Kolesteroli ja triglyseridit ovat veren tärkeimmät rasvat. Kohonnut kolesterolipitoisuus on merkittävä sepelvaltimotaudin vaaratekijä, jota kuitenkin voidaan hoitaa nykyään tehokkaasti. Jokaisen kunnon kansalaisen tulisikin tietää verensä kolesterolipitoisuus.

Jotta ravinnon rasvat voisivat kulkeutua veren mukana, niiden on muututtava vesiliukoisiksi. Ne liittyvät valkuaisaineisiin muodostaen lipoproteiineiksi kutsuttuja yhdisteitä. Lipoproteiinit luokitellaan tiheytensä perusteella. Näin on saanut nimensä esimerkiksi high-density eli korkeatiheyksinen lipoproteiini (lyhenne HDL) ja low-density eli matalatiheyksinen lipoproteiini (lyhenne LDL).

Kolesterolia on sekä LDL:ssa että HDL:ssa.

  • LDL-kolesteroli, jota on suurin osa, on hanakka tarttumaan suonen seinämään ateroskleroosi- eli rasvakovetustautipesäkkeeksi.
  • HDL-kolesteroli sen sijaan kuljettaa kolesterolia suonen seinämästä hajotettavaksi maksassa.
  • Sepelvaltimotaudin kannalta LDL on siten paha ja HDL hyvä kolesteroli.

Ainakin kokonaiskolesterolin mittaus kuuluu lähes kaikkien terveydenhuollon laboratorioiden tutkimusvalikoimiin.

Kolesterolinmittauksiin on kehitetty myös pikalaitteita ja määrityksiä tarjotaan jopa erilaisten toritapahtumien yhteydessä. Nämä laitteet ovat sinänsä luotettavia, mutta niitä ei aina kyetä kenttäolosuhteissa käyttämään oikein. Siksi kolesterolinmittaus kannattaakin teettää ihan oikeassa laboratoriossa.

Rasvatilanteen kunnollinen selvittäminen edellyttää lisäksi HDL-kolesterolin mittaamista, jolloin voidaan laskea myös LDL:n määrä.

Ihanne alle viiden

Jos suomalaisten kolesterolipitoisuuksista lasketaan viiteväli tavanomaiseen tapaan ottamalla mukaan keskimmäiset 95 prosenttia ihmisistä, päädytään lukemiin 3–7 mmol/l. Vaikka kolesteroliarvosi olisi näissä puitteissa, esimerkiksi 6,5 mmol/l, lääkäri pudistelee tyytymättömänä päätään. Sinulla nimittäin on kaksi kertaa suurempi vaara saada sydäninfarkti kuin naapurillasi, jonka kolesteroli on 5 mmol/l.

Kolesterolipitoisuuksissa pyritäänkin väestön yleisten arvojen sijasta terveyden kannalta edullisiksi tiedettyihin tavoitearvoihin. Kokonaiskolesterolin tavoitearvo on alle 5,0 mmol/l, LDL:n alle 3,0 mmol/l ja HDL:n yli 1,0 mmol/l.

Kolesterolipitoisuus voi suurentua perinnöllisistä syistä tai väärän ravinnon seurauksena. Sitä voidaan alentaa ruokavaliolla ja lääkkeillä. Suomessa on noin 10 000 ihmistä, joiden kokonaiskolesterolipitoisuus on perinnöllisistä syistä kymmenen tienoilla.

Moni asia vaikuttaa

Kolesterolipitoisuutta suurentaa

  • runsaasti tyydyttyneitä eläinrasvoja sisältävä ravinto
  • diabetes
  • liikalihavuus
  • kilpirauhasen vajaatoiminta

Pienentyneitä kokonaiskolesterolipitoisuuksia esiintyy muun muassa

  • nälkiintymisen yhteydessä
  • ruoan imeytymishäiriöissä
  • kilpirauhasen liikatoiminnassa
  • kasvissyöjillä

Tupakointi vähentää hyvää HDL-kolesterolia ja liikunta lisää sitä.

Kenen sitten tulisi tutkituttaa kolesterolinsa? Koska nykyään on olemassa tehokkaita hoitoja, kannattaisi jokaisen se mittauttaa. Aivan erityisen tärkeää se on, jos suvussa on nuorena sydäninfarktin saaneita tai jos on muita sepelvaltimotaudin vaaratekijöitä, kuten verenpaine tai diabetes.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.