleistä vääntöä

Hyppely on tehokkainta luuliikuntaa, mutta myös lajit, joissa luihin kohdistuu vääntövoimaa, vahvistavat luita. Tanssi on hyvä esimerkki: keinahdellessa ja pyöriessä suunta vaihtuu, paino siirtyy jalalta toiselle, lihakset jännittyvät ja luusto kuormittuu.

Myös mailapelit, kuten tennis, sqush ja sulkapallo, ovat loistava tapa harrastaa luuliikuntaa.

– Mailapelien nopeissa suunnan muutoksissa, jarrutuksissa, kiihdytyksissä ja äkkipysähdyksissä luihin kohdistuu parasta mahdollista vääntö- ja puristusvoimaa, Nikander sanoo. Pelaaja ei etukäteen tiedä, minne vastustaja lyö pallon vaan joutuu muuttamaan suuntaa, jarruttamaan ja kiihdyttämään nopeasti ja yllättävästi. Sellainen kehittää lihaksia, luita, taitoa ja tasapainoa parhaalla mahdollisella tavalla.

Ripeä kävelykin on hyväksi heikolle luustolle, jos kävelee tarpeeksi. UKK-instituutin luututkimuksen mukaan neljä tuntia ripeää kävelyä viikossa vähentää huomattavasti yli 40-vuotiaiden normaaliluisten naisten lonkkamurtumia verrattuna niihin, jotka kävelevät vain tunnin viikossa.

– Etenkin alaspäin kävely portaissa on tavallista kävelyä tehokkaampaa, Nikander lisää.

Vaihdevuodet ja sairaudet riski luille

Jos lapsena ja nuorena tuli hypittyä ja pompittua, luut saivat iskuja ja tärähdyksiä ja vahvistuivat. Vielä parempi, jos luitten höykytys jatkuu läpi aikuisuuden ja jos tanssijalka nousee vanhanakin.

– Aikuisiässä, yli 40-vuotiaana, liikunnan tavoite on ylläpitää luuston kuntoa. Luun määrää pystyy jonkin verran nostamaankin, jos harrastaa aktiivisesti runsaasti hyppyjä sisältävää liikuntaa useita kertoja viikossa, ortopedian ja liikuntalääketieteen erikoislääkäri Vesa Lepola sanoo.

Naisen tulisi kiinnostua luittensa lujuudesta viimeistään siinä vaiheessa, kun kuukautiset loppuvat ja estrogeenin suojaava luuvaikutus pienenee. Jos luitten kunto huolettaa, kannattaa käydä läpi omia elämäntapoja, sairauksia ja lääkityksiä oman lääkärin kanssa. Lääkäri myös arvioi, kirjoittaako hän lähetteen luuntiheysmittaukseen.

– Tärkeintä luitten kunnolle ovat liikunta, oikeanlainen ravinto sekä tupakoimattomuus. D-vitamiini ja kalsium sekä liikunta yhdessä rakentavat luuta, Lepola sanoo.

Monet sairaudet, kuten keliakia, laktoosi-intoleranssi, anoreksia, diabetes ja nivelreuma, sekä lääkkeistä tablettikortisoni ja sytostaatit heikentävät luun tiheyttä.

– Kaikki pahanlaatuiset sairaudet ovat riski myös luille. Esimerkiksi syöpähoidot heikentävät luuston kuntoa, Lepola sanoo.

Vahvatkaan luut eivät säily vahvoina, ellei niitä rakenna jatkuvasti liikunnalla ja elintavoilla, Lepola tähdentää. Siksi kannattaa liikkua luitten hyväksi omia tuntemuksia kuunnellen. Jos tärähtävää rasitusta sisältävä liikunta aiheuttaa kipuja tai tuntuu epämiellyttävältä, niin hypytön jumppa, kuntosaliliikunta tai tanssi tarjoavat vaihtoehdot.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.