Kolesteroli ja triglyseridit ovat veren tärkeimmät rasvat. Kohonnut kolesterolipitoisuus on merkittävä sepelvaltimotaudin vaaratekijä, jota kuitenkin voidaan hoitaa nykyään tehokkaasti. Jokaisen kunnon kansalaisen tulisikin tietää verensä kolesterolipitoisuus.

Jotta ravinnon rasvat voisivat kulkeutua veren mukana, niiden on muututtava vesiliukoisiksi. Ne liittyvät valkuaisaineisiin muodostaen lipoproteiineiksi kutsuttuja yhdisteitä. Lipoproteiinit luokitellaan tiheytensä perusteella. Näin on saanut nimensä esimerkiksi high-density eli korkeatiheyksinen lipoproteiini (lyhenne HDL) ja low-density eli matalatiheyksinen lipoproteiini (lyhenne LDL).

Kolesterolia on sekä LDL:ssa että HDL:ssa.

  • LDL-kolesteroli, jota on suurin osa, on hanakka tarttumaan suonen seinämään ateroskleroosi- eli rasvakovetustautipesäkkeeksi.
  • HDL-kolesteroli sen sijaan kuljettaa kolesterolia suonen seinämästä hajotettavaksi maksassa.
  • Sepelvaltimotaudin kannalta LDL on siten paha ja HDL hyvä kolesteroli.

Ainakin kokonaiskolesterolin mittaus kuuluu lähes kaikkien terveydenhuollon laboratorioiden tutkimusvalikoimiin.

Kolesterolinmittauksiin on kehitetty myös pikalaitteita ja määrityksiä tarjotaan jopa erilaisten toritapahtumien yhteydessä. Nämä laitteet ovat sinänsä luotettavia, mutta niitä ei aina kyetä kenttäolosuhteissa käyttämään oikein. Siksi kolesterolinmittaus kannattaakin teettää ihan oikeassa laboratoriossa.

Rasvatilanteen kunnollinen selvittäminen edellyttää lisäksi HDL-kolesterolin mittaamista, jolloin voidaan laskea myös LDL:n määrä.

Ihanne alle viiden

Jos suomalaisten kolesterolipitoisuuksista lasketaan viiteväli tavanomaiseen tapaan ottamalla mukaan keskimmäiset 95 prosenttia ihmisistä, päädytään lukemiin 3–7 mmol/l. Vaikka kolesteroliarvosi olisi näissä puitteissa, esimerkiksi 6,5 mmol/l, lääkäri pudistelee tyytymättömänä päätään. Sinulla nimittäin on kaksi kertaa suurempi vaara saada sydäninfarkti kuin naapurillasi, jonka kolesteroli on 5 mmol/l.

Kolesterolipitoisuuksissa pyritäänkin väestön yleisten arvojen sijasta terveyden kannalta edullisiksi tiedettyihin tavoitearvoihin. Kokonaiskolesterolin tavoitearvo on alle 5,0 mmol/l, LDL:n alle 3,0 mmol/l ja HDL:n yli 1,0 mmol/l.

Kolesterolipitoisuus voi suurentua perinnöllisistä syistä tai väärän ravinnon seurauksena. Sitä voidaan alentaa ruokavaliolla ja lääkkeillä. Suomessa on noin 10 000 ihmistä, joiden kokonaiskolesterolipitoisuus on perinnöllisistä syistä kymmenen tienoilla.

Moni asia vaikuttaa

Kolesterolipitoisuutta suurentaa

  • runsaasti tyydyttyneitä eläinrasvoja sisältävä ravinto
  • diabetes
  • liikalihavuus
  • kilpirauhasen vajaatoiminta

Pienentyneitä kokonaiskolesterolipitoisuuksia esiintyy muun muassa

  • nälkiintymisen yhteydessä
  • ruoan imeytymishäiriöissä
  • kilpirauhasen liikatoiminnassa
  • kasvissyöjillä

Tupakointi vähentää hyvää HDL-kolesterolia ja liikunta lisää sitä.

Kenen sitten tulisi tutkituttaa kolesterolinsa? Koska nykyään on olemassa tehokkaita hoitoja, kannattaisi jokaisen se mittauttaa. Aivan erityisen tärkeää se on, jos suvussa on nuorena sydäninfarktin saaneita tai jos on muita sepelvaltimotaudin vaaratekijöitä, kuten verenpaine tai diabetes.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.