Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Tuulessa viuhuvat ripsipidennykset eivät paljon lohduta, kun klassiset vaihdevuosioireet iskevät päälle. Näin niistä selviää.

Mitä vanhemmaksi lapsentekoa lykkää, sitä vaativammaksi käy elämän toinen puolisko. Viisikymppisen naisen pehmeään syliin ei kaadukaan Mister Finland -kroppainen nuori rakastaja, vaan paljon monipuolisempi saalis: vaihdevuodet, sairastavat vanhemmat, murrosikäiset lapset, uusperheen draamat ja ikärasismi työpaikalla. Lössähtänyt vartalo ja kasvot eivät vastaa omaa identiteettiä.

Äiti sai viisikymppislahjaksi muun muassa villasaalin harteitaan lämmittämään. Kyläillessään naiset pukeutuivat siniruutuisiin marttapukuihin ja ottivat seitsemää sorttia pikkuleipää. Heistä arvonsa tuntevin istahti keinutuoliin. Kutimet kilkkasivat ja maakuntalaulut raikuivat.

He eivät olisi uskoneet silmiään, jos olisivat nähneet ikätoverinsa kiirehtivän pillifarkuissaan joogatunnille älypuhelimella statustaan päivittäen.

Hormonimyrskyn silmässä

Kypsän naisen ulkokuori on äitien ajoista muuttunut, mutta sisäpuolella hormonituotanto sammahtelee tuttuun tahtiin: vaihdevuodet alkavat keskimäärin 51 vuoden iässä. Alkamisaika vaihtelee, samoin oireet. Monia rassaa eniten henkinen prässi.

Pinna on kireällä, mieli apea ja muisti pätkii. Uni muuttuu katkonaiseksi. Tunteet ovat pinnalla ja kyyneleet herkässä. Pikkuasiat ärsyttävät. Eripuraa syntyy niin kotona kuin työpaikalla: mies muuttaa nukkumaan askarteluhuoneeseen ja lapsi tuskin malttaa odottaa, että pääsisi muuttamaan kotoa kokonaan. Palaverissa ääni kohoaa falsettiin, ovet paukkuvat ja poistuvat kengänkorot napsahtelevat lattiaan entistä kiivaammin. Vessassa tyrskitään itkua paperipyyhkeeseen.

Itsetunto voi olla kadoksissa, minäkuva samoin. Missä on se railakas nuori nainen, joka jaksoi juhlia aamuviiteen ja jonka perään vihelleltiin autonikkunoista? Enää ei edes pultsari läpsäytä ratikassa takapuolelle, mutta kohtelias teinipoika kyllä tarjoaa istumapaikkaa.

Viimeistään tässä iässä nainen alkaa arvostaa luottosuhdetta kampaajaan, fysioterapeuttiin, hammaslääkäriin ja gynekologiin.

— Moni keski-ikäinen nainen käyttää turhaan masennuslääkkeitä. Olisiko luonnonmukaisempi vaihtoehto sittenkin turvautua vaihdevuosien hormonihoitoon? naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Maija-Liisa Rantala kysyy.

Rantalalla on gynekologina pitkä, yli 30 vuoden perspektiivi.

— Hormonikorvaus on ainut hoito, joka auttaa vaihdevuosioireisiin, ja sen turvallisuutta on tutkittu vuosikymmenien ajan. Mielestäni ei ole syytä juuttua muutamiin kymmenen vuoden takaisiin hormonihoidolle kielteisiin tutkimustuloksiin.

Joskus nainen ei uskalla käyttää tai tunnustaa käyttävänsä hormonikorvaushoitoa sosiaalisesta tuomiosta välittämättä.

— Jos hoito aloitetaan, sitä ei ole pakko jatkaa loppuikäänsä. Kyseessä ovat reseptilääkkeet, joiden hyödyt ja haitat lääkäri miettii joka kerta uudelleen.
Joka viidennellä 50-vuotiaalla naisella ei ole ollenkaan vaihdevuosioireita. Puolestaan joka viides 70-vuotias oirehtii edelleen, ja jotkut vielä jopa 80 ikävuoden kynnyksellä.

Villitys vai valitus?

Maija-Liisa Rantala kääntää peilin naiseen itseensä, eikä kuva välttämättä imartele.

— Keski-iän kriisissä ei kyseessä ole niinkään miehen viidenkympin villitys vaan naisen viidenkympin valitus.
Huonosti nukutun yön jälkeen oma aviomies on ensimmäisenä tulilinjalla. Lavuaarissa leijuu partakarvoja, jääkaapin ovi on jätetty raolleen, kahviroiskeita ei ole siivottu. Kaikki on miehen syytä.

— Kun kumppani kuuntelee aikansa tuota jäpätystä, onko ihme, jos hän löytää suhteen, jossa saa yllättäen positiivista palautetta.

Myös uusperheen kuviot rassaavat iäkkäämpääkin. Vaikka kuinka antaisi anteeksi ja olisi lojaali, ei sellaista puolisoa olekaan, ettei eksän ratkaisu ja uusi siippa jossain vaiheessa ällöttäisi.

Kouluikäisille lapsille olisi tärkeää, että äiti jaksaisi tukea heitä opiskelussa ja harrastuksissa. Rakentavaa iloa ei ole äidistä, joka työpäivän jälkeen heittäytyy sohvalle viinilasin seuraan ja huokailee samalla, miten työpaikalla taas keksittiin pyörää uudelleen.

Omat elämänvalinnat pitäisi uskaltaa kääntää vahvuuksiksi. Aikanaan kipeät tosiasiat, kuten lapsettomuus tai eron jälkeinen yksinäisyys, saattavat olla myöhemmässä iässä etu.

— Viisikymppisen naisen valttikortti työelämässä voisi olla se, että hän on sinkku, käyttää hormonihoitoa ja haluaa tehdä töitä pitkään, Maija-Liisa Rantala sanoo.

Treffit itsen kanssa

— Ei haittaa, että vanhempani kuolivat, kun olin nelikymppinen, eräs nainen huokaa. Kyse ei ole siitä, etteikö hän olisi rakastanut vanhempiaan ja kaipaisi heitä yhä, vaan silkasta helpotuksen tunteesta: säästyinpäs!

Kolmen sukupolven loukussa sinnittelevä nainen ei saa koskaan olla yksin. Iäkkäät vanhemmat tarvitsevat hoivaa, ja omat lapset jo mahdollisesti lastenhoitoapua.

Eräskin markkinointijohtajana viestintäalalla työskentelevä entinen kympin tyttö kiirehti ensin työpaikaltaan hakemaan pojanpoikansa päiväkodista, sitten valmistamaan sairaille mutta vaativille vanhemmilleen kolmen ruokalajin illallisen ja lopuksi kotiin puoliltaöin rustaamaan markkinointisuunnitelmaa.

Kaikki tämä tunnollisuus johti avioeroon ja rytmihäiriöihin. Työpaikka sentään säilyi, mutta kokemansa röykytyksen jälkeen nainen päätyi vaihtamaan ammattia rauhallisempiin kuvioihin. Rytmihäiriöihin löytyi apu estrogeenihoidosta.

— Olemme tottuneet olemaan aina uutteria koululaisia, työntekijöitä ja perheenäitejä. Miten tärkeää olisi saada olla ihan itsekseen: puuhailla parvekekasvien kanssa, lämmittää saunaa maalla, lähteä yksikseen katsomaan näyttelyä taidegalleriaan, Maija-Liisa Rantala ehdottaa.

Luovuutta tutkinut kirjailija Julia Cameron käyttää tällaisesta toiminnasta nimitystä taiteilijatreffit. Omassa rauhassa katsottu teatteriesitys, elokuva tai kävelykierros inspiroivassa ympäristössä antaa ajatuksille tilaa ja potkua ja kenties auttaa hahmottamaan, mitä oikeastaan haluaa elämältään.

Jarrutellen alamäessä

Sillä eiväthän ne halut lopu, seksihalutkaan, vaikka parikymppisen voikin olla mahdoton ymmärtää, että eläkeikäisillä on yhä aktiivista sukupuolielämää. Nuori nainen voi yökötellä, että miten kukaan pystyy rakastelemaan tuollaisen lihavan, kaljun ja kuorsaavan miehen kanssa. Mies ei ehkä ole enää mikään piukkapeppu, mutta onpa naisenkin kroppa muuttunut. Toimiva vuosikymmenten yhteispeli ja yhteinen huumori pitävät seksuaalisuuden voimissa.

Vaihdevuosissa naiselta loppuu ensin keltarauhashormonin eritys, sitten estrogeeni, jonka puute aiheuttaa klassiset oireet hikoilupuuskineen.

Munasarjojen testosteronituotanto sammuu viimeisenä, ja on yksilöllistä, milloin se loppuu. 55-vuotiaalla vielä voi olla mieshormonituotantoa, mutta monella 60-vuotiaalla ei enää. Kun naiselta loppuu mieshormonin tuotanto, libido vähenee. Mutta jo pelkkä estrogeenihoito ylläpitää halua, eivätkä yhdynnät tee kipeää, koska limakalvot säilyvät vetreinä.

— Väittäisin, että hormonihoitoa käyttävällä naisella kehonkielikin on avoimempi, Maija-Liisa Rantala sanoo.

— Hän ei myöskään nimittele itse itseään vanhaksi.

Lausutuilla sanoilla kun on taipumus siirtyä käytäntöön.

— Fakta kuitenkin on, että luonto ei enää kaipaa vaihdevuosi-ikäisiä naisia. On otettava realiteettina, että vaihdevuosien tehtävä on viedä meitä kohti hautaa: veren rasva-arvot nousevat, verenpaine nousee ja luusto heikkenee. Mutta matkaa pystyy jarruttelemaan.

Eikä elämänhalu pääty eläkejuhliin. Sen jälkeen pitäisi voida nauttia vapaudesta. Tosin vapaus saattaa olla näennäistä. Vaikka olisi kuinka fiksu, koulutettu, söisi parsakaalia ja kävisi päivittäin avannossa, voi mieli pudota syvään rotkoon. Mielen valtaa outo näköalattomuus. Lapset ovat lentäneet pesästä, ja heillä on mahdollisesti omat aviokriisinsä. Nainen saattaa polttaa itsensä loppuun puolisonsa omahoitajana, kunnes lopulta jää leskeksi.

— Elämästä katosivat värit. On harmaata ja synkkää, eräs 70-vuotias kuvailee.
Tällaisessa tilanteessa estrogeenihoito voi auttaa pahimman yli ja palauttaa taivaan yhä toiveikkaan siniseksi.

Isoäitiys tulee nykyisin ajankohtaisiksi yhä myöhemmällä iällä. Olisi kaikille osapuolille mukavaa, että naiset säilyisivät konttauskykyisinä mahdollisimman pitkään.

D-vitamiinia ja kalkkia

Hormonikorvaushoitoa ei saa käyttää, jos on sairastanut laskimotulpan tai rintasyövän. Ennen isoa leikkausta hormonihoidossa on syytä pitää tauko verenkierron komplikaatioiden ehkäisemiseksi. Ennen pitkiä lentoja veritulppia ehkäisevä minihepariinihoito voisi olla aiheellinen.

— Seniorit matkustavat paljon ja kauas. Maailmanympärimatka on iso riskitekijä, Maija-Liisa Rantala tietää.
Keuhkoveritulppa eksoottisissa olosuhteissa ei houkuttele mutta toisaalta:

— Jos on käyttänyt hormonikorvaushoitoa, verisuoniperäinen dementiariski on vähäisempi. Hormonihoitoja käyttäneiltä on löydetty aivoista vähemmän amyloidiplakkeja, Maija-Liisa Rantala kertoo.
Meillä Pohjoismaissa nainen työelämässä on sääntö, ei poikkeus. Se on myös yksi syy, miksi vaihdevuosilääkitystä suositaan.

— Naisgynekologit käyttävät itse hormonihoitoa ennen kaikkea pitkäaikaishyötyjen takia. Naisen karua tulevaisuutta ovat kestovaipat ja lonkkamurtumat. Emättimen limakalvojen haurastuminen tuo mukanaan virtsatietulehduksia ja virtsanpidätysongelmia. Niitä voi viivästyttää paikallisellakin estrogeenihoidolla.

Vaikka olisi senioritason kilpaurheilija, osteoporoosi uhkaa, ellei D-vitamiinin ja kalkin saanti ole oikealla tasolla. Naiset voivat napsia huikeita määriä D-vitamiinia, mutta eivät aina saa ruoastaan riittävästi kalkkia. D-vitamiini auttaa kalkkia imeytymään.

— Jos pääsisin päättämään, määräisin kaikille yli 65-vuotiaille luustontiheysmittauksen, Rantala sanoo.

Kalkkia ja D-vitamiinia siis ei pelkästään saa käyttää, vaan on pakko, hei!

Yksinkertainen resepti itsestään huolehtimiseen on monipuolinen ravinto, jossa vältetään turhaa rasvaa ja sokeria, ja liikutaan liikunnan ilosta, ei pakosta. Vitamiinilisillä ei korjata kehnoja ruokailutottumuksia, ja lihominen lähtee arjesta. Juhlissa juhlitaan hyvällä omatunnolla.

Hurraa, puoli vuosisataa!

Minäkuvansa kanssa kannattaisi tehdä sovinto viimeistään viisikymppisenä. Sen voi aloittaa vaikkapa juhlimalla reippaasti merkkipäiviään, eikä turhaan piilotella ikäänsä.

Yksi sisareni oli pitkään ikäistään nuoremman näköinen. Kun tuntemattomat päivittelivät, että oletko sinä jo noin vanha, sisareni totesi ykskantaan, että ”älä sinä vaan ikinä tulekaan näin vanhaksi”. On saavutus elää puoli vuosisataa. Ei sekään jokaiselta onnistu.

Äitini ihmetteli kuvista kasvojaan kiristäneitä julkkiksia ja tokaisi, että ”vanha mikä vanha, vaikka kuinka leikkaisi”. Maailmanluokan tähtösillä on henkilökohtaiset meikkaajat, mutta lähisyynissä viisvitonen on viisvitonen.

— Olihan se laiha, mutta sen kroppa vaan valui, stailaaja luonnehti pukemaansa seurapiirikaunotarta.

Pieni pyylevyys tuskin haittaa, sillä ikä korjaa tämänkin muka-ongelman: harva seniori on ylipainoinen.

Kun itse kerran vaihdoin kuntosalia ja ilmoitin sisäänkirjautuessa ikäni, tyttö respassa huokaisi ihastuneena: ”Minäkin aion olla vanhana yhtä nuorekas kuin sinä.”

Kaikki on suhteellista. Olin hänen mielestään tuolloin ikäloppu mutta silti ah niin nuorekas — ja alle nelikymppinen.

Asiantuntija Maija-Liisa Rantala, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, Adenova Lääkärikeskus

Lue lisää
Vaihdevuodet-teemasta
 

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.