Ystäväni on kertonut joutuneensa insestin uhriksi lapsena. Nyt monien vuosien jälkeen hän käy edelleen näitä tapahtumia läpi. Haluaisin tukea häntä, mutta tunnen epävarmuutta oikeista tavoista auttaa. Mitä on otettava huomioon? Kuinka voi olla turvallinen olkapää?

Kokemus joutumisesta isän tai äidin seksuaalisten halujen tyydytyksen välineeksi on lapselle lähes aina ahdistava. Lapsen tai nuoren on erityisen vaikea puhua kokemuksistaan kenellekään, usein ei myöhemmin aikuisenakaan, vaikka tapahtumasta olisi kulunut jo vuosia. Omalla tavallamme me haluamme suojella vanhempiamme heidän rikkeistään huolimatta. Lapsuudessa ulkopuolisille avautumista voivat häpeän ohella estää myös erilaiset pelot hylätyksi tulemisesta tai vanhemman taholta tulevista rangaistuksista.

Usein toisella vanhemmista on tarve kieltää tapahtunut, mikä sekin lisää uhriksi joutuneen lapsen turvattomuutta.

Insestiset tai pedofiiliset kokemukset ovat yleensä niin kipeitä, että hyvänkään ystävän ymmärtävä asenne ei auta vapautumaan ahdistavista tunnemuistoista. Pelkkä tapahtumien kauhistelu tai insestiin syyllistyneen vanhemman paheksuminen eivät auta ainakaan pidemmällä aikavälillä.

Jos ystäväsi kokee olevansa tunnemuistojensa vanki tai ne lamauttavat hänen kykynsä nauttia seksuaalisuudesta, sinun kannattaa kannustaa häntä ottamaan yhteyttä insestin uhrien auttamiseen perehtyneeseen psykoterapeuttiin. Suuremmilla paikkakunnilla toimii usein lapsena seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutuneiden vertaisryhmiä. Yhteystiedon näihin ryhmiin voi saada internetin välityksellä "insesti-hakusanalla". Internetistä voi löytyä myös vertaistuki- ja keskusteluryhmiä, joissa insestin uhrit voivat jakaa kokemuksiaan nimettöminä.

Matti Huttunen
psykiatri ja psykoterapeutti

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.