Jotta laboratoriotuloksista olisi hyötyä, niitä on voitava verrata johonkin, tavallisesti terveiden tuloksiin. Aikaisemmin puhuttiin normaaliarvoista. Sana normaali on kuitenkin monimerkityksinen ja luo sen väärän käsityksen, että poikkeava tulos olisi aina epänormaali. Nykyään puhutaan viitevälistä.

Kun käyt laboratoriossa, voit saada veren hemoglobiinimäärityksestäsi seuraavan vastauksen:
B-HB 113 g/l * (117–155).

  • ensimmäinen B osoittaa, että tutkimus on tehty kokoverestä
  • lyhenne HB kertoo, että kyseessä on hemoglobiinimittaus
  • lukuarvo 113 ilmaisee varsinaisen tuloksen ja g/l mittayksikön, tässä tapauksessa grammaa litrassa
  • tuloksen perään on pantu tähti kiinnittämään huomio siihen, että tulos ei asetu kyseisen tutkimuksen viiteväliin, joka on ilmoitettu suluissa viimeisenä

Vain osa totuutta

Viiteväli saadaan tutkimalla joukko terveitä henkilöitä ja jättämällä tuloksista pois matalimmat 2,5 % ja korkeimmat 2,5 %. Viiteväliin jää siten keskimmäiset 95 %. Koska viisi prosenttia terveiden tuloksista ei laskutavan vuoksi osu viitevälin puitteisiin, ei ulkopuolelle jääminen välttämättä merkitse, että jotakin olisi vialla.

Asia on erityisen tärkeä muistaa, kun samalle henkilölle tehdään useita laboratoriotutkimuksia. Kahdesta tutkimuksesta molempien tulokset ovat viitevälissä 0.95 x 0.95 = 0.90 eli 90 %:n todennäköisyydellä, kolmen tutkimuksen kohdalla vastaava luku on 86 %. Alle puoleen tämä todennäköisyys putoaa, jos samaan aikaan tehdään neljätoista tutkimusta.

Jos sinusta otetaan suuri joukko laboratoriotutkimuksia, eikä lääkärisi kiinnitä huomiota yhteen tai muutamaan viitevälin ulkopuolella olevaan tulokseen, kyseessä ei tarvitse olla huolimattomuus tai taitovirhe. Hän on vain arvioinut, että kuulut näiden tutkimusten osalta viiden prosentin vähemmistöön.

Muutos paljastaa

Viitevälissä oleva tulos ei toisaalta merkitse, ettei kyseessä voisi olla sairautta. Jos naisen hemoglobiini on tänään 159 g/l ja huomenna 126 g/l, hän kärsii luultavasti vakavasta verenvuodosta, vaikka molemmat tulokset ovatkin viitevälissä. Laboratoriolöydöksiä tulkittaessa onkin tärkeätä tietää onko tulos muuttunut. Tämän tiedon saamiseksi on jopa ehdotettu yksilökohtaisten viitearvojen tekemistä, ts. monia tutkimustuloksia sisältävän tiedoston keräämistä kansalaisista silloin, kun he ovat terveitä.

Viiteväli ei myöskään välttämättä edusta terveyden kannalta edullisinta tilannetta. Hyvä esimerkki on kolesteroli. Normaalisti elävän suomalaisen väestön tulosten perusteella laskettu viiteväli on 3,6–7,0 mmol/l, mutta terveyden säilymisen kannalta tavoiteltavin arvo on alle 5 mmol/l.

Kokenut lääkäri suhteuttaa – usein mielessään automaattisesti – laboratoriotuloksen viitevälin lisäksi moniin seikkoihin, kuten potilaan esitietoihin, kliiniseen tilaan, epäilemälleen taudille tyypillisiin tuloksiin ja muihin löydöksiin, ja soveltaa käytännön työssään useita eri toimenpiteisiin johtavia päätöksentekorajoja.

Esimerkiksi vähän alentunut hemoglobiiniarvo voi antaa vain aiheen uuteen mittaukseen ja tilanteen seurantaan. Hiukan enemmän alentunut johtaa anemiadiagnoosiin, sen syyn selvittämiseen ja hoitoon. Hyvin paljon pienentynyt hemoglobiinipitoisuus saa lääkärin määräämään hätäverensiirron.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Kun verensokeri on pysyvästi koholla, olet sairastunut tyypin 2 diabetekseen. Mikä siihen johtaa, miten sitä voi välttää?

Millaisia ovat alkavan tyypin 2 diabeteksen oireet?

Erityisesti syömisen jälkeen saattaa vähän väsyttää ja raukaista. Suu tuntuu kuivalta ja janottaa, voi ilmetä keskittymisvaikeuksia ja levottomuutta, näön sumentumista sekä jalkojen puutumista ja pistelyä.

Kun verenkierrossa on paljon ylimääräistä glukoosia, sitä alkaa erittyä myös virtsaan, jolloin virtsaamistarve voimistuu.

Aiemmin puhuttiin vanhuustyypin diabeteksesta, mutta termi on vanhentunut, sillä osa sairastuneista on nuoria. Yhdysvalloissa ja Englannissa sairastuneiden joukossa on myös lapsia ja teiniikäisiä.

Onko löytynyt uusia tekijöitä, jotka vaikuttavat sairastumiseen?

Diabeteksen puhkeamisessa on vielä paljon tuntematonta, mutta ylipainon, vähäisen liikkumisen ja perintötekijöiden lisäksi yksi vähemmän tunnettu riskitekijä on pitkään jatkunut univaje. Jo yksi huonosti nukuttu yö voi pistää verensokeritasot hetkeksi hyrskyn myrskyn. Unen puute kääntää hormonitoiminnan sellaiseksi, että ruokahalu voimistuu, kylläisyyden tunne vähenee ja insuliinin toimintaa heikkenee.

Myös ympäristömyrkyt, kuten raskasmetallit ja torjunta-aineet muuttavat hormonien ja geenien toimintaa. Ympäristömyrkkyjä on esimerkiksi elintarvikkeiden pakkausmateriaaleissa, hygieniatuotteissa, muoveissa ja kaloissa.

Voiko sairastaa tietämättään?

Voi, jopa vuosia tai vuosikymmeniä, sillä tyypin 2 diabetes on usein petollisen vähäoireinen tai oireeton.

Ei ole lainkaan tavatonta, että silmälääkäri huomaa taudin ensimmäisenä. Liika sokeri verenkierrossa saa silmänpohjan pienet verisuonet ratkeilemaan ja vuotamaan.

Joskus äkillisen sydäninfarktin takaa paljastuu tyypin 2 diabetes.

Miksi huomaamaton tautikin on vaarallinen?

Pitkään jatkuessaan korkea verensokeri vahingoittaa verisuonia, sydäntä ja hermostoa.

Silmänpohjan verisuonten vaurioituminen voi jopa sokeuttaa. Jos munuaisten verisuonet vaurioituvat, ihminen voi joutua keinomunuaishoitoon tai elinsiirtoon.

Hermovauriot taas aiheuttavat erimuotoisia tuntohäiriöitä, kuten puutumista, pistelyä ja lämpötunnon vaihtelua raajoissa. Hermojen vaurioituminen voi tehdä myös sen, että ihminen ei tunne esimerkiksi kengässään hiertävää kiveä, jolloin jalat voivat haavautua.

Diabeetikoita myös ientulehdukset piinaavat terveitä enemmän.

Jopa 60–70 prosenttia aikuisiän diabeetikoista kuolee sydän- ja verisuonitauteihin.

Voiko diabeteksesta parantua?

Tyypin 2 diabetesta pidetään elämänmittaisena sairautena, mutta sen voi hoitaa erinomaiseen tasapainoon syömällä terveellisesti, nukkumalla hyvin ja liikkumalla tarpeeksi.

Osa pääsee lihavuusleikkauksen jälkeen eroon diabeteslääkkeistä. Leikkaus parantaa insuliinin toimintaa ja lisää kylläisyyden tunnetta.

Voidaan ajatella, että jos verensokeri on pysynyt vuoden normaalina ilman lääkitystä, on parantunut.


Mikä on tehokkainta tyypin 2 diabetesta hoitoa?

Tärkeintä on painonpudotus. Tutkimusten mukaan tyypin 2 diabeetikoilla laihduttaminen on kuitenkin terveitä vaikeampaa. Silloin, kun laihtumisesta olisi eniten hyötyä, elimistö pistää kaikin keinoin hanttiin.

Taivaita ei kuitenkaan tarvitse tavoitella, sillä jo pieni, noin viiden prosentin painonpudotus voi saada ihmeitä aikaan.

Lääkehoidossa pyritään valitsemaan valmisteita, jotka eivät lihota tai altista hypoglykemioille ja jotka jopa auttavat laihtumaan. SGLT2-estäjäryhmän lääkkeet poistavat myös glukoosia virtsaan, ja osa diabeetikoista saattaa keventyä sen vaikutuksesta jopa parikymmentä kiloa.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Lue lisää tyypin 2 diabeteksesta Käypä hoito -suosituksesta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti