Jotta laboratoriotuloksista olisi hyötyä, niitä on voitava verrata johonkin, tavallisesti terveiden tuloksiin. Aikaisemmin puhuttiin normaaliarvoista. Sana normaali on kuitenkin monimerkityksinen ja luo sen väärän käsityksen, että poikkeava tulos olisi aina epänormaali. Nykyään puhutaan viitevälistä.

Kun käyt laboratoriossa, voit saada veren hemoglobiinimäärityksestäsi seuraavan vastauksen:
B-HB 113 g/l * (117–155).

  • ensimmäinen B osoittaa, että tutkimus on tehty kokoverestä
  • lyhenne HB kertoo, että kyseessä on hemoglobiinimittaus
  • lukuarvo 113 ilmaisee varsinaisen tuloksen ja g/l mittayksikön, tässä tapauksessa grammaa litrassa
  • tuloksen perään on pantu tähti kiinnittämään huomio siihen, että tulos ei asetu kyseisen tutkimuksen viiteväliin, joka on ilmoitettu suluissa viimeisenä

Vain osa totuutta

Viiteväli saadaan tutkimalla joukko terveitä henkilöitä ja jättämällä tuloksista pois matalimmat 2,5 % ja korkeimmat 2,5 %. Viiteväliin jää siten keskimmäiset 95 %. Koska viisi prosenttia terveiden tuloksista ei laskutavan vuoksi osu viitevälin puitteisiin, ei ulkopuolelle jääminen välttämättä merkitse, että jotakin olisi vialla.

Asia on erityisen tärkeä muistaa, kun samalle henkilölle tehdään useita laboratoriotutkimuksia. Kahdesta tutkimuksesta molempien tulokset ovat viitevälissä 0.95 x 0.95 = 0.90 eli 90 %:n todennäköisyydellä, kolmen tutkimuksen kohdalla vastaava luku on 86 %. Alle puoleen tämä todennäköisyys putoaa, jos samaan aikaan tehdään neljätoista tutkimusta.

Jos sinusta otetaan suuri joukko laboratoriotutkimuksia, eikä lääkärisi kiinnitä huomiota yhteen tai muutamaan viitevälin ulkopuolella olevaan tulokseen, kyseessä ei tarvitse olla huolimattomuus tai taitovirhe. Hän on vain arvioinut, että kuulut näiden tutkimusten osalta viiden prosentin vähemmistöön.

Muutos paljastaa

Viitevälissä oleva tulos ei toisaalta merkitse, ettei kyseessä voisi olla sairautta. Jos naisen hemoglobiini on tänään 159 g/l ja huomenna 126 g/l, hän kärsii luultavasti vakavasta verenvuodosta, vaikka molemmat tulokset ovatkin viitevälissä. Laboratoriolöydöksiä tulkittaessa onkin tärkeätä tietää onko tulos muuttunut. Tämän tiedon saamiseksi on jopa ehdotettu yksilökohtaisten viitearvojen tekemistä, ts. monia tutkimustuloksia sisältävän tiedoston keräämistä kansalaisista silloin, kun he ovat terveitä.

Viiteväli ei myöskään välttämättä edusta terveyden kannalta edullisinta tilannetta. Hyvä esimerkki on kolesteroli. Normaalisti elävän suomalaisen väestön tulosten perusteella laskettu viiteväli on 3,6–7,0 mmol/l, mutta terveyden säilymisen kannalta tavoiteltavin arvo on alle 5 mmol/l.

Kokenut lääkäri suhteuttaa – usein mielessään automaattisesti – laboratoriotuloksen viitevälin lisäksi moniin seikkoihin, kuten potilaan esitietoihin, kliiniseen tilaan, epäilemälleen taudille tyypillisiin tuloksiin ja muihin löydöksiin, ja soveltaa käytännön työssään useita eri toimenpiteisiin johtavia päätöksentekorajoja.

Esimerkiksi vähän alentunut hemoglobiiniarvo voi antaa vain aiheen uuteen mittaukseen ja tilanteen seurantaan. Hiukan enemmän alentunut johtaa anemiadiagnoosiin, sen syyn selvittämiseen ja hoitoon. Hyvin paljon pienentynyt hemoglobiinipitoisuus saa lääkärin määräämään hätäverensiirron.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.