Illat yhtä itkua? Jonain päivänä itku loppuu, ihan varmasti, tsemppaavat saman kokeneet vanhemmat. Kuva: iStockphoto
Illat yhtä itkua? Jonain päivänä itku loppuu, ihan varmasti, tsemppaavat saman kokeneet vanhemmat. Kuva: iStockphoto

Koliikki on varmasti yksi vauvavaiheen koettelevimmista jaksoista. Kysyimme koliikkivauvojen vanhemmilta, mistä on silloin eniten apua.

Jos vauva itkee illasta toiseen, kyse saattaa olla koliikista. Koliikista puhutaan, kun vauva itkee poikkeuksellisen paljon eikä itkulle löydy muuta syytä, kuten maitoallergiaa tai refluksia.

Kysyimme koliikkivauvojen vanhemmilta, millaisia keinoja he ovat löytäneet helpottaakseen vauvan oloa ja mistä itse saavat voimaa jaksaa illasta toiseen.

Tätä on koliikki

”Itkuisuutta alkoi olla enenevästi vauvan ollessa kolmen viikon ikäinen. Muutamassa päivässä itkuisuus lisääntyi koko päivän kestäväksi. Itku alkoi heti aamutoimien jälkeen ja kesti siihen asti, että tuli iltasyöttämisen aika ja rauhoittuminen yöunille. Silloin itku loppui kuin seinään. Vauva nukkui päiväunet normaalisti mutta itki kaikki unien välit. Usein hän huusi vartalo jäykkänä, selkä kaarella. Itkuisuus väheni iän myötä asteittain ja loppui vauvan ollessa 10 viikon ikäinen.”

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

”Vauvallani oli koliikki viikon ikäisestä kahden ja puolen kuukauden ikään asti. Hän itki aina päivisin paljon, ja itku vain paheni iltaa kohden. Iltaisin hän saattoi itkeä neljästä viiteen tuntia putkeen ennen kuin nukahti yöunille. Päivisin nukkui vain lyhyitä unia ja söi hyvin, mutta iltaisin ei meinannut edes rinta kelvata. Koliikin oireet olivat selkeitä vatsakramppeja sekä runsasta puklailua. Ilmaa kiersi koko ajan vatsassa, eikä mikään helpottanut oloa. Poikani kuitenkin nukkui aina pitkät yöunet, kun viimein nukahti tuntien iltahuudon jälkeen.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Meillä itketään ilta-aikaan, yleensä kelo 19–24. Lapsi itkee hysteerisesti selkä kaarella, ja kädet ja jalat vispaavat. Joskus vauva on niin jäykkänä ja jännittynyt, että tekee oikein pahaa.”

”Joskus huutoa kesti koko yön. Itku ei loppunut, vaikka vauvaa kantoi sylissä edestakaisin kävellen.”

”Neljä kuukautta oli vain huutoa koko ajan, yleensä 20 tuntia vuorokaudessa.”

”Koliikki ilmeni ensimmäiset kolme kuukautta miltei jatkuvana hereillä oloajan huonotuulisuutena ja kitinänä ja jokailtaisena usean tunnin kestävänä itkuna, kunnes vauva alkoi yöunille. Kitinän ja itkuisuuden arvelen johtuneen mahakivuista, ilmavaivoista ja refluksista, jotka ovat tyypillisiä koliikkioireita. Vauvaa oli vaikeaa saada rentoutumaan.”

Tämä auttaa – edes hieman

Pystyasento, kantaminen, jumppapallolla pomppiminen... kokeilemalla voi löytyä keinoja, joka rauhoittavat ja rentouttavat vauvaa ja auttavat häntä nukahtamaan.

”Annoimme vauvalle pahimpiin huutoihin lääkärin ohjeen mukaan pienen määrän nestemäistä särkylääkettä. Se auttoi hieman vähäksi aikaa. Vauva saattoi rauhoittua hetkeksi myös, jos lauloin hänelle ja pitelin häntä hellästi sylissäni. Parhaiten vauva nukahti huudettuaan tuntikausia sylissäni mahallaan.”

”Käveleminen sekä täysin pystyasennossa pitämien saattaa hieman helpottaa, mutta yleensä apukeinot ovat hyvin rajalliset.”

”Koliikkikeinu, sylissä tuuditus, tutti. Kaikista parhain apu on vyöhyketerapia.”

”Itse halusin luoda vauvalle turvallisuudentunnetta ja antaa lohtua pitämällä sylissä, silittelemällä ja pitää yleensäkin lähellä. Välillä oli tunne, että mikään ei auta.”

”Vauvani rauhoittui vain kantamalla pystyasennossa tai mahallaan, kunnes nukahti.”

”Meillä hypittiin isolla jumppapallolla. Se helpotti vauvan oloa – vanhempien ei niinkään. Myös sylissä nukkuminen toimi usein, koska vauva sai olla pystyasennossa, mikä helpotti oloa.”

”Kaikkein parhaiten rauhoittivat rinnalla olo ja vaunulenkit, mutta vaunuissakin vauva heräsi heti itkemään, kun vaunut pysähtyivät. Itkuun ei auttanut oikein mikään. Ei sylissä pitäminen eikä kantaminen. Olkapäällä pitäminen ja sylissä vatsalleen kääntäminen auttoivat pariksi minuutiksi, ennen kuin lohduton itku alkoi taas. Jatkuva liike auttoi nukahtamaan päivällä, mutta paikallaan olo oli vaikeaa. Annoimme vauvalle Cuplaton-tippoja ja maitohappobakteeritippoja, ja ainakin ensin mainitut helpottivat ilman ulostuloa paljon.”

”Kantorepussa kantaminen ja jatkuva kävely. Kyykyt samalla kun kantoi kantorepussa.”

”Vauvalle tarkoitetusta suolistoa vahvistavasta maitohappobakteerivalmisteesta uskon olleen hyötyä.”

Älä jää yksin

Pyydä apua ja ota omaakin aikaa, on koliikkivauvan vanhempien tärkein neuvo muille samassa tilanteessa oleville. 

”Se auttoi, että saimme vauvan välillä sukulaisten tai ystävien luo yöksi hoitoon. Yhdenkin yön pidemmät unet auttoivat hieman. Myös se, että välillä teki jotain ilman vauvaa, oli tärkeää. Kävin esimerkiksi kuntosalilla, jos jaksoin.”

”Mieheni on suurin tukipilarini ja henkilökohtainen sankarini. Hän on valvonut ne monet yöt, kun koliikki on vaivannut pientämme. Hän samoilla silmillä työskentelee päivisin myös joten nostan hattua. En tiedä, miten jaksaisin ilman miestäni ja hänen antamaansa tukea.”

”Oma aika, vaikka lenkki koiran kanssa, auttaa. Kukaan ei jaksa kuunnella itkua koko ajan.”

”Puolisoni oli suuri tuki ja apu. Hän oli myös jotenkin se järjen ääni, ja päätimme, että yhdessä jaksetaan. Se auttoi, että vauvan sai välillä antaa hänen syliinsä ja oli ne toiset kädet ja syli, joka jakaa tämän.”  

”Yhteinen kahdenhetkinen aika puolison kanssa silloin tällöin, esimerkiksi saunassa tai ravintolassa, auttoi. Myös silloin tällöin puhtaasti oma aika poissa vauvan luota tehden ihan mitä vain. Ja vaikka nukkuminen samaan aikaan vauvan kanssa oli melkein mahdotonta, koska en vain osannut rauhoittua, pelkkä lepuutuskin oli hyvin tärkeää.”

”Nukkuminen auttaa jaksamaan ja parantaa mielialaa. Vertaistuki helpottaa omaa syyllisyyttä.”

”Hyvät hetket vauvan kanssa auttoivat jaksamaan sekä se, että vauva oli muutoin terve. Iloitseminen niistä asioista, jotka ovat hyvin.”

Tee asioita, joista saat iloa

Vauvan kanniskelu yön pimeydessä on lohdutonta, mutta kerrallaan koliikki on lähempänä loppuan, tietävät saman läpi käyneet vanhemmat. Kysyimme, minkä ajatuksen he haluavat jakaa muiden koliikkivauvaa hoitavien kanssa:

”Päivät tuntuvat tuolloin loputtoman pitkiltä, mutta kun pahin helpottaa, ne suorastaan juoksevat ja lapsi kasvaa silmissä. Yritä löytää jotain, josta itse saat voimaa, ja pitää siitä kiinni. Ja pyri tekemään joka päivä jotain, mikä tuottaa iloa. On se sitten suklaapala tai istuminen hetken aikaa ulkona yksin.”

”Älkää luovuttaako ja tukekaa toisianne, olette samassa veneessä. Antakaa toisillenne myös mahdollisuus lepoon ja sumplikaa hoitovuorot. Kun vauvanne nukahtaa illalla, menkää myös itse nukkumaan niin jaksatte.”

”Anna kotitöiden olla ja lepää aina, kun vauva nukkuu edes sen hetken.”

”Ehkä on jo vähän kliseinenkin mutta totta: se itku loppuu jonakin päivänä, ihan varmasti. Siinä hetkessä aika matelee, mutta kun jälkeenpäin miettii, niin aika hurahti vain. Pyydä apua, jos sinulla on tukijoukkoja. Monet haluavat varmasti auttaa ja olla tukena!”

”Ihanat pienet vauvan hymyt pelastavat paljon ja auttavat jaksamaan samoin kuin se, että näkee vauvan kehittyvän normaalisti ja oppivan asioita.”

”Kun kävelet yöllä viidettä tuntia, et ole ainoa.”

”Ajattelen, että tämä ei kestä ikuisesti. Ja kun koliikkivaivat helpottavat, pääsee oikeasti nauttimaan vauvasta.”

Lähde: Vauva.fin kysely

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla