Kolesteroli ja triglyseridit ovat veren tärkeimmät rasvat. Kohonnut kolesterolipitoisuus on merkittävä sepelvaltimotaudin vaaratekijä, jota kuitenkin voidaan hoitaa nykyään tehokkaasti. Jokaisen kunnon kansalaisen tulisikin tietää verensä kolesterolipitoisuus.

Jotta ravinnon rasvat voisivat kulkeutua veren mukana, niiden on muututtava vesiliukoisiksi. Ne liittyvät valkuaisaineisiin muodostaen lipoproteiineiksi kutsuttuja yhdisteitä. Lipoproteiinit luokitellaan tiheytensä perusteella. Näin on saanut nimensä esimerkiksi high-density eli korkeatiheyksinen lipoproteiini (lyhenne HDL) ja low-density eli matalatiheyksinen lipoproteiini (lyhenne LDL).

Kolesterolia on sekä LDL:ssa että HDL:ssa.

  • LDL-kolesteroli, jota on suurin osa, on hanakka tarttumaan suonen seinämään ateroskleroosi- eli rasvakovetustautipesäkkeeksi.
  • HDL-kolesteroli sen sijaan kuljettaa kolesterolia suonen seinämästä hajotettavaksi maksassa.
  • Sepelvaltimotaudin kannalta LDL on siten paha ja HDL hyvä kolesteroli.

Ainakin kokonaiskolesterolin mittaus kuuluu lähes kaikkien terveydenhuollon laboratorioiden tutkimusvalikoimiin.

Kolesterolinmittauksiin on kehitetty myös pikalaitteita ja määrityksiä tarjotaan jopa erilaisten toritapahtumien yhteydessä. Nämä laitteet ovat sinänsä luotettavia, mutta niitä ei aina kyetä kenttäolosuhteissa käyttämään oikein. Siksi kolesterolinmittaus kannattaakin teettää ihan oikeassa laboratoriossa.

Rasvatilanteen kunnollinen selvittäminen edellyttää lisäksi HDL-kolesterolin mittaamista, jolloin voidaan laskea myös LDL:n määrä.

Ihanne alle viiden

Jos suomalaisten kolesterolipitoisuuksista lasketaan viiteväli tavanomaiseen tapaan ottamalla mukaan keskimmäiset 95 prosenttia ihmisistä, päädytään lukemiin 3–7 mmol/l. Vaikka kolesteroliarvosi olisi näissä puitteissa, esimerkiksi 6,5 mmol/l, lääkäri pudistelee tyytymättömänä päätään. Sinulla nimittäin on kaksi kertaa suurempi vaara saada sydäninfarkti kuin naapurillasi, jonka kolesteroli on 5 mmol/l.

Kolesterolipitoisuuksissa pyritäänkin väestön yleisten arvojen sijasta terveyden kannalta edullisiksi tiedettyihin tavoitearvoihin. Kokonaiskolesterolin tavoitearvo on alle 5,0 mmol/l, LDL:n alle 3,0 mmol/l ja HDL:n yli 1,0 mmol/l.

Kolesterolipitoisuus voi suurentua perinnöllisistä syistä tai väärän ravinnon seurauksena. Sitä voidaan alentaa ruokavaliolla ja lääkkeillä. Suomessa on noin 10 000 ihmistä, joiden kokonaiskolesterolipitoisuus on perinnöllisistä syistä kymmenen tienoilla.

Moni asia vaikuttaa

Kolesterolipitoisuutta suurentaa

  • runsaasti tyydyttyneitä eläinrasvoja sisältävä ravinto
  • diabetes
  • liikalihavuus
  • kilpirauhasen vajaatoiminta

Pienentyneitä kokonaiskolesterolipitoisuuksia esiintyy muun muassa

  • nälkiintymisen yhteydessä
  • ruoan imeytymishäiriöissä
  • kilpirauhasen liikatoiminnassa
  • kasvissyöjillä

Tupakointi vähentää hyvää HDL-kolesterolia ja liikunta lisää sitä.

Kenen sitten tulisi tutkituttaa kolesterolinsa? Koska nykyään on olemassa tehokkaita hoitoja, kannattaisi jokaisen se mittauttaa. Aivan erityisen tärkeää se on, jos suvussa on nuorena sydäninfarktin saaneita tai jos on muita sepelvaltimotaudin vaaratekijöitä, kuten verenpaine tai diabetes.