Ongelmana on pitkäaikainen, jopa vuosia jatkunut selän kipu. Kipu voi olla peräisin selän välilevytyrästä, jota useita kertoja leikattu, tapaturmasta tai se on alkanut synnytysten jälkeen. Paljon tutkimuksia on tehty, joitakin löydöksiä selässä on mahdollisesti havaittu, mutta löydöksien ja pitkällisten kipujen syyt ovat epäselviä. Lukuisista hoitoyrityksistä huolimatta kivut ovat jatkuneet.

Kipu on erittäin epämiellyttävä seuralainen, ja päinvastoin kuin moneen muuhun asiaan, siihen ei totu.

Kaikista kivuista selkäkipu lienee yleisin. Luultavasti tähän yksi tärkeä perussyy on esi-ihmisen nouseminen kahdelle jalalle noin 1,6 miljoonaa vuotta sitten. Kahdella jalalla seisovan ihmisen lanneranka joutuu kantamaan koko yläruumiin painon, vaikka sen perusrakenne edelleen perustuu neljään raajaan nojaavan nisäkkään lujuuslaskelmille.

Selän tavallisia vaivoja ovat välilevyjen rappeutumisen aiheuttamat ongelmat sekä kuormituksen ja tapaturmien aiheuttamat rakenteelliset muutokset, mutta sietämättömiä kipuja voi selässä olla ilman näitäkin. Vaikka röntgen- tai magneettikuvauksessa nähdään usein muutoksia, kivun ja todettujen muutosten välillä ei välttämättä ole selvää yhteyttä. Läheskään aina ei käytettävissämme olevilla tutkimusvälineillä muutoksia todeta. Kivulle ei silloin löydy selvää syytä, joka voitaisiin poistaa, tai vaikka esimerkiksi selvä rakenteellinen syy olisikin, sitä ei ehkä voida leikkauksella korjata. Siksi hoidon tulee olla monipuolisesti sekä kivun hallintaa että toimintakyvyn ylläpitoa.

Pitkällisen kivun hoitoon ei ole yksiselitteisiä keinoja, ja jatkuva kipulääkkeiden käyttö ei yleensä tuo helpotusta, joskin niistä on apua ajoittain kuurinomaisesti käytettynä. Pitkällinen kipu voi vähitellen muuttaa tapaa, jolla aivot ja muu elimistö reagoi ympäristön ärsykkeisiin. Kun kipu alkaa hallita elämää, se vaikuttaa mielialaan, muistiin ja muihin aivotoimintoihin. Tämän estämiseksi voi olla tarpeen, että päivittäistä elämää haittaavasta kivusta kärsivä pääsee myös kivun hoitoon erikoistuneen klinikan arvioitavaksi.

Kivun hoitoon voi löytyä apua muistakin kuin varsinaisista kipulääkkeistä. Poikkeuksetta tarvitaan silti lisäksi sekä työoloihin että muuhun päivittäiseen toimintaan liittyvää kuntoutusta ja asioiden uudelleenjärjestelyä ja -opettelua. Potilaalle räätälöidyn omatoimisen harjoittelunohjelman laatiminen yhdessä fysioterapeutin kanssa on ensiarvoisen tärkeää.

Selkäkipujen hoidossa lähes kaikki sellainen liikunta, joka ei suoraan rasita selkää, on hyväksi.

Harjoituksen tulee vain olla jatkuvaa ja riittävän voimaperäistä. Joissakin tapauksia voi olla hyötyä apuvälineistä, kuten tukiliiveistä.

Osmo Saarelma
yleislääketieteen erikoislääkäri

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.